|
Post by Sophie on Aug 20, 2008 14:13:25 GMT 2
|
|
|
Post by Sophie on Aug 22, 2008 14:03:58 GMT 2
222.8.2oo8 Rauhallinen, kuuma päivä Takana oli viisi ylämäkeä, kaksi alamäkeä ja parin kilometrin loppusuora, ja nyt kun olin sen tehnyt, istuin tammalaitumen porttiin nojaten. Blondi laidunsi laitumen sisällä. Epäreilua, kun Blondi on musta, mietin itsekseni - itselläni oli musta teepaita ja farkuista tehdyt caprit. Kuulin kutsun Pipsan suusta, tyttö heilutti kättään tallin etuovella. - Tule tänne! Pipsa kutsui, ja minähän tulin, kuten koira konsanaan. - No mitäs nyt? kysyin jalkoja aristellen (ja miksi, voit lukea sen Hensun päiväkirjasta). - Ömhm. Miten jalkasi? Ja muuten kuules, mitäs sä sanoisit yhdestä maastoreissusta? Pipsa kysyi. - Öö, kai ne ihan hyvin voi, tarkoitan siis jalkoja. Mutta öh, mä menen Nanan pitämälle tunnille vielä tänään, mutten Blondilla, selitin. - Ai, harmi. Mutta hei, osallistutko kisoihin? Pipsa vielä kysyi, kun olin jo matkalla hakemaan Blondia sisälle/hoitopuomille. - Sitähän minäkin, en tiedä. Kai, jos vain voisin olla Viruksen jäsen, kerroin. - Aijaa, no, eip voi mitään, Pipsa huokaisi, ja lähdimme molemmat eri suuntaan. - Blondii! kutsuin tammaa, joka ravasi vastahakoisesti portille. Tartuin riimuihin, ja portin avaamisen ja sulkemisen jälkeen talutin Blondin hoitopuomille ( onneksi siellä on aina narkki valmiina ). Blondi seisoi kiltisti kuulemien mukaan paikoillaan, kun kävin hakemassa harjapakkini ylhäältä oleskeluhuoneessa. Siellä vallitsi aikamoinen 'kysymysruuhka' tultuani huoneeseen sisään.. Carkki nousi ylös tuoliltaan, Oona vain hymyili ja Wear kysyi ujosti: - Mitä tapahtui eilen? - Jäin puolittain hevosen alle, ei sen kummempaa, sanoin tyynesti, ja lähdin huoneesta alas ja ulos hoitamaan Blondia. Blondi höristeli minulle, kun harjasin sitä mietteissäni, mutta kunnolla. Blondi oli aivan puhdas, kun sen olin harjannut >xD. - Kiltti tammuska, taputtelin Blondia ja annoin sille taskustani porkkananpalan. Blondi rouskutti sen tyytyväisenä, samalla kun minä hätäännyin katsottuani kelloa. - Voi harmi, Blonde Q pieni, mutta tuntini alkaa ihan pian, ja Henriettakin on pakko harjata ennen sitä.. Tulen kai vielä moikkaamaan tänään tunnin jälkeen, kerroin huolissani Blondille. Riimuista talutin sen takaisin laitumelle toisten seuraan. // Kismet & Blondi Ros, mulla on kiire, joten tä jäi vain tällaseks. Toivottavasti Mariel hoitaa Blondin loppuun. (Ja koneella voin olla kolme kertaa viikossa, yhdessä päivässä tunnin.)
|
|
|
Post by Ros on Aug 22, 2008 14:24:57 GMT 2
Aijai.. Onneksi ei käynyt pahemmin! Ja tuskin kukaan mukaan (kuin minä nyt työttänä ) jaksaa istua tunti tolkulla koneella vaikka voisi/saisin :>
|
|
|
Post by Mariel on Aug 22, 2008 14:51:14 GMT 2
22.8. - Aamu moikkailua -Kaadoin pyöräni heinikkoiseen ojaan ja lähdin kävelemään vielä unisin elein kohti tallia. Jaakko jakeli hevosille aamu ruokia ja Anne oli varmaan vielä nukkumassa. " Huomenta" Sanoin melko unisesti kävellessä Jaakon ohi. " No huomenta" Mies sanoi ja oikaisi selkärankansa. " Mitä sä täällä näin aamusta teet? Eikö tuommoisten pikku pirpanoiden kuuluisi olla koulun penkillä, Jaakko sanoi ja virnisti. " Pitäis joo, mutta mä olen laiminlyönyt Blondin hoitamista, niin ajattelin tulla mammaa morjestaan ja koulun jälkeen tulen sitten ratsastaa sillä" Sanoin ja jatkoin matkaani Blondin karsinalle. Tamma söi tyytyväisenä heiniä, jotka Jaakko oli sen eteen heittänyt. " Terve mammuli ja anteeksi että en ole sua käynyt hoitamassa" Sanoin alakuloisena ja rapsutin tamman silkki turpaa. Blondi lepuutteli takajalkaansa ja sen leuat jauhoivat tasaista tahtia. Varovasti avasin karsinan oven ja luiken boksin pimentoon. Tamman pää kääntyi minua kohti ja sen suuret silmät tuijottivat anovasti. " No ota sitten" Sanoin ja kaivoin taskuni pohjalta kuivan leivän kannan. Blondin ilme muuttui heti ja pian sen turpa oli minun naamavärkkiä vasten. " Lopeta, tuo kutittaa" Sopersin jotain erittäin epäselvästi ja yrtin pukata vaaleaa tammaa hiukan kauemmaksi. Hetken kuluttua oli hellät hetket jaattu, joten siirsin Blondin käytävälle, siksi aikaa, että saisin karsinan siivottua. Nopsasti hain kottiset sekä talikon ja rupesin syytämään likaantuneet turpeet kärryihin. Blondi katsoi kauhistelen työtäni, joten se yritti puolustaa boksiaan kimeällä hirnahduksella. Johon ikävä kyllä vastasi vain Blondin oma varsa Rontti ja sekin oli tällä hetkellä ulkona. ” Ei sulla ole mitään mahdollisuuksia pelastaa karsinaas” Sanoin tammalle samalla kun lykkäsin kottikärryt Blondin ohi. Pian palasin tamman luo, mukana sen iki ihana kauraämpäri. Blondi alkoi olla entistä hermostuneempi ja se rupesi nostelemaan koipiaan siihen malliin, että voisi vaikka kiskaista itsensä irti. Nopsasti kippasin ämpärin sisällön Blondin siistiin ruokakupiin, jonka jälkeen siirryin tamman rinnalle, mukavasti rupatellen. Varovasti irrotin Blondin käytävältä ja ehdein vain kääntää sen pään, kun tamma jo nosti raviin ja pyyhelsi suoraan omaan karsinaan. Äimistelin hetken mammulin nopeutta, mutta karsinan ovi oli nyt pakko sulkea. Varovasti salpasin oven kiinni ja katselin vielä hetken tamman syömisiä. Huomattuani tallin seinällä olevan kellon, sain itseeni lisää vauhtia. " Mä myöhästyn koulusta!" Huusin koko matkan pyörälle saakka. - Mariel ja Blondi - Kirjoitan tänään vielä toisenkin tarina
|
|
|
Post by Mariel on Aug 22, 2008 19:29:25 GMT 2
22.8. - Maasto oli nyt suuntana -
Pyöräilin reippaasti koulun jälkeen tallille ja ajoin nyt toteuttaa pitkän haaveeni. Päästä ratsastamaan Blondilla maastoon!
Iloisesti jätin pyöräni seunustalle ja loikein isoin elein avoimena olevasta ovesta sisään.
Katselin tuntilistaa otsakurtussa ja huomasinkin Cassun menevän tunnilla. Tietysti Anne oli laittanut, että minä taluttaisin ruunaa, joten Blondille uhraisin nyt tuon liikenevän ajan eli melkein kaksi tuntia.
Tyytyväisenä pujottelin käytävällä seisovien hevosten välistä Blondin karsinalle.
Tamma seisoi yhtä levollisena, kuin viimeksi aamulla. Hiljaa sanoi Blondille pari sanaa, kunnes kuuliin takanani tutun äänen.
" Niin mitä sä sanoit?" Takanani seisova Kismet kysyi.
" En mitään tärkeetä" Vastasin nopeasti ja hiukan nolona.
" Kerro!" Tyttö intti, unohtamatta sitä ihmeellistä höpinääni.
" Unoha!" Sanoin aika raisusti ja huomasin vierelläni seisovan Kismetin ihan kavahtavan.
Pyöräytin päätäni ja jatkoi Blondin rapsuttelua. Kismetkin oli ihan hiljaa, mutta hetken päästä hän pujahti Blondin karsinaan.
Tyttö laski harjapussukan tyhjillään olevaan ruokakupiin ja rupesi harjailemaan tammaa.
" Mä taidan lähteä tästä Cassua hoitaan, kerran sä jo olet Blondia ruvennut hoitaan" Sanoin ja pyörähdin ympäri lähtien kävelemään Cassun karsinalle.
" EI! Mariel odota" Kismet huusi perääni.
Tahmeasti käännyin ympäri ja katsahdin pari vuotta minua nuorempaan tyttöön.
" Mä menen kohta Hensulla ratsastaan, joten sä voit ratsastaa Blondilla ja mä voin harjatakkin tamman valmiiksi?" Kismet sanoi ujonpuoleisesti.
" Okei" Sanoin ja lähdin oleskelutilan suunnalle.
Kurkistin auki olevasta ovesta sisään ja huomasin Chaon istuvan pöydän ääressä, samalla tuijottaen johonkin tyhjyyteen.
" Mitä kuuluu?" Sanoin ja kaadoin kuluneeseen mukiin jääkaapissa olevaa mehua.
" Hyvää" Chao vastasi yksitoikkoisesti.
" Mikä mättää?" Esitin vielä toisen kysymyksen ja istahdin saman pöydän ääreen.
" Ei mikään, kai" Chao sanoi ja nosti katseensa minuun.
" Kyllä sulla nyt joku häikkää" Sanoin tietävinäni.
" No koulu ja vähän kaikki" Chao sanoi ja nousi pöydän äärestä ja lähti ihmeellisen oloisena alakertaan.
" Mikä kaikkia vaivaa!" Sanoin itselleni ja hörppäsin mehun lasin pohjalta ja lähdin itsekkin katselemaan Kismetin työn tulosta.
" Valmista?" Kysyin ystävällisempään äänensävyyn, Blondin suitsia näpertelevältä tytöltä.
" Tämän valmiimpi se ei voisi olla" Kisu sanoi urhollisena.
Hymyilin ja kaappasin kypäräni lattialta sujahtaen sitten Blondin karsinaan.
" Nyt mamma lähtee lenkille" Sanoin rehellisenä ja irrotin riimun tamman päästä.
Blondi lähti erittäin tahmeasti seuraamaan minua, mutta onneksi olin muistanut ottaa raipan mukaan.
Olin suunnitellut rankkoja este treenejä maneesissa, mutta sään ollessa poutainen, päätin ottaakkin pitkän lenkin maastossa.
Pysäytin suurikokoisen Blondin maastopolun päähän, josta taitelin itseni tamman satuloituun selkään.
Blondi astahti kärsimättömästi sivulle, minun vielä laittaessa jalustimia pitemmäksi.
" No, mennään, menään" Sanoin mammalle ja painoin pohkeeni tamman kylkiin.
Blondin pää nyökkyi vinhasti ja se tuntui olevan tänään todella virkeänä. Tein pari puoli pidätettä ja siirsin tamman sitten raville. Mamma kaahotti syksyisessä metsässä aimo vauhtia ja laukkasuoran alussa, se tiesi tarkkaan mitä tehdä.
" Pois alta risut ja männynkävyt. Täältä tulee tiejyrä Blondi" Huusin ratkiriemukkaasti laukatessani pitkin pehmeään aukeaa.
Blondi kiritti vauhtiaan, mutta pian se alkoi väsyä. Mutta koko laukkasuora mentiin täydessä laukassa.
" Huomenna tullaan uudestaan, sillä uskon tämän lisäävän sun kuntoa" Sanoin tammalle sen siirtyessä käyntiin.
Taputtelin tamman kaulaan ja annoin sen kävellä nyt suoraan Liekkijärvelle.
Puut tiputtelivat lehtiään ja kaikki alkoi pikku hiljaa muuttua ruskan väriseksi.
" Näin se kesä karkaa käsistä" Sanoin jotenkin pettyneenä ja katsahdin edessämme aukenevaa Liekkijärveä.
" Täälläkään ei kukaan enään tänä vuonna ui" Totesin vaisusti ja annoin Blondin astella rantaviivaa pitkin.
Yhtäkkiä mieleeni tuli kaikki ihanat kesämuistot ja toivoin voivani palata ajassa taakse päin, siihen aikaan kun kaikki oli vielä koossa ja rakkaat hevoset täällä.
Karistin murheelliset ajatukset mielestäni ja kannustin Blondin raville, jota jatkoimme reipaasti Seppeleeseen asti.
Blondi oli ehkä hiukan väsynyt ja silti vielä pirteä. Valahdin alas tamman selästä ja katsahdin sen enkeli silmiin.
Hymähdin ja raahasin Blondin tallin käytävälle harjattavaksi.
Nopsasti otin varusteet tamman päältä ja pyyhkäisin enimmät liat pölärillä pois, sitten päästin Blondin sen omaan karsinaan, syömään päiväheiniä.
- Mariel ja Blondi -
|
|
|
Post by Mariel on Aug 25, 2008 20:19:52 GMT 2
25.8.2008 - Mummu maastoon mars! -
Naamallani oli salaperäinen hymy muiden saapuessa oleskelutilaan.
" Voi vitsi kun se Cassu nyt lähti" Joku parahti surullisena.
" Hys, nyt hiljaa. Mariel on tuolla" Seasta erottuva Karoliinan ääni sanoi.
Muut tulivat ympärilleni hyvin haikein mielin ja joku oli jo valmis sanomaan jotkun ihmeen jäähyväis sanat.
Tuijottin kaikkia naama peruslukemilla, mutta en sitä kauan saanut pidettyä. Yhtäkkiä rupesin nauraa rätkättämään ja muut katsoivat minua kuin sairasta, jolla kaikki ei olisi kohdallaan.
" Haloo Mariel! Sä menetit sun rakkaan hoitsun?!" Oona yritti selventää.
" Voi samperi teidän kanssa" Oli ensimmäinen sana tai siis lause jonka pystyin naurun seasta sanomaan.
Kaikki rupesivat olemaan vähän hermona, joten päätin päästää kaikki tuskista.
" Cassu on muuttanut miun luo Simoraan!" Sanoin ja yritin tavata muiden ihmeellisiä ilmeitä.
" TÄH!" Carkki huudahti ja varmaan uskoi minun valehtelevan.
" Ruunalla ei hädänpäivää" Sanoin ja nakkasin heppalehden suuren koriin, jossa niitä oli jo ennestään miljoona yksilöä.
" Mä tulen tarksitaan tänään Cassun olot, heti tällä viikolla" Carkki tiedotti määrätietoisesti.
" Selevä" Sanoin ja nousin sohvalta ja jätin muut selvittelemään kuulemaansa.
Iloisena vislailin ja hain ripeasti Blondin harjapakin sekä suitset ja palasin takaisin käytävälle. Pari pikkuista tyttöä katsoi minua murhaavasti ja heti kun käänsin selkäni, rupesi toinen tytöistä puhumaan.
" Toi varasti sen mun lempihepan. Vei ilman lupaa sen kotiinsa" Hän kuullutti ja sai muut tytöt hymähtelemään.
Tirskahdin idealle: " Minä varastin Cassun!". Päätäni ravistellen laittelin Blondin varusteet käytävälle ja nappasin sitten lähimmän riimunnarun sekä sen päässä roikkuvan Blondin riimun mukaani ja lähdin reippain askelin kohti takatarhaa.
" Blondiii..." Kaikui huutoni lämpimässä syysillassa.
Laiskasti tamma nosti pään pöheiköstä ja katseli minua tympääntyneenä.
" Tuus nytte niin päästään käymään vähän maastossa" Sanoin uudestaan ja sainkin Blondin tulemaan ravissa portille.
"Hyvä tyttö" Lausahdin ja sujautin tamman riimun sen jykevään päähän.
Blondi sulki pienet silmänsä ja näytti niiin tuhannen väsyneeltä, joten minä vain sain lisää intoa lähteä maastoon.
Avasin portin ja talutin Blondin ulos, varoen kuitenkin Palmikon ja muiden tulemasta ulos aitauksesta.
Nopeasti lausahdin jotain, mitä kukaan ei kuullut ja otin suunnaksi auringossa heijastavan tallin.
Blondin jätti kaviot kopisivat betoni lattiaa vasten, joka sitten kaikui tyhjillään olevassa tallissa.
" Prruuu..." Sanoin tammalle ja pysäytin sen keskelle käytävää.
Pitelin kiinni riimunnarusta, siihen asti kunnes Blondi oli kahden puolen kiinni eikä pääsisi enään hatkoihin.
Hymähdin ja kaivelin harjapakista pölyharjan jolla nopeasti pyöräytin mamman karvan ojennukseen.
Tarkistin nopsasti myös jätti kaviot, jotka olikin nyt täysin puhtaat.
Harjauksen jälkeen avasin riimun ja asettelin suitset mammulin päähän. Blondin vain tuhahti kuolaimille, mutta kuitenkin otti ne nöyrästi suuhunsa.
Taputin tamman kaulaa ja laitoin itselleni kypärän päähän, sitten irrotin Blondin lopullisesti ja talutin sen ulos tallista.
Suuren kiven päältä pääsin helposti Blondin satuloimattomaan selkään ja pian kävelimmekin jo ihanassa iltaruskossa, kohti pimeneviä metsiä.
Me mennään, eikä hidastella. Me kiidetään, eikä pysähdellä. Me menään ja tullaan aina takaisin
Oli laulun sanat joita hyräilin meidän kävelessä pitkin pehmeää metsätietä pitkillä ohjilla.
" Lets go" Lausahdin nopeasti ja otin ohjat käteeni ja pyysin Blondin reippaaseen raviin.
Hölskyin, joka suuntaan Blondin selässä, mutta kuitenkin pysyin itse selässä enkä tippua mätkähtänyt kosteaan maahan.
Hetken kiduttamisen jälkeen, onnistuin innostamaan Blodin laukalle, joka olikin ilman satulaa puolet ihanempaa kuin satulan kera.
Liuan eteenpäin ja pian makasin melkein Blondin harjamaton seassa. Lemmin tuuli piiskasi kavojamme ja punertavat lehdet takertuivat meihin, mutta silti emme pysähtyneet.
Me laukkasimme ja laukkasimme eikä mikään tuntunut olevan esteenä, paitsi kaatunut puu, keskellä tietä.
Aluksi meinasin pysäyttää Blondin, mutta mummu itse oli toista mieltä. Se kiihdytti vauhtia ja loikkasin tukin yli, kevyen oloisesti.
Haukoin henkeä ja vilkaisin vielä takanamme möllöttävää tukkia.
" Se siitä sitten" Sanoin ja kannustin Blondin vielä kerran laukalle.
Ennen kuin melkein arvasinkaan häämötti tuttu ja turvallinen kotitalli mäen nyppylän takana. Onneksi olin tajunnut antaa pitkää ohjaa ja käynnin tahteja jo ajat sitten.
Tiesin meidän olleen maastossa pidemmän aikaa ja olihan lähtö aikakin ollut jo melkein ilta kahdeksassa.
Pimeällä tallin pihalla paistoi onneksemme yksi lamppu, jonka suojiin Blondin sitten pysäytin.
Huokaisin ja laskeuduin mamman lämpimästä selästä.
" Sä olet oikea kimpale kultaa, joka kuitenkin on tuplasti arvokkaampaa" Lausahdin ja takerruin takiaisen lailla tammuliinin kaulan ympärille.
" Onko Marielilla kellon ajoista mitään tietoa?" Kuulin jonkun sanovan.
Varovasti irrottaiduin Blondin kaulasta ja katsoin tallin oveen nojaavaa Rosia.
" Ei, enkä haluaisi siitä paljon tietääkkään" Sanoin tylsistyneenä, enkä edes voinut kuvitella sitä läksypinoa joka odotti minua huoneeni pöydällä.
" Kello on kohta ilta kymmen ja te kuppaatte maastossa" Ros sanoi ja naurahti minun hölmistyneelle ilmeelle.
" Mene sä jo kotiin kyllä minä Blondin huollan" Ros sanoi ja otti ohjat kädestäni.
" Okein, kiitos" Vastasin ja lähdin pyöräni luo.
- Mariel ja Blondi -
|
|
|
Post by Sophie on Aug 27, 2008 14:22:12 GMT 2
27.8.2008 Pikainen käynti
Eli ros, tulin vain ottamaan Blondin karsinan, kun itse.. et pysty <3
Hyppäsin bussista pois ja loikin väsyneenä tallille. Heti ensimmäisenä vilkaisin tammalaitumelle. Onneksi Blondi oli jo sisällä, sillä tälläkertaa oma kuntoni salli vain likaiset hommat. Nappasin talikon ja kottikärryt kulutettavaksi ja hiissasin ne Blondin öm.. likaiseen karsinaan ^^. Onneksi se olisi kuitenkin suhteellisen nopeasti valmis, sillä karsinaa ei tarvitsisi sihdata.
Pian karsina oli kuin olikin puhdas, mutta seuraavan bussin lähtöön oli vielä puoli tuntia aikaa. Niimpä lannat lantalaan vietyäni hain vettä ja sienen, ja rupesin pesemään Blondin kuppeja, jotka olivat tyystin likaiset.
Kohta ne olivatkin puhtaat ja bussi lähtisi kymmenen minuutin päästä. Kiikutin nopeasti likavedet pois ja sienen vein harjapakkiini. Kun ulkona alkoi sataa, hain vielä likaisen Blondin sisälle. Onneksi Mariel tupsahti talliin. - Öm, heippa, Mariel, sie voitkin sitten kenties harjata Blondin, sanoin kiireesti tytölle, hain kamani ja lähdin. Jouduin tosin juoksemaan bussiin 8>.
~Sophie & Blondi~
|
|
|
Post by Ros on Sept 4, 2008 11:52:50 GMT 2
Selvä homma :> Blondi muuten pärjäsi tosi hyvin Allu Expressin PKK-Cupissa, joten hyvin olette Marielin kanssa reenanneet mammaa ;D
|
|
|
Post by Sophie on Sept 5, 2008 13:58:54 GMT 2
Tein nyt tällasen. Blondi keskittyy kunnolla meidän kouluharkkoihin ennen kisoja <3. Kerrankin! Sori, noi kolmen viivan suitset (kröhöm.. oikeesti kolmen viivan XD Mutta kun mä en osaa! 8<).. Jaa joo.. No.. siinä se sitten on.'
|
|
|
Post by Ros on Sept 5, 2008 14:02:18 GMT 2
Selvä :>
|
|
|
Post by Sophie on Sept 6, 2008 14:28:20 GMT 2
6.9.2008 Kisat, kunnon hoito, out. Vain rakkaus on in.
Paiskasin suurella voimalla repun oleskeluhuoneen lattiaan. Onneksi kukaan ei ollut paikalla, sillä kirosin suureen ääneen. Nostin repun lattiasta, mutta paiskasin sen uudestaan. Mielessäni kävi, että jos joku tämän näkisi, luulisi minua erittäin pahaksi ADHD:ksi. Nostin vielä kerran reppuni lattialta, mutta laitoinkin sen kaappiini. Otin pakkini sieltä. Pakki oli niin iso, että siinä oli sekä Blondin että Hensun harjat. Olisin voinut heittää sen ulos vaikka ikkunasta.
Mikään ei huvittanut, ei edes kisoihin harjoitteleminen, tai.. mikään. Kuljin hiljaa, edelleen mielessäni kiroten, Blondin karsinalle. Tamma nuoleskeli suolakiveä, mutta hörähti sitten minut nähtyään. - Hei, sanoin leuka vapisten oven avattuani. Ja samalla sekunnilla syöksyin Blondin kaulaan. Kyyneleet valuivat silmistäni poskilleni, ja sieltä Blondin lämpimään karvapeitteeseen.
Ei Blondi lähtisi, sitä ei lopetettaisi. Itkin vain yhden jutun takia - en kuulemma saa hoitaa monta kertaa viikossa Hensua. Tai no, Hensu ei nyt liity koko juttuun. - ... Mutta onneksi mulla on sut, nyyhkytin. Blondi hamuili kiltisti taskujani. Ongin taskustani hevoselle ison porkkanan ja lysähdin maahan istumaan. Mikään ei kiinnostanut. Ongin toisesta taskusta nyt nenäliinan, ja niistin siihen. Blondi meni makaamaan, ja laittoi pään syliini. Harjapakki odotteli karsinan vieressä.
Jälleen kerran olin nukahtanut jonkun hevosen karsinaan. Kun raotin silmiäni, sain ovella notkuvan Rosin kommentin: - Ei sun tartte ridata sillä tänään, jos et jaksa. - No en ratsasta, vastasin tylysti. Nappasin naisen käsissä riippuvan harjapakin itselleni. Blondi oli noussut näemmä seisomaan ruoka-aikaan, sillä nyt se mutusti tyytyväisenä heinää. Nappasin harjan käsiini heti, kun Ros oli lähtenyt. Oli taas vaikea pidellä itkua, sain vain pari tippaa valumaan naamaani pitkin.
Harjasin vielä nopeasti tamman pään, kun olin jo kaviotkin ottanut. En edes jaksanut hoitaa hevosta kunnolla. Nappasin riimut Blondin päästä, kun se vihdoin nosti sen ruoastaan. Nyt joku toinen saisi ratsastaa sillä. En itse jaksanut.
Menin epätoivoisena oleskeluhuoneeseen, missä yllätyksekseni oli Ros, Johanna ja Anne. - Moi! Anne huikkasi iloisena. - NO MOI!! rääkäisin tälle erittäin kiukkuisena. - Mistäs nyt tuulee? Ros kysyi varoivaisena. - Pohjoisesta! mutisin. - Miksi? Anne kysyi taas. Mulkaisin pienesti tätä, mutta kävin vain hakemassa repustani vettä.
Oli vaikea valita, minne menisin istumaan. Kenenkään viereen en menisi, EN! Istuuduin tyhjälle sohvalle, mutta jälleen joku kolmesta avasi suunsa: - Mikä mättää? kuulin Rosin kysyvän. - Ei mikään... TAI SE, KUN TÄÄLLÄ EI SAA HOITAA RAUHASSA KUULEMATTA KIELTÄVIÄ KOMMENTEJA! rää'yin täysillä. - HÄH? Anne huusi aivan yhtä kovaa. - Kuule kyllä saa hoitaa! hän jatkoi sitten vähän lempeämmin. - Kuule Soffe, Johanna aloitti. - Ei kukaan ole sanonut niin. Mitä useammin hoitaa, sen parempi.
Se riitti. Aivan sama, uskoinko, vaiko enkö. En edes itse tiennyt. Matkalla takaisin Blondin luo, tapasin Marielin. - Moikka, Mariel. Viittiiks treenata Blondia kisoihin? kysyin, mukavan pehmeällä äänensävyllä. En inhonnut nyt kuin enää... Tähh? Johannaa, Rosia ja Annea? Miksi ja miten? Ei, ei olisi pitänyt...
Mariel nyökkäsi, näin sen silmäkulmastani. Tyttö lähti kohti satulahuonetta, minun miettiessäni. EEII, ääni sisälläni huusi, toinen taas 'JOOO-OO!' vaikken tiennyt, mitä kumpikaan tarkoitti. Päätin lähteä sekoamasta sen enempää. Turha reissu taas. Plääh. Sekoamista. Ei voi mitään, jos kisat ja kunnon hoito (nyt siis, NYT!) on out, ja rakkaus in. Mie rakastaisin aina Blondia, vaikken saisi sitä hoitaa useasti. Aivan SAMA!
//Sekoava Sof ja Blonde Q
|
|
|
Post by Ros on Sept 6, 2008 14:39:57 GMT 2
Tosi nätti kuva! :> Blondin kanssa saat ainakin puuhata niin paljon kuin haluat, tosin olen kyllä huomannut että viimeisestä ratsastuksestasi on aikaa melko paljon. Ridaat kenties Hensulla sitten ennemmin?
|
|
|
Post by Sophie on Sept 6, 2008 14:46:57 GMT 2
Aa no juu.. Tuo mun piirtämä kuvahan on tavallaan harjoittelua kisoihin. HM sekin, vai? ^_^
|
|
|
Post by Mariel on Sept 7, 2008 10:16:47 GMT 2
7.9. - Maailman ihme -
Astelin omakotitalomme portaat alat ja vilkaisin vanhaan pyörääni.
- Sun on pakko kestää, lausahdin pyörän romulle ja talutin sen sorakolle, josta sitten loikkasin sen satulaan.
Pyöräni nitinä kaikui hiljaisessa kylässä. Naapurin lehmät olivat jo päässeet laitumelle ja Osuuspankin paras työntekijä hölkytti pilkullisen dalmantialaisensa kanssa. Kaikilla oli mihin mennä, mutta mihin minä menen? Tämä kysymys pyöri päässäni pitkän aikaa ja päätinkin mennä Simoraan, moikkaamaan omia hevosiani. Näin en nyt kuitenkaan tehnyt! Minun oli nyt pakko mennä Seppeleeseen, näyttämään että olen vielä henkissä.
Kaarroin suurelle soratielle ja yritin polkea niin kovaa, kuin pyörällä vain pääsi.
- Mun on pakko mennä, pakko! Hoin itselleni ja tiesin Seppeleen häämöttävän jo edessä, mutta tuntui kuin se juoksisi minua pakoon.
Lopulta tajusin olevan tallin, hiljaisella pihalla. Äänettömästi hyppäsin pyörän päältä ja lykkäsin sen seinän viereen. Siihen mikä oli yleensä täynnä pyöriä, mutta nyt siinä oli vain yksi pyörä ja se oli minun.
Kaikki hevoset olivat ihan varmasti vielä sisällä, sillä kellohan on vasta puoli seitsemän, joten arvata saattaa, että kaikki nukkuivat vielä sikeästi lämpimän peiton alla.
Pian lampsein kohti tallia ja sen rusehtavaa ovea. Joku sisälläni käski kääntyä ja mennä pois, mutta joku taas halusi minut vängän väellä sisälle talliin. Mietein pitkään pitäisiikö lähteä vai jäädä? Tallin ovi oli kuitenkin lukossa, mutta tiesin missä vara-avain oli.
Kipaisin hakemassa avaimen piilosta ja työnsin sen sille tehtyyn reikään. Väänsin sitä kierroksen, mutta keskeytin oven avaamisen.
- Helvetti tota mun mielikuvitusta! Sanoin ja avasin edessäni olevan oven, astuen sitten sisälle.
Tallissa tuoksui hevonen, joka tietysti oli itsensä selvyys. Hetken kuuntelin hevosten ääniä, joista yksi oli muista erinlainen. Kuuntelin sitä tarkkaan ja hämärässä erotin yhdestä karsinasta pilkistävän jykevä pää. Se oli varmana Blondi.
Lähdin astelemaan kohti karsinaa ja niin kuin sanoin se oli Blondi. Tamma katseli minua kysyvästi.
- Mä olen ollut nyt muissa maailmoissa enkä ole sua hoitanut, mutta nyt mä ryhdistyn ja tulen katsomaan sua every day! Sanoin mammalle ja rapsutin sen otsaa.
Lellein tammaa varmaan puoli tuntia ja olisin halunnut pysäyttää ajan tähän hetkeen, mutta sen oli nyt jatkuttava.
Lopulta käännyin karsinalta ja marssein satulahuoneeseen hakemaan Blondin harjapakkia.
Pimeässä en nähnyt mitään joten napsuttelin talliin lisää valoja. Nyt löysin harjapakinkin, jonka otin mukaani ja lähdin sitten takaisin Blondin karsinalle.
Tartuin pakista löytyneeseen pölyharjaan, jolla rupesin harjaamaan tamman karvapeitettä. Blondi lepuutteli toista takastaan ja kuunteli minun vaimeaa puhetta.
- Tänään me tehdään pientä estetreeniä maneesissa ja sitten mennään maastoon, ilmoitin juhlallisesti ja vaihdoin pölärin tavalliseen vartaloharjaan.
Pian Blondi loisti, kuin Naanatalin aurinko, joten kipaisin vielä hakemassa mamman varusteet.
Puhalsin enimmät pölyt hoidokkini satulasta, jonka asettelin kuitenkin selkään.
- Sä olet laihtunut! Kiljaisin riemusta tajuttuani että Blondin nykyinen satulavyön onkin nyt liian iso! Riemua täynnä juoksin satulahuoneeseen ja rupesin etsimään pienempää vyötä. Sitä en kuitenkaan löytänyt, joten kaivoin puhelimeni taskun pohjalta ja etsein Rosin numeron.
Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta minuutin odottelun jälkeen joku vastasi puhelimeen. Se oli Ros.
- Hmm.. Ros puhelimessa, kuului uninen ääni. - Mariel täällä hei. Soitin vain semmoisesta asiasta, että joudatkos hakemaan Blondille pienempää satulavyötä? Kysyin ja hetken hiljaisuuden jälkeen linjalla ollut nainen vastasi: - TÄH! Pienempi satulavyö? - Jep, se nykyinen on ihan liian iso, sanoin ja kuulin kuinka Ros pomppasi ylös, varmaanki sänkystä. - Mä tulen ihan heti! Nainen sanoi ja lopetti puhelun.
Hymyillen palasin Blondin karsinalle ja kokeilin vielä vyötä. - Iso se on! Totesin ja halasin Blondin kaulaa. Tamma katseli minua kuin mieleltään sairasta, mutta minä en halailua lopettanut.
Hetken päästä kuuluin auton vaimea ääni, sitten kuului juoksu askelia ja pian joku riuhtaisi oven auki.
Kurkistin ulos karsinasta ja huomasin Rosin käytävän päässä. Nainen sipaisi hiuksiaan ja lähti sitten minua kohti.
- Tulin niin nopeesti kuin pystyin ja varmaan sain matkan aikana parit sakotkin, niin harvinainen näky tämä on, Ros sanoi. - Niin on se kyllä "hiukan" laitunut, sanoin ja näytin vielä satulavyötä. - BLONDI sä olet laihtunut! Ros huudahti iloisena ja paineli suoraan satulahuoneeseen, etsimään pienempää vyötä.
Minä taas nappasin suitset käteeni ja rupesin vekslailemaan niitä mamman pää.
- Avaa suu ole kiltti, maarittelin Blondia, joka piti suunsa visusti kiinni. - No ei sitten, sanoin ja sujautin peukaloni Blondin suupielestä sisään, saaden mamman lopulta avaamaan suunsa.
Rosin palattua karsinalle, olin minä saanut suitset jo tamman päähän. Nainen irrotti ison vyön ja laittoi Palmikon vanhan satulavyön paikoilleen.
- Nyt voit mennä, Ros sanoi.
Nyökkäsin vastaukseksi ja laitoin päähäni tutun ratsastuskypärän, jonka jälkeen irrotin Blondin ja otin suunnaksi maneesin.
Roteva tamma pysäyhtyi keskelle maneesia, kuin ajatuksesta. Turvallisin mielin päästin irti kaulalla roikkuvista ohjista ja kirisitin satulavyötä yhdellä reijällä. Sitten laskin jalustimet alas ja ponnistin itseni korkealle selkään.
Säädettyäni jalustimet, oli aika lähtä liikkeelle. Pehmeästi painoin pohkeillani ja ohjasin Blondin uralle.
Pitkin ohjin etenimme kuutisen kierrosta, jonka jälkeen otin ohjat käteen ja nostin reippaaseen raviin. Tai noh miksi vois kutsua sitä kun hevonen siirtelee jalkojaan vähän käyntiä reippaammin?
Vääntelin pari volttia, pohkeenväistöä, pääty- sekä keski-ympyrää ja tietysti ihania etuosakäännöksiä. Kaikki nämä näytti sujuvan oikein hyvin, joten päätin kokeilla sitten laukkaa.
Asettelin pohkeeni hyvin ja annoin mennä. Blondi ymmärsi asian ihan oikein ja se vastasikin tähän rempseällä laukannostolla, varustettuna pikkuisilla pukeilla.
Nauroin tamman pukeille, niin että tipuin melkein selästä.
- Blondi toi oli naurettavin esitys villistä pukkilaukasta, mitä olen eläessäni nähnyt! Sanoin ja kokosin tamman taas ryhdikkääseen raviin.
Suunnaksi otin nyt 40cm pystyn, minkä joku oli jättänyt maneesiin. Blondi lähestyi estettä tasaisessa laukassa ja hyppäsikin esteen eri kevyesti.
- Hyvä tyttö, kehaisin mammaa ja ohjasin sen heti perään 50cm okserille.
Painoin pohkeeni tiukasti kiinni Blondin karvaisiin kylkiin ja toivoin sen hyppäävän esteen yli. Toisin kuitenkin kävi. Rouva vain laukkasi esteen ohi välittämättä minusta.
Pudistelin päätäni ja käänsin Blondin uudestaan esteelle ja nyt tamma ihan oikeasti hyppäsikin.
- Jes, sanoin hiljaa ja nostin laukan vielä muutamaksi kierrokseksi, sitten siirryin raviin, joka pian muuttuikin käynniksi.
- Nyt nämä tytöt lähtee maastoon! Ilmoitin kunniallisesti ja ohjasin Blondin ulos maneesista, lähtien läheisen metsäpolun suuntaan.
~ Mariel ja laihtunut Blondi
|
|
|
Post by Mariel on Sept 7, 2008 11:53:44 GMT 2
Ja vielä kuva tältä päivältä. Tuli tuommoinen "outo".
|
|