|
Post by Sophie on Jul 22, 2008 17:30:26 GMT 2
Kannustavaa.. Mutta kuitenkin, enemmän tulee kuvia kun skanneri toimii. Tuokin tauko oli Pakollinen 8/ En kylläkään valittanut, eli vastaus saisi olla samaa laatua Öh, siis tarinaa sunnuntaina tai maanantaina, kun pääsen koneelle!
|
|
|
Post by Ros on Jul 22, 2008 21:09:43 GMT 2
Minusta vastasin aivan asiallisesti ;>
|
|
|
Post by Sophie on Jul 25, 2008 20:00:45 GMT 2
Hyvä, että taas hymyilet minullekin. Aion nyt tsempata, että Blondi saa yhtä hyvää vointia kuin alussakin!! Haluaisin nytkin kirjoittaa pidemmän tarinan, mutta kun olen tätini koneella, niin eihän se käy, että kahta tuntia tässä istun . 25. heinäkuuta 2008 Miksi aina pitää olla lomaa?? Pyöräilin tallille lämpimänä kesäiltana vihdoinkin Blondin luo, vaikka olinkin jo neitiä hoitanut kauan. Siitä vain tuntui olevan ikuisuus, kun viimeksi kävin Seppeleellä. "Pysäköin" pyöräni telineeseen, johon melkein oli kirjoitettu nimeni 'Kismet', sillä laitoin aina vain siihen pyöräni. Näin Rosin juttelevan vähän vakavalla ilmeellä Annen kanssa, ja jotenkin saatoin aavistaa, etteivät he heitelleet toisilleen vitsejä. ".. minusta hänen pitäisi hoitaa enenmmän, eihän..", kuulin pätkän Rosin suusta, mutta sitten traktori kulki aivan takaatani ja Rosin ääni jäi sen alle. Emmin hetken, mutta keräsin sitten rohkeuteni ja menin naisten luo. ".. Niin, minäkin olen sitä mieltä, eihän nyt hevonen ilman hoitajaa.. Ai, hei, Kismet!" Anne sanoi ja Rosin kanssa he selvästi tahtoivat jättää äskeisen aiheen minun ollessa lähellä. " Öhh, hei ", vastasin ujosti, sillä epäilin heidän keskustelunsa epämielluttävästi koskevan minua, " voinko harjata Blondin puomilla? " kysyin sitten selvästi vain ja ainoastaan Rosilta. "Öhmm, juu.. Nana tuolla koulutteleekin Ronttia, ettei siinä vekkulissa ole sitten mitään.. vaikeuksia ", Ros sanoi selvästi ihaillen Nanan ahkeruutta. Tunsin itseni vai tyhjänpantiksi ahkeran Nanan vieressä, mutten tahtonut purkaa tunteitani siinä, Rosin ja vielä Annenkin nähtävänä, vaan menin hakaan, jossa Blondi oli. Ihmeekseni Blondi ravasi luokseni hörähtäen. "Heippa, rouva, mitäs sie?" kysyin pirteänä Blondilta, joka pärskähti. Menin tarhaan ja tartuin Blondin riimuihin ja päätin taluttaa rouvan puomille - kunnes tajusin, että hevonen on vähän vaikea sitoa puomiin ilman narkkia --' Huokaisin, mutta onnekseni Carkki kulki ohi kentältä talliin päin. "Carkkii!" sanoin jotenkin tahmaisella änellä ja ryin, "hakisitko mulle narkin.. ja pakin, kun mie ajattelin tän Blondin tässä näin hoitaa..?". Tyttö vastasi myöntävästi ja katosi paitansa kanssa, jossa luki ilmiselvästi 'Carkki & Letkajenkka'. Huokaisin taas. Seppele oli paras talli, miten olinkaan voinut unohtaa sen.. Jäin taas haaveilemaan itsestäni ja Blondista maastossa, kunnes Carkki repäisi minut todellisuuteen: "Tässä siun narkkis ja pakkis. Mieki meen hakemaan ton Leevin tuolta", Carkki sanoi ja nyökkäsi oriinsa päin. "Ookkei", vastasin, ja kiinnitin narkin ensiksi Blondin päitsiin, ja sitten puomiin yksinkertaisella vetosolmulla. Avasin pakin, ja tungin käteeni jo aika kuluneen kumisuan ja aloitin pyörivillä liikkeillä. Blondi oli harjattu sieväksi, ja olin juuri ottamassa viimeistä kaviota, kunnes kuulin kamalan hätääntynen äänen: "Orit vapaana! Kismet, pidä se Blondi..!" joku huusi, mutta en ehtinyt tekemään mitään, kun jokin pamahti päähäni ja kaikki sumentui. "Kismet..? Oletko sä hengissä?" kuulin äänen yläpuoleltani. Avasin silmät. Minua olisi huvittanut nauraa, mutta joka paikkaa särki niin, varsinkin päätä, että nauraminen olisi vain tuskaa. Minut oli tuotu tallin heinävintille monen ympäröimänä: katselin Rosin, Annen, Wearin, Oonan ja Dreamerin huolestuneita kasvoja. " Öhmm, olen mä hengissä ", vastasin nyt vähän vakavimmin kasvoin, kunnes hätkähdin: " Missä Blondi on?! ". " Karsinassa ", Ros vastasi, "oriit pääsivät vapaiksi ja Blondi ööh.. 'villiintyi' ja todennäköisesti potkaisi sinua sitten pamautettuaan takasensa maahan". " Mutta ei se takasella voinut minua potkaista! " sanoin hiukan ärtyneesti. " Ei niin, se.. kai etusella sitten", wear sanoi ennen kuin kukaan ehti avata suutaan. Nousin istumaan ja kailotin: " Nyt menen jatkamaan Blondin harjausta! ", vaikka pelkäsin taas tamman minua potkaisevan. " EI! " Ros ja Anne sanoivat, "eiei, sinun pitää mennä kotiin! ". " Nooh, okei sitten, mutta huom-.. Sunnuntaina tulen! " vastasin vähän ärstyisänä, mutta kiitollisena siitä, etten enää joutunut nostelemaan kavioita. Olin juuri hakenut kamppeeni ja laittamassa kypärää päähäni, kunnes tajusin, että en todellakaan tahtonut mennä pois tallilta nyt, kun Blondi oli taas saanut hoitajansa takaisin. Jäin miettimään, mutta Oona tuli tallista ulos ja kysyi: " Mitä sine siinä ihmettelet, pääset vielä takaisin? ". Huokaisin, ja lähdin polkemaan tallilta kotiin - pieleen menneen kerran jälkeen. ~Kisu & Blonde Q~ PS. Olen pahoillani lyhyydestä.. Mutta aikaa ei ole tänään pidempään. 8/
|
|
|
Post by Ros on Jul 26, 2008 10:18:22 GMT 2
Ääh.. Olen vaan huono kirjottaan hymiöitä ;D Onneksi ei käynyt pahemmin ja onneksi tamma taisi vain puolustaa sinua oriiden rynniessä kohti, sillä jälkeenpäin laskeskeltuna tamman varsakiima on mennyt ohi jo aikoja sitten. Tamma vaan ei tunnu nykyään ymmärtävän että ihmiset eivät kasva rouvan "pikkumiehen" kanssa samaa vauhtia Tosi kiva kun pääsit taas pitkästä aikaa hoitamaan ja toivottavasti teillä alkaa tamman kanssa taas luistaa :>
|
|
|
Post by Sophie on Aug 1, 2008 14:14:09 GMT 2
1. elokuuta 2008 Salaperäinen perjantai (:
Yritän hoidella tässä nyt ainakin kerran tai kaksi viikossa - enempiä kertoja ei nyt juuri ehkäpä tule, kun koulu alkaa, kaksi omaa hevosta ja muut hoitsut 8). Mutta eipä siinä mitään, tarina alkaa.
Suljin kirjan kannet. Olipa ollut taas hauskaa luettavaa, mietin tylsistyneesti ja huokaisin. Tallillekin pitäisi mennä hoitamaan Blondi. Äkkiä nousin ylös sängystäni ja vaihdoin normit vaatteeni tietenkin (ja jälleen kerran) tallivaatteiksi. Söin omenan ja kirjoitin lapulle: "Olen Seppeleellä, jos on asiaa, soita." Riuhtaisin pyörän jotenkin hermostuksissani etupihan asfaltille ja lähdin pyöräilemään pikapikavauhtia Seppeleelle miettien samalla viimekertaa, kun Blondi oli potkaissut minua. Virnistin vähän vastenmielisesti tietämättä itsekään miksi, ja käänsin pyörää oikealle.
Seppeleellä kaikki oli niinkuin ennenkin - paitsi kaksi uutta hevosta löytyi. Vein pyörän nojaamaan seinää vasten ja menin katsomaan uusia hevosia. "Oi, kun sine olet söpö!" huokaisin Aksu-nimisellä ruunalle. Katsoin kirjavaa tammaa. Söpö myös (: Kirjavan tamman, Tiian, vieressä käyskenteli tuttu hevonen, Blondi. Kävelin puolijuoksua hoitsuni luo ja huokaisin. "Olet niin taivaallisen ihana", sanoin, ja huomasin, ettei se oikein kuulostanut miltään. Mutta tarkoitus oli taas hyvä. Tamma päsrkähti ruohon seasta, laskeutui piehtaroimaan ja nousi takaisin laiduntamaan. Päätin ottaa karsinan, kuten aina, ja lähdinkin siitä sitten hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Kuljetin ne tavanomaisesti Blondin karsinaan ja oikeasti huokaisin syvään. Tammamamman karsina ei ollut missään tiptop-kunnossa lantakasojen suhteen. Tästä se alkaa, sanoin ääneti mielessäni ja rupesin sihtailemaan.
"Hei, Kismet, kiva taas nähdä sut täällä!" Ros sanoi, ja jatkoi sitten salmannopeasti: "Toivottavasti pääsi on kunnossa viimekertaisen jälkeen?". "Joo", vastasin tylsästi ja päätin viedä lannat lantalaan, mutta kysyin vielä Rosilta: "Mitä voisin tehdä tänään? Ajattelin jotain juoksutuksen tapaista tai..". "Irtohypytys! Voisit irtohypyttää, tosin minä tulen kanssasi", Ros sanoi innostuneesti. Nyökkäsin, ja nyt vein peeaat pois.. Sen jälkeen menin Rosin pyynnöstä hakemaan Blondin sisälle. Tamma tuli lauhkeasti kuin lammas sisälle, ja olin hyvin iloinen siitä, ettei Blondi ollut ollenkaan hermostunut tai hitusenkaan vauhkona. "Kiitos", Ros sanoi virne naamalla ja mutisi sitten: "Minun puolestani saat harjata tuon selvästi piehtaroineen ja kuraisen hevosen". "Mitenköhän se noin kurainen voi olla?" kysyin enemmän itseltäni kuin Rosilta. Laiskuuttani hain lähempänä olevat Blondin tuntiharjat, enkä omaa pakkiani yläkerran kaapeista. Blondi pärskähti ruoan puutteesta ja naurahdin. "Ei kai sinusta tule hevosporsasta?", mutta tartuin kumisukaan ja aloitin pyörivillä liikkeillä.
Olin putsannut, killottanut Blondin ihan hyvin, ja kaviotkin olin ottanut. Tällä kertaa en ollut saanut potkua päähäni, onneksi. Laitoin vielä Rosin ohjeilla Blondille suitset (hyvin sujui) ilman ohjia ja varmuudeksi jännesuojat etusiin, kun itse Ros meni pystyttämään esteitä vapaan kentän pitkille sivuille. "Toivottavasti kuntosi kestää", hymyilin Blondille, kun yritin pitää siitä kiinni kentän oven edessä. Päätin taluttaa Blondin kentälle kun Ros oli saanut kolme estettä pystyyn: okserin, muurin, ja pystyn. "Ota tämä juoksutusraippa", Ros kehotti. Katsoin pitkään 'piiskaa', jonka nainen oli tunkenut käsiini. "Saat ohjata sillä Blondia", Ros jatkoi, ja selitti sitten: "Jos Blondi tulee liikaa tänne päin, huiskauta raippaa näin ilmassa.. Just noin. Sitten kun se hidastaa niin voit vaikka maiskuttaa tai voidaan kokeilla, jos se suostuis liikkumaan paremmin jos tehtäisi .. näin. Tonne sen persuksen taakse sillä raipalla vaan yrität". "Ookkei, mutta mitä jos en osaa?" kysyin. "Sitten mä autan", Ros vastasi säteillen ja kehtoimme yhteisvoimin Blondin vauhtiin ja esteiden suuntaan. Tamma tajusi heti, mitä piti tehdä, vaikkakin se hyppäsi esteet hiukan laiskasti - okserin toinen puomi tipahti ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla Blondi hyppäsi reippaammin, tosin jouduin huitaisemaan kutsumallani 'piiskalla' Blondille suuntaa pari kertaa. Blondi hyppäsi vielä kolmannen kerran, ja sitten pyydystimme sen kiinni. "Hyvä, Kismet!" ros kehui, "ehtisitkö harjata Blondin vielä? Ei tietenkään pakko", ros jatkoi. "Öhhöhmm. (outo sana XD) En taida ehtiä, kun mulla on vielä tuo Mortti", vastasin vilkaistuani vaaleansinistä kelloani. "Okei, voin toki hoitaa Blondin yksinkin", Ros vastasi hymyillen. "No.. kiva. Nähdään taas jossain vaiheessa", huikkasin, ja lähdin pyörälle päin ja suoraan (Mortin hoidon jälkeen >'D) kotiin.
♥:llä Kismet ja Blondi ☻
*Pahoitellen tarinan lyhyyttä* ○_○
|
|
|
Post by Mariel on Aug 6, 2008 17:29:29 GMT 2
6.8. - Sinäkö olet se Blondi neiti -
Matelin oleskelutilasta jo toisen kerran saman päivän sisään, tällä kertaa selvästi reippaanpana. Suuntana ei ollut nyt aitta eikä Cassun tarha vaan Blondin karsina.
Kuljin käytävää pitkin lukien karsinoiden ovissa olevia nimiä, vaikka karsinajärjestys olikin minulle jo ennestään tuttu. Pian kuitenkin pysähdyin käytävän vasemmalla puolella olevan karsina letkan viimeiselle boksille ja vilkaisten sitä kaltereiden välistä.
" Selvästikkin puhdistusta vailla" Tokaisin itselleni ja lähdin samantien hakemaan kottikärryjä ja talikkoa.
Kävelin ihan tallin toiseen päähän ja onnekseni Jaakko oli juuri laittelemassa kottikärryjä seinustalle.
" Anteeksi, mutta minä otan nämä" Sanoin ystävällisesti miehelle ja otin kottikärryt seinän vierstä ja talikon miehen kädestä.
Mies katsahti minuun, mutta ei avannut suutaan, vaan suostui olemaan kerrankin hiljaa.
Iloisesti hyräillen lähdin lykkämään kärryjä Blondin karsinalle, johon tuntui tallin toisesta päästä olevan hiukan pitkähkö matka, mutta tämähän menee hyvään tarkoitukseen.
Aukaisin metalli runkoisen oven ja työnsin kottarit karsinan sisälle, vilkaisten vielä valtavia lanta röykkiöitä.
Säälimättä rupesin nostelemaan lantakasoja yksi toisensa jälkeen keltaiseen kärryyn, joka täyttyikin yllättäävän nopeasti.
Hetken päästä kävinkin tyhjentämässä kärryt ja samalla kertaa toin lastin puhtaita pahnoja.
Seuraavaksi nappasin riimunnarun karsinan ovessa olevasta koukusta ja lähdin heppatarhaa kohden.
Tujotin pitkän aikaa tarhaa ja etsein silmilläni suurta valkoista tammaa, mutta sellaista ei vain kohdalleni osunut.
Pian kuitenkin kuulin iloisen hirnahduksen maneesin takaa, joten luotin vaistoihini ja lähdin hölkkäämään hallin takana olevaa tarhaa kohden.
Takatarhan portilla minua olikin vastassa se suuri valkoinen tamma. Sopertelin jotain hiljaa ja kävelin vähitellen lähemmäs tarhan porttia, jonka kohdalla Blondi oli.
Pääsin portin tykö, mutta jouduin vähän komentamaan muita hevosia kauemmas, jotta saisin Blondin kiinni. Tamma katsoi minua lempeästi ruskeilla silmillään ja sai minut väkisinkin rapsuttamaan itseään.
" Sinäkö olet se Blondi neiti?" Kysyin hiljaa tammalta, joka hamuili huulillaan hiuksiani.
" Höpsö!" Sanoin Blondille ja yritin laittaa hiuksiani vähän järjestykseen.
Pian muistin pää tarkoitukseni, joten kiinnitin riimunnarun Blondin punaiseen riimuun ja avasin porttia sen verran, jotta heinämahalla varustettu tammuliini pääsisi siitä ulos.
Blondi asteli tarhasta rauhallisesti ja jotenkin viisaan oloisesti.
Saatuani tamman tarhasta suljin portin ja katsoin vielä, että kaikki hevoset olivat laitummen sisäpuolella.
Niin otin suunnaksi tallin ja katsoin sivusilmällä Blondia, joka tyynen rauhallisesti tallusti rinnallani.
Pian olimmekin jo tallin ovella ja talutin tamman lähimpänä olevalle harjauspaikalle.
Kiinnitin tamman käytävälle kahen puolen, jonka jälkeen kävin hakemassa satulahuoneesta Blondin nimellä varustetun harjapakin.
Asetin pakin käytävälle lähelle Blondia ja rupesin etsimään sieltä pölyharjaa, joka minun tuurillani oli kaikkien muiden harjojen alla.
Annoin Blondin nuuskia pöläriä, niin kauan kun se tahtoi, mutta yllättävän pian se loi minuun hyväksyvän katseen, joten rupesin harjaamaan sen kaulaa, edeten kohti häntää.
Ensimmäisen harjauskierroksen jälkeen tartui pehmeään vartaloharjaan, jolla kävin vielä Blondin karvapeitteen läpi. Viimeisimpänä harjasin tamman pään sekä selvittelin sen jouhet.
" Melkein unohtui" Sanoin ja näytin Blondille kaviokoukkua.
Tamma nosti pyynnöstä jalkansa ja antoi puhdistaa kavionsa, ilman sen kummempia nykimisiä.
Pian totesin hevosen olevan puhdas, joten irrotin Blondin ja talutin sen riimusta omaan karsinaansa.
Hetkeksi jäin katselemaan heiniä mussuttavaa tammaa, mutta jokin sai minut taas "tähän hetkeen".
Hymähdin itsekseni ja otin käytävältä Blondin harjapakin, jonka palautin siihen paikkaan mistä olin sen ottanut.
" Heippa Blondi ja Cassu!" Kuiskasin hiljaa minun ottaessa pyöräni aitan seinustalta ja polkaistessa sillä kohti kotia.
- Mariel ja Blonduska -
|
|
|
Post by Ros on Aug 6, 2008 17:43:15 GMT 2
Mukavaa, että halusit tutustua tammaan paremmin. Blondi kun on.. noh.. oma persoonansa :> Ja tosi kiva kun siivosin karsinankin! Varoitan sinua sitten kun ensi kerran tamman selkään menet, että sillä saattaa olla "hiukan" ylimääräistä energiaa ja sen myötä vähän sellaista "rajojenkokeilua" Mutta eiköhän teidän yhteispeli ala toimia ja tammakin vähän kutistumaan, nyt kun se on melkein yhtä leveä kuin ollessaan tiineenä, ei tainnut laitumella muuta tehdä kuin syödä
|
|
|
Post by Sophie on Aug 7, 2008 12:18:37 GMT 2
Ööks ääks..
Öhh, olen ulkona asioista.. Tuleeko Mariel Blondin toiseksi hoitajaksi? 8o No, ei se mtn.. Mietin vain, että mullekin vois kertoa :>
|
|
|
Post by Ros on Aug 7, 2008 12:20:47 GMT 2
No tuossa juuri parin tunnin sisään ollaan nuo hommat sovittu, joten ihan vielä en ole sulle kerenny kertomaan mutta näköjään ei tarvinnukaan kun olit nopeempi kun minä ja siis kyllä, Marielista tulee tamman toinen hoitaja.
|
|
|
Post by Sophie on Aug 8, 2008 12:13:48 GMT 2
Okei. Sepä hyvä, että Blondi saa hyvää hoitoa 8DD. Mä yritän kirjoittaa sitä tarinaa ööh.. tässä viikonvaihteen aikana. Saisinkos silloin ratsastaa Blondilla vaikka hmm.. ilman satulaa? Maneesissa varmaan, jos tällainen sää jatkuu --'
|
|
|
Post by Ros on Aug 8, 2008 12:17:56 GMT 2
Tottakai saat! :>
|
|
|
Post by Mariel on Aug 9, 2008 17:11:39 GMT 2
Sorry Ros. Nyt ei ole ideoita tarinoihin, joten piirtelin Blondista tollasen kuvan. Ei turpa ihan näytä Blondin turvalta, mutta yrittänyt oon. Toiseksi laatu on semmonen kun on, mutta huomenna tulee tarina. P.S Osalistuin Blondilla Sastun pitämälle maasto tunnille
|
|
|
Post by Sophie on Aug 9, 2008 18:03:20 GMT 2
Heissan, teen nyt jatkotarinaa.. Ja jatkotarinan eka osa tulee nyt : )
9. elokuuta 2008 Ilman satulaa
Pyöräilin tallille soraista tietä pitkin. Iso, punertava rakennus näkyi jo. Kiihdytin vauhtia, ja jarrutin - olin Seppeleellä. Jätin pyöräni maahan makaamaan. Harmitti hiukan, kun Blondilla on toinen hoitaja, mutta parempi niin. Kävelin ihan rauhallisesti tallille, enkä kovempaa olisi päässykään, sillä pohkeeni olivat pyöräilystä ja muiden tallien hevosten ratsuttamisesta kipeät. Ilta oli jo aika pitkällä, joten en hämmästynyt tyhjiä tarhoja. Käännyin siis suoraan Blondin karsinalle.
Karsinassa seisoi Blondi, Marielin rapsuttelemana. - Heippa, Mariel! moikkasin uutta Blondin hoitajaa. - Hei. Kuulin rosilta, että menet ratsastamaan Blondilla..? Mariel kysäisi ja hivuttautui Blondin vierestä karsinan ovelle. - Juu. Nyt kun olet siellä, niin voisit vaikka laittaa sen kuntoon, sanoin virnuillen, vaikka se kuulostikin vähän tylyltä. - Joo, okei. Tässä menee hetki, Mariel vastasi aivan normaalisti, ja menin itse satulahuoneeseen. "Sattarissa" kaikki oli ennallaan, ja hyvä niin, sillä päätin pestä nopeasti Blondin suitset. Nappasin ne naulakon tapaisesta ja otin lainaus-kaapista satulasaippuaa, sienen ja pyyhkeen. Pesuboxilta hain sangollisen puhdasta vettä, ja sitten palasin pesemään. Vaikkei suitset olleetkaan likaiset, tein työn hartaasti.
Pian Mariel tuli hakemaan satulahuoneesta Blondin kamppeet, ja tajusin, että jos menin ilman satulaa, Mariel haki nyt vain suitsia. - Öhh, Mariel.. Mä voisin vaikka ite suitsia sen, kun menee vielä hetki näitten suitsien kanssa, sanoin tunnustellen. - Ookkei, tyttö vastasi pirteähkösti, ja meni kai katsomaan, ettei Blondi piehtaroi karsinassaan (: Kasasin suitset yhteen, kun olin ne puhdistanut ja lähdin pois huoneesta.
Ensimmäiseksi laitoin Blondin karsinassa ohjat kaulalle. Tarjosin kuolaimia, ja tamma avasi suunsa ihmeen helposti. Vein niskapannan korvien taakse ja ojensin muut hihnat paikoilleen. Kiinnitin poskihihnan, turpa- ja leukahihnan vielä, sitten kiitin vieressä seisovaa Marielia Blondin harjauksesta. Lähdin taluttamaan Blondia maneesiin, sillä Topia kouluteltiin kentällä. Maneesissa yritin ponnistaa minua suuremman hoitsuni selkään, ja se osottautui vaikeaksi. Katsoin hädissäni maneesiin - ketään ei tullut tai ollut siellä. Vedin syvään henkeä, peruutin pari tai monta askelta, ja sitten lähes juoksin.. ponnistin.. ja kuin ihmeen kaupalla olin suurehkon, tiikerinkirjavan hevosen selässä. Annoin Blondille napakahkot pohkeet, ja käänsin sen kiertämään maneesia vasempaan kierrokseen.
*JATKUU!*
|
|
|
Post by Sophie on Aug 10, 2008 15:43:02 GMT 2
Jatkoa..
~ Ilman satulaa ~
.. Annoin Blondille napakahkot pohkeet, ja käänsin sen kiertämään maneesia vasempaan kierrokseen. Siinä vaiheessa tajusin, että kypärä oli jäänyt kotiin. Mutta se ei haitannut (: Ohjasin Blondin selästä tamman voltille, ja otin ohjat kunnolla käteen. Annoin pohkeita reippaampaan käyntiin, ja pian siirsinkin Blondin raviin. Olin aivan unohtanut, miten keikkuva ja keinuva hoitoheppani askel oli ravissa. Kevensin pari kierrosta ja vaihdoin suuntaa lävistäjän kautta. Yhtäkkiä Blondi säikähti jotain, tai sitten vain päätti irrotella - keinahdin kaulalle pikku ilopukin jälkeen. Kikatin hetken selässä ja taputtelin rauhoittavasti valkoista kaulaa. Laskin perseeni ( Anteeksi ruma kielenkäyttö :3 ) alas Blondin selkään, ja taivuttelin Blondi vähän. Kokeilin myös pitkillä sivuilla pohkeenväistöä - minä olin surkea, mutta Blondi veti sen ihan hyvin. Annoin pitkät ohjat ja käyntiin, lepo.
Pidensin levossakin hiukan askelta, mutta sitten taas kokosin ohjat, ja yritin nostaa käynnistä Blondin oikeaan harjoituslaukkaan. Parin ravi-askeleen jälkeen sekin onnistui. Nautin vauhdista hetken. Sen hetken jälkeen Blondi alkoi nelistää, ja menetin surkeana tasapainoni ja lensin maahan yläselkä ja pää ensimmäisenä. Voivottelin ja manasin siinä hetken, mutta nousin kuitenkin ylös, ja yritin pyydystää Blondin maneesista. Loppujen lopuksi sekin onnistui. - Saisinko pyytää, neiti Blonde Q, että et viskaisi minua enää selästäsi? Nyt joudun taas kipuamaan suureen selkääsi! sanoin hiukan ärtyneesti. Blondin silmissä paistoi hyvä olemus, mutta vikuripäinen hevonen oli silti saanut minut keittämään yli. Kipusin jotenkin surkeasti Blondin korkealle selälle ja huokaisin. Menin taas hetken käyntiä, ja komensin tamman laukkaan.
Laukassa sain nautittua tällä kertaa kunnolla, kääntelin volteille ja valmiiksi pystytetyn pikku kavaletinkin sain Blondin hypättyä. Vääntelin ja kääntelin tammaa kolmikaarisille urille, ja viisikaarisenkin Blondin taipumistaidon ansiosta saimme tehtyä. Liiankin pian tajusin, että olimme laukanneet jo ikuisuuden, koko ratsastusajasta puhumattakaan. Harjotusravin kautta siirsin heposen käyntiin, ja annoin taas pitkän ohjat ja levon.
Kun olin kääntänyt hoitsuni kaartoon, liu'uin selästä alas ja talutin tamman talliin. - Hieno tyttööh, kehuin taputtelujen kera. Suljin sen karsinaansa, kun siellä jo olimme, ja riisuin nopeasti suitset tämän päästä pois, ennen kuin Blondi syöksyisi heiniensä kimppuun. Ihmeekseni Blondi vain laahusti heinillensä, söi niitä nirsosti ja jätti hiukan syömättä. Huolestuin jo, sillä yleensä tamma söi, söi ja söi, kunnes koko tallin heinät olivat loppu (noei, ei nyt ihan..). Päätin kuitenkin jättää asian sikseen ja Rosin hartioille, kun menin pesemään kuolaimia ja viemään suitset paikoilleen.
Tulin yläkerrasta hakemasta pakkiani Blondin karsinan eteen. Tamma oli huolestuneen näköinen, mutta siitä huolimatta harjasin sen karvasta karvaan ja puhdistin sen kaviot. Blondi seisoi kiltisti paikoillaan, eikä vastustellut kavioiden nostoa - täydellinen luonne harjaukseen! Annoin taskustani omenanpalan, ja Blondi napsi sen vastentahtoisesti. Mietin jo sairausta, mutta koska en tiennyt niistä yhtään sen enempää kuin sairauden nimen ja sen oireet, laskin tyynesti harjat koppaan, ja nappasin päitset Blondin päästä pois. Annoin suukon sen silkkiturvalle ja kuiskasin: - Nähdään!!, ja lähdin heti vietyäni pakin pois.
- Kismet & Blonde Q -
|
|
|
Post by Mariel on Aug 10, 2008 17:52:46 GMT 2
10.9. - Blondin selässä -
Huokaisten nousin oleskelutilan pöydän äärestä ja viskasin tyhjän limsapullon ämpäriin, jossa niitä näytti olevan jo ennestään melkoinen keko.
Vilkaisin vielä ikkunasta pihalle, jonka jälkeen otin ratsastuskypärän lokerikostani, lähtien sitten alakertaan.
Onneksi kaikki hevoset olivat ulkona ja kaikki ratsastajat jossain kaukana, enkä oikeastaan halunnut edes tietää missä kaikki maleksivat. Pukkasin satulahuoneen oven auki ja etsein käsiini Blondin harjapakin varusteineen ja kiikutin ne käytävälle valmius asemiin.
Kohta kaappasin lähimpänä olevan riimunnarun mukaani ja lähdin kävelemään takatarhan suuntaan.
Vilkaisin kuitenkin vielä tallin ovella taivaalle, jossa lipui paljon synkkiä pilviä, joiden toivoin häipyvän välittömästi, sillä minä tahdoin tänään ratsastaa Blondilla ja pysyä vielä kuivana, vaikka maneesissa menisinkin.
Hiljaa astelin tarhan portille ja vislasin tammalle, joka (ihme kyllä) ravasi Humu kintereillään suoraan luokseni.
" Moi taas" Sanoin Blondille ja taputin sen kaulaa.
Tamma painoi päänsä syliini tai niin ainakin luulin. Tosi asiassa Blondi nappasi porkkanan takkini taskusta ja paineli se suussa pois portilta, tällä kertaa laukan tahdittamana.
" Sinä senkin..." Kirosin itsekseni huomatessani tamman vain käyneen porkkanavarkaissa ja lähteneen sitten livohkaan.
Kiukkuisena pujahdin aita lautojen välistä aitaukseen ja lähdin perin kyllästyneenä hakemaan Blondia.
" Tuus nytte" Sanoin sille hiljaa samalla kun astelin sitä kohti.
Mamma astui pari askelta kauemmas, mutta minä otin myös pari juoksuaskelta ja ennätin ottaa kiinni Blondin päässä olevasta riimusta. Nopeasti kiinnitin riimunnarun riimussa olevaan renkaaseen ja lähdin sitten takaisin portin suuntaan, "porkkanavaras" perässäni laahustaen.
Hetken päästä Blondi seisoi käytävällä mussuttaen samalla matkalla otetettua ruohotupsua.
" Tuokin on sulle liikaa" Sanoin ja nykäisin pari ruohonkortta tamman suusta.
Kaivelin heinäpaalin päällä olevasta harjapakista pölyharjan, jolla rupesin harjaamaan laidun "pölyt" pois.
Hetken harjailun jälkeen vaihdoin pölärin kaviokaukkuun, jolla pikaista vauhtia rappasin kaviosta pois suurimmat möykyt.
" Hyvä tyttö" Kehuin Blondia, joka seisoi nätisti koko harjaus prosessin ajan.
Kohta nostin satulan tamman selkään sekä laskin satulavyön alas, samalla löysäten sen oikealta puolelta viimeisiin reikiin.
Hinkasin käsiäni yhteen ja valmistauduin varmaan hankalimpaan hommaan, nimittäin satulavyön kirsitykseen. Tartuin tukevasti vyön soljesta ja vedin sitä, niin paljon kuin jaksoin.
Blondi vain seisoi ja tuijotti tyhjyyteen, eikä edes välittänyt kiristys yrityksistäni, kun taas minä katselin punaisena hehkuvia käsiäni.
" Mulla on huomenna näissä isot rakot" Parahdin ja vetaisin vyön ensinmäisiin reikiin.
Lopulta satula istui tamman selässä oikein mallikkaasti, joten siirryin suitsien pariin.
Avasin riimun turpaosan ja viskasin ohjat kaulalle, jonka jälkeen yritin ujuttaa kuolaimet tamman suuhun.
" Avaa nyt" Maanittelin Blondille, joka laiskati avasi suunsa ottaen metalliset kuolaimet kitalakeensa.
Vetaisin vielä niskaremmin korvien taa ja suoristin jouhet otsappanan alta sekä tietysti kiinnittelin muutaman remmin.
" Valmis" Totesin itselleni ja vetaisin mustan ratsastuskypärän päähäni.
Lopen irrotin riimun tamman päästä ja lähdin taluttamaan Blondin maneesiin.
Mamma pysähtyi kentän keskelle, jolloin kiristin satulavyötä vielä muutamalla reijälle, samalla laskin jalustimet alas.
Pian istuinkin jo tamman selässä, säädellen jalustimien pituutta, mutta haettuani hyvän istuma asennon, uskalsin myös painaa pehmeästi pohkeillani, pyytäen Blondin reippaaseen käyntiin.
Yleensä hiljaisessa maneesissa kaikui nyt vain nahkaisen satulan natina sekä mamman tasaiset pärskähtelyt.
Parin lämmittely kierroksen jälkeen, keräsin ohjat käteeni ja rupesin vääntelemään suuria voltteja sekä pysähtymisiä, peruustusten kera.
" Hieno mamma" Sanoin hiljaa silittäen samalla Blondin kaulaa.
Nopean suunnanvaihdoksen jälkeen pyysin Blondin tasaiseen raviin, huomaten myös pienen jännityksen jo kaikonneen.
Ravissa onnistui myös voltit, pysähtymiset sekä pohkeenväistöt ja äkkiä huomasin jo "ratsastavani" Blondia.
Tuntiessani oloni varmaksi, uskalsin pyytää tammaa laukalle ja ennen kuin tajusinkaan liiteli Blondi jo pehmeässä keinutuoli laukassa.
Hymy kohosi huulilleni, tuntien Blondin tasaisen askeltamisen allani ja tamma jopa lisäsi vähän jo vauhtia.
Tein pari pidätystä, saaden Blondin ensin raviin ja lopulta käyntiin.
" Eikö nuilla sun jaloilla pääsekkin kovaa?" Kysyin tammalta saaden vastaukseksi kimeän hirnahduksen.
Annoin tamman kävellä pari jäähyttely kierrosta käynnin tahtiin, pitkillä ohjilla, mutta jo 4 kierroksen kohdalla käänsin Blondin kentän keskelle.
Sujautin jalustimet jalastani ja heilautin itseni maneesin pehmeälle hiekkalle.
Kiitin tammaa mukavasta ratsastuksesta ja nostin jalustimet ylös, lähtien sitten taluttamaan Blondin talliin.
Tallissa oli kaikki käytävän hoitopaikat varattu, joten kuljetin mamman sen omaan karsinaan.
Nopeasti purin varusteet Blondin päältä ja ehdein harjatakkin tamman ennen kuin äiti soitti ensimmäiset valistus puhelun kotiintulo ajoista.
" Täytyy nyt mennä" Kuiskasin Blondin korvaan ja kiikutin varusteet satulahuoneeseen.
Pian teinkin lähdön tallin pihasta, samalla suunnitellen jo tulevia päiviä.
- Mariel ja Blondi -
|
|