Post by Josefiina on Jun 5, 2009 11:22:07 GMT 2
Join-up-luento ja käytännön harjoitus Seppeleessä!
Kuten jotkut Seppeleestä jo tietävät, olen jonkinnäköinen Monty Robertsin ihailija ja hänen koulutusmenetelmiensä kannattaja. Nyt haluaisin levittää miehen sanaa Seppeleessäkin, ja pitää Join-up-kurssin 15.-16.6.
Join-up on toiselta nimeltään yhteyden luominen. Siinä luodaan kontakti hevoseen hevosen kielellä. Liian usein inhimillistämme eläintä emmekä ota huomioon sen perimmäisiä vaistoja. Join-up tehdään hevosen kielellä, hevosen ehdoilla.
Käytännössä Join-up on varsin yksinkertainen. Siihen tarvitaan vain pyöröaitaus tai vaihtoehtoisesti Join-upin voi tehdä myös liinassa.
Miten se sitten toimii, vai toimiiko ollenkaan?
No, olen tehnyt Join-upin IRL useamman kerran ja tuntuu, että hevoseen tulee samalla luotua aivan erilainen suhde.
Esimerkiksi eräs 4-vuotias risteytysponiruuna oli aivan hurja, hyppi ja pomppi, uhkaili ja oli täysin kuriton. Join-upin jälkeen poni ymmärsi, että ihminen on ystävä eikä vihollinen, ja lopetti kaikki ylimääräiset vouhkailunsa.
Myös säikkyjen hevosten kanssa oman kokemukseni mukaan elämä helpottuu. Ne luottavat enemmän ihmiseen ja unohtavat olla koko ajan varuillaan.
Kaikkia ongelmia Join-up ei tietenkään poista, mutta edelleen kokemukseni mukaan parantaa hevosen ja ihmisen suhdetta huomattavasti.
Join-up-kurssille otan rajattomasti seppeleläisiä hoitajia ja hevosenomistajia. Jokainen pääsee koittamaan Join-upia oman hoitsun/hevosen kanssa.
Myös hoitsuttomilla on mahdollisuus päästä mukaan, jos omistaa virtuaalihevosen, jolla on piirretyt kuvat! Heppasi pääsee vierailulle Seppeleeseen kurssin ajaksi.
Juttu menee niin, että kirjoitan pitämäni luennon Join-upista, ja esimerkkitarinan Join-upista Hillan kanssa.
Näiden kahden tarinan pohjalta jokainen kirjoittaa Join-upista oman hevosensa kanssa.
Kurssilaiset nukkuvat leirimökeissä, Seppele tarjoaa sapuskat. Maanantaina on luento, tiistaina kurssilaiset tekevät Join-upit omien hoitsujensa kanssa. Ratsasteta ei siis ollenkaan.
Onko kiinnostusta kokeilla? :) Kysyä saa!
Osallistujat:
(Jossu & Hilla)
Henni & Cassu
Pipsa & Sikke
Veronica & Manki
Jokeri & Floora
Karoliina & Aksu
Shinqua & Humu
Fiona & Pikku
Eija & Luy
Alina & Janus
Ros & Topi
Keikki & Blondi
Sini & Tiia
Roosa & Piksu
Dreamer & Blade
Brenna & Manki
Sanni & Aksu
Lynn & Jack
Fiia & Pella
Kopsu & Poker Face
”Noniin, tervetuloa siis Join-up-kurssille; istukaa mukavasti ja ottakaa pöydältä purtavaa. Selitän nyt lyhyehkösti ja ytimekkäästi, miten Join-up käytännössä toteutetaan ja mikä sen idea on. En paasaa sen historiasta tai muusta sen enempää, mutta annan lopuksi vähän kirja– ja linkkivinkkejä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.
Termin 'join-up' suora käännös on yhteen lyöttäytyminen. Se kuvaa Join-upia hyvin. Tämän menetelmän kehittäjä on Monty Roberts – kaikki ovat varmasti kuulleet nimen joskus. Tänä vuonna Monty taitaa täyttää 73 vuotta, ja kiertää yhtä ympäri maailmaa levittämässä sanomaansa hevosten väkivallattomasta kohtelusta. Aikamoinen teräsvaari siis!
Mun mielestä on mielenkiintoista, että Monty Robertsin isä käytti äärimmäisen raakoja menetelmiä hevosten koulutuksesa, ja siitä Roberts saikin kipinän näyttää, että hevosia voi kohdella lempeästi ja saada ne toimimaan yhtä kauniisti, ellei kauniimmin.
Ensinnäkin, väkivallalla et saavuta hevosten kanssa mitään. Monty Robertsin sanoin: ei ole olemassa ongelmahevosia, on vain olemassa hevosia joilla on ongelmia ihmisten kanssa. Yleensä me ihmiset aiheutetaankin kaikki hevosten ongelmat.
Hevonen ei ymmärrä puhettamme, vaikka välillä siltä tuntuu; siksi kehonkielemme kertoo niille kaiken. Hevoset huomaavat vartalomme rentouden tai jännittyneisyyden. Mielentiloja ne eivät varsinaisesti osaa lukea, mutta jos esimerkiksi aina, kun olet vihainen, lyöt hevosta ja huudat sille, niin hevonen ennenpitkää osaa yhdistää vihaisen kehonkielesi kipuun. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, että käytösongelmia ilmenee.
Hevonen ja ihminen eivät puhu samaa kieltä, ja juuri sen takia yhteentörmäyksiä sattuu. Jokaisen hevosten kanssa tuusaavan olisi hyvä opetella lukemaan mahdollisimman tarkasti hevosen elekieltä ja tarkkailla hevosia vaikkapa laitumella. Join-upissa puhumme hevoselle sen omalla kielellä, niin että se ymmärtää jokaisen liikkeemme.
Ja sitten käytännön toteutukseen.
Join-upin voi periaatteessa toteuttaa kahdella tavalla; liinassa tai vapaana. Omasta mielestäni se on paljon palkitsevampaa ja ”onnistuneempaa”, kun sen tekee hevosen ollessa vapaana. Ja niin me sen tänään aiomme toteuttaa.
Eli Jaakko on kyhännyt kentälle pyöreän aitauksen. Pyöreä aitaus on ehdoton Join-upissa, koska siinä hevonen on helpompi pitää liikkeessä eikä se saa jumitettua kulmiin ja jäätyä uhkailemaan sinne.
Elikkäs, lyhyesti ja ytimekkäästi Join-up on tässä:
viet hevosen pyöröaitaukseen, päästät sen irti sinne. Jos se vaikuttaa hermostuneelta, annat sen haistella aitauksen lävitse. Sitten laitat elikon liikkeelle; herkimmillä hevosilla riittää kun otat askeleen sitä kohti, kovapintaisimmilla joutuu ihan näkemään vaivaa, leyhyttelemään käsiään ja maiskuttamaan. Tuijota koko ajan hevosta silmiin, koska se on hevoselle lähtökäsky.
Jos hevonen luottaa sinuun jo valmiiksi, se luultavasti vain pysähtyy paikalleen hämmentyneenä. Voi tuntua pahalta ajaa rakas eläin luotaan, mutta muista: jos hevonen ei lähde luotasi, ei se voi tulla takaisin.
Vaikka hevonen kuinka äyskäröisi ja päyskäröisi, pidä-se-liikkeessä. Vaikka taivaalta satais vanhoja mummoja, älä missään tapauksessa anna sen vielä pysähtyä. Välillä voit pyytää siltä laukkaa, välillä ravia. Jos se ottaa yhtäkkiä hillittömiä spurtteja, älä säikähdä. Pysy aitauksen keskellä ja pyöritä vaikka riimunnarua ilmassa.
Yleensä Join-up vie vain muutaman minuutin. Kun hevonen alkaa laskea päätään, sen korvat kääntyvät suuntaasi ja se pyrkii hidastamaan vauhtiaan, astu askel taaksepäin ja sano 'prrr', ilmaise siis hevoselle että se saa pysähtyä. Sitten käänny puoliksi poispäin hevosesta äläkä katso suoraan siihen; sivusilmällä saa tietenkin vilkuilla.
Tässä vaihessa saattaa tuntua siltä, ettei Join-up onnistukaan; yleensä hevonen kuopii maata ja haistelee sitä, aukoo suutaan ja pyörii pientä ympyrää.
Lopulta se kuitenkin tallustelee tyynesti luoksesi. Käänny silloin hitaasti ja rauhallisesti ympäri, ja rapsuta hevosta pitäen katseesi maassa. Kehu hevosta hiljaa. Voit huviksesi ottaa muutaman askeleen ja katsoa, seuraako hevonen sinua: tavallisesti se kulkee kuin varjo perässäsi.
Niin yksinkertaista ja niin helppoa.
Join-upin perusidea on se, että hevonen valitsee sinut kumppanikseen vapaaehtoisesti.
Muista, että jos esimerkiksi lyöt hevostasi, teet Join-upin mutta jatkat hevosesi lyömistä, ei Join-upilla ole mitään väliä. Join-up on hyvän suhteen lähtömerkki, mutta ei tietenkään takaa täydellistä elämää hevosen kanssa.
Sinun pitää osoittaa hevoselle olevasi turvallinen ja luotettava johtaja. Johtajuus ei ole diktaattorimaista alistamista, vaan sitä, että hevonen kokee olonsa turvalliseksi kanssasi: sen ei tarvitse pelätä, kun sinä olet lähellä.
Kysymyksiä saa esittää – toivottavasti saitte tästä lyhyehköstä luennosta jotain irti!”
Lyhyt Join-up-pätkä Hildan hoitopäiväkirjasta:
Laskin Hillan irti pyöröaitaukseen ja hääsin hevosta kauemmaksi. Jaakko jäi kentän aidan viereen katselemaan. Annoin Hillan haistella aitauksen ja aloin sitten ajamaan sitä kauemmas: otin kohtisuoraan hevosta kohti askeleen, jolloin se väisti ja rupesi kiihtyneenä ravaamaan ympärilläni. Pysyin itse kentän keskellä sanomatta mitään, pitäen koko ajan Hillan liikkeessä. Se oli kauhuissaan ja veti ensin muutaman minuutin hurjaa kiitolaukkaa sen mitä aitauksessa pääsi, pudotti sitten hikisenä raville ja sieraimet levällään, silmänvalkuaiset pyörien pakeni minua sen minkä pääsi. Minusta tuntui pahalta, entä jos epäonnistuisin ja Hilla saisikin vain elinikäiset traumat? Kauhusta kankeana jatkoin Hillan 'ahdistelua', kunnes se laski päätään ja aukoi suutaan. Sydämeni pamppaili. Uskomatonta! Käännyin ponista pois päin, suljin silmäni ja toivoin parasta. Hetkeen ei kuulunut mitään. Se siitä, ajattelin ja ryhtini lysähti, kunnes kuulin epävarmat askeleet takaani ja sitten pieni turpa töykkäsi minua hellästi selkään. Purskahdin nauruun, Hilla sävähti mutta tuuppasi uudestaan. Lähdin kävelemään, aukaisin pika-aitoihin taiteilemamme portin ja napautin Jaakon ojentaman riimunnarun hevoseni riimuun, vaikka sitä ei olisi tarvittukaan. Hilla oli nyt rauhallisempi kuin tulomatkalla ja kulki tyynesti takanani.
Monty Robertsin kotisivut: www.montyroberts.com
Monty Roberts tekee Join-upin, paljon hyviä ajatuksia ja loistava esimerkki: www.youtube.com/watch?v=9Dx91mH2voo
Kuten jotkut Seppeleestä jo tietävät, olen jonkinnäköinen Monty Robertsin ihailija ja hänen koulutusmenetelmiensä kannattaja. Nyt haluaisin levittää miehen sanaa Seppeleessäkin, ja pitää Join-up-kurssin 15.-16.6.
Join-up on toiselta nimeltään yhteyden luominen. Siinä luodaan kontakti hevoseen hevosen kielellä. Liian usein inhimillistämme eläintä emmekä ota huomioon sen perimmäisiä vaistoja. Join-up tehdään hevosen kielellä, hevosen ehdoilla.
Käytännössä Join-up on varsin yksinkertainen. Siihen tarvitaan vain pyöröaitaus tai vaihtoehtoisesti Join-upin voi tehdä myös liinassa.
Miten se sitten toimii, vai toimiiko ollenkaan?
No, olen tehnyt Join-upin IRL useamman kerran ja tuntuu, että hevoseen tulee samalla luotua aivan erilainen suhde.
Esimerkiksi eräs 4-vuotias risteytysponiruuna oli aivan hurja, hyppi ja pomppi, uhkaili ja oli täysin kuriton. Join-upin jälkeen poni ymmärsi, että ihminen on ystävä eikä vihollinen, ja lopetti kaikki ylimääräiset vouhkailunsa.
Myös säikkyjen hevosten kanssa oman kokemukseni mukaan elämä helpottuu. Ne luottavat enemmän ihmiseen ja unohtavat olla koko ajan varuillaan.
Kaikkia ongelmia Join-up ei tietenkään poista, mutta edelleen kokemukseni mukaan parantaa hevosen ja ihmisen suhdetta huomattavasti.
Join-up-kurssille otan rajattomasti seppeleläisiä hoitajia ja hevosenomistajia. Jokainen pääsee koittamaan Join-upia oman hoitsun/hevosen kanssa.
Myös hoitsuttomilla on mahdollisuus päästä mukaan, jos omistaa virtuaalihevosen, jolla on piirretyt kuvat! Heppasi pääsee vierailulle Seppeleeseen kurssin ajaksi.
Juttu menee niin, että kirjoitan pitämäni luennon Join-upista, ja esimerkkitarinan Join-upista Hillan kanssa.
Näiden kahden tarinan pohjalta jokainen kirjoittaa Join-upista oman hevosensa kanssa.
Kurssilaiset nukkuvat leirimökeissä, Seppele tarjoaa sapuskat. Maanantaina on luento, tiistaina kurssilaiset tekevät Join-upit omien hoitsujensa kanssa. Ratsasteta ei siis ollenkaan.
Onko kiinnostusta kokeilla? :) Kysyä saa!
Osallistujat:
(Jossu & Hilla)
Henni & Cassu
Shinqua & Humu
Fiona & Pikku
Eija & Luy
Alina & Janus
Ros & Topi
Dreamer & Blade
Brenna & Manki
Lynn & Jack
Join-up
”Noniin, tervetuloa siis Join-up-kurssille; istukaa mukavasti ja ottakaa pöydältä purtavaa. Selitän nyt lyhyehkösti ja ytimekkäästi, miten Join-up käytännössä toteutetaan ja mikä sen idea on. En paasaa sen historiasta tai muusta sen enempää, mutta annan lopuksi vähän kirja– ja linkkivinkkejä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.
Termin 'join-up' suora käännös on yhteen lyöttäytyminen. Se kuvaa Join-upia hyvin. Tämän menetelmän kehittäjä on Monty Roberts – kaikki ovat varmasti kuulleet nimen joskus. Tänä vuonna Monty taitaa täyttää 73 vuotta, ja kiertää yhtä ympäri maailmaa levittämässä sanomaansa hevosten väkivallattomasta kohtelusta. Aikamoinen teräsvaari siis!
Mun mielestä on mielenkiintoista, että Monty Robertsin isä käytti äärimmäisen raakoja menetelmiä hevosten koulutuksesa, ja siitä Roberts saikin kipinän näyttää, että hevosia voi kohdella lempeästi ja saada ne toimimaan yhtä kauniisti, ellei kauniimmin.
Ensinnäkin, väkivallalla et saavuta hevosten kanssa mitään. Monty Robertsin sanoin: ei ole olemassa ongelmahevosia, on vain olemassa hevosia joilla on ongelmia ihmisten kanssa. Yleensä me ihmiset aiheutetaankin kaikki hevosten ongelmat.
Hevonen ei ymmärrä puhettamme, vaikka välillä siltä tuntuu; siksi kehonkielemme kertoo niille kaiken. Hevoset huomaavat vartalomme rentouden tai jännittyneisyyden. Mielentiloja ne eivät varsinaisesti osaa lukea, mutta jos esimerkiksi aina, kun olet vihainen, lyöt hevosta ja huudat sille, niin hevonen ennenpitkää osaa yhdistää vihaisen kehonkielesi kipuun. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, että käytösongelmia ilmenee.
Hevonen ja ihminen eivät puhu samaa kieltä, ja juuri sen takia yhteentörmäyksiä sattuu. Jokaisen hevosten kanssa tuusaavan olisi hyvä opetella lukemaan mahdollisimman tarkasti hevosen elekieltä ja tarkkailla hevosia vaikkapa laitumella. Join-upissa puhumme hevoselle sen omalla kielellä, niin että se ymmärtää jokaisen liikkeemme.
Ja sitten käytännön toteutukseen.
Join-upin voi periaatteessa toteuttaa kahdella tavalla; liinassa tai vapaana. Omasta mielestäni se on paljon palkitsevampaa ja ”onnistuneempaa”, kun sen tekee hevosen ollessa vapaana. Ja niin me sen tänään aiomme toteuttaa.
Eli Jaakko on kyhännyt kentälle pyöreän aitauksen. Pyöreä aitaus on ehdoton Join-upissa, koska siinä hevonen on helpompi pitää liikkeessä eikä se saa jumitettua kulmiin ja jäätyä uhkailemaan sinne.
Elikkäs, lyhyesti ja ytimekkäästi Join-up on tässä:
viet hevosen pyöröaitaukseen, päästät sen irti sinne. Jos se vaikuttaa hermostuneelta, annat sen haistella aitauksen lävitse. Sitten laitat elikon liikkeelle; herkimmillä hevosilla riittää kun otat askeleen sitä kohti, kovapintaisimmilla joutuu ihan näkemään vaivaa, leyhyttelemään käsiään ja maiskuttamaan. Tuijota koko ajan hevosta silmiin, koska se on hevoselle lähtökäsky.
Jos hevonen luottaa sinuun jo valmiiksi, se luultavasti vain pysähtyy paikalleen hämmentyneenä. Voi tuntua pahalta ajaa rakas eläin luotaan, mutta muista: jos hevonen ei lähde luotasi, ei se voi tulla takaisin.
Vaikka hevonen kuinka äyskäröisi ja päyskäröisi, pidä-se-liikkeessä. Vaikka taivaalta satais vanhoja mummoja, älä missään tapauksessa anna sen vielä pysähtyä. Välillä voit pyytää siltä laukkaa, välillä ravia. Jos se ottaa yhtäkkiä hillittömiä spurtteja, älä säikähdä. Pysy aitauksen keskellä ja pyöritä vaikka riimunnarua ilmassa.
Yleensä Join-up vie vain muutaman minuutin. Kun hevonen alkaa laskea päätään, sen korvat kääntyvät suuntaasi ja se pyrkii hidastamaan vauhtiaan, astu askel taaksepäin ja sano 'prrr', ilmaise siis hevoselle että se saa pysähtyä. Sitten käänny puoliksi poispäin hevosesta äläkä katso suoraan siihen; sivusilmällä saa tietenkin vilkuilla.
Tässä vaihessa saattaa tuntua siltä, ettei Join-up onnistukaan; yleensä hevonen kuopii maata ja haistelee sitä, aukoo suutaan ja pyörii pientä ympyrää.
Lopulta se kuitenkin tallustelee tyynesti luoksesi. Käänny silloin hitaasti ja rauhallisesti ympäri, ja rapsuta hevosta pitäen katseesi maassa. Kehu hevosta hiljaa. Voit huviksesi ottaa muutaman askeleen ja katsoa, seuraako hevonen sinua: tavallisesti se kulkee kuin varjo perässäsi.
Niin yksinkertaista ja niin helppoa.
Join-upin perusidea on se, että hevonen valitsee sinut kumppanikseen vapaaehtoisesti.
Muista, että jos esimerkiksi lyöt hevostasi, teet Join-upin mutta jatkat hevosesi lyömistä, ei Join-upilla ole mitään väliä. Join-up on hyvän suhteen lähtömerkki, mutta ei tietenkään takaa täydellistä elämää hevosen kanssa.
Sinun pitää osoittaa hevoselle olevasi turvallinen ja luotettava johtaja. Johtajuus ei ole diktaattorimaista alistamista, vaan sitä, että hevonen kokee olonsa turvalliseksi kanssasi: sen ei tarvitse pelätä, kun sinä olet lähellä.
Kysymyksiä saa esittää – toivottavasti saitte tästä lyhyehköstä luennosta jotain irti!”
Lyhyt Join-up-pätkä Hildan hoitopäiväkirjasta:
Laskin Hillan irti pyöröaitaukseen ja hääsin hevosta kauemmaksi. Jaakko jäi kentän aidan viereen katselemaan. Annoin Hillan haistella aitauksen ja aloin sitten ajamaan sitä kauemmas: otin kohtisuoraan hevosta kohti askeleen, jolloin se väisti ja rupesi kiihtyneenä ravaamaan ympärilläni. Pysyin itse kentän keskellä sanomatta mitään, pitäen koko ajan Hillan liikkeessä. Se oli kauhuissaan ja veti ensin muutaman minuutin hurjaa kiitolaukkaa sen mitä aitauksessa pääsi, pudotti sitten hikisenä raville ja sieraimet levällään, silmänvalkuaiset pyörien pakeni minua sen minkä pääsi. Minusta tuntui pahalta, entä jos epäonnistuisin ja Hilla saisikin vain elinikäiset traumat? Kauhusta kankeana jatkoin Hillan 'ahdistelua', kunnes se laski päätään ja aukoi suutaan. Sydämeni pamppaili. Uskomatonta! Käännyin ponista pois päin, suljin silmäni ja toivoin parasta. Hetkeen ei kuulunut mitään. Se siitä, ajattelin ja ryhtini lysähti, kunnes kuulin epävarmat askeleet takaani ja sitten pieni turpa töykkäsi minua hellästi selkään. Purskahdin nauruun, Hilla sävähti mutta tuuppasi uudestaan. Lähdin kävelemään, aukaisin pika-aitoihin taiteilemamme portin ja napautin Jaakon ojentaman riimunnarun hevoseni riimuun, vaikka sitä ei olisi tarvittukaan. Hilla oli nyt rauhallisempi kuin tulomatkalla ja kulki tyynesti takanani.
Monty Robertsin kotisivut: www.montyroberts.com
Monty Roberts tekee Join-upin, paljon hyviä ajatuksia ja loistava esimerkki: www.youtube.com/watch?v=9Dx91mH2voo