Post by Sara on Jun 6, 2010 15:41:20 GMT 2
[shadow=red,left,300]12.6 Apilapeltojen Poikki[/shadow] á la Sara
Tervetuloa taas niihin Sara neidin vauhdikkaisiin maastokokemuksiin! Tällä kertaa ottaa maastoni paikkaa kesäisiin meininkeihin, maastojen ja peltojen poikki. Matkustelemme Liekkijärven kauniissa ympäristössä. Poni- sekä hevosratsastajat ovat tervetulleita.
Ja niin, niitä hevosia? No, toivokaa vaan! Sen verran voin kantajistamme sanoa että suurin osa todennäköisesti poneja, mutta jos olet hevosratsastaja niin saat tulla heposella. Shettikset saavat tulla mukaan, itse johdan maaston Pellalla. Pikku poneja muitakin mukaan, esimerkiksi Pikku, Humu, yms. näitä menijöitä. Isompiakin poneja otetaan toivomuksia kuunnellen mukaan.
Saa kysyä jos jokin askarruttaa! Mutta siis maastohan on 12.6 ja eikun mukaan vaan! Maastoon saavat siis liittyä ihan kaikki Seppeleläiset ratsastajat. Osallistujoita otan tälläkertaa 8.
Osallistujat: (6/8)
Maastoon johtaa: Sara - Pella
1. Johku - Siiri
2. Maiss - Janus MAKSETTU
3. Kata - Humu MAKSETTU
4. Fiona - Jambo
5. Aino - Pikku
6. Wicca - Pampula MAKSETTU
7. Aimie - Palmikko MAKSETTU
8. Roosa - Blade
Tervetulloo!
Huoh.. Äidin autosta ulos ja eikun tallille. Muuten varsin normaali päivä, paitsi että pääsee reippaiden tyttöjen kanssa maastoon eksymään! Aika vauhdikas maasto olisi suunnitteilla, ja saisin mennä Pellalla, joten pirteä automaatti hymy oli päättänyt toimia tänään..!
Ja ketkähän ne neitoset olivatkaan...että löydänköhämmä ne tallilta. Kyllähän mä, pari oli vielä aika tuntemattomia minulle, mutta suurin osa oli tuttuja kasvoja.
Tallilla tapasin käytävillä kaikki tuntilaiset melko nopeasti. Kaikki tiesivät kenellä menisivät, joten lähtivät käskystäni harjailemaan poneja tai hevosiaan. Itse livahdin Pellan luo kun kaikki oli koossa.
- " Heippa, Pella. Lähdettäisiinkö vähän maastoilemaan? " kysäisin ponilta, odottaen vastausta joka ilmeisesti olisi: ei tänään.
Astuin karsinaan harjat haettuani, ja riimu käsivarrellani. Silitin Pellan pehmoista otsaa, ja sujautin riimun päähän. Sidoin ponskin riimunnarusta kiinni, mutta aika pitkää narua tosin Pellaselle annoin.
Seuraavaksi otin pölyharjan kätösiini ja harjailin maastohirmu Pellaa. Samassa Pellan hoitaja Fiia käveli ohi, ja huomasi että ovi oli raollaan ja joku karsinassa. Tyttö päätti kipaista kysäisemässä olinko menossa tunnille.
- " Moikka Sara! Meinaatkos mennä tunnille, vai? " Fiia kysäisi.
- " Joo, niin olis tarkotus. Tai no, itseasiassa lähden johtamaan maastoporukkaa. " vastasin.
- " Aijaa, kiva. Voin hakea Pellan varusteet tähän kohta jos haluat. " Fiia ehdotti.
- " Jos viittit tuoda ne vaikka kymmenen minsan päästä. Kiitti! " kiitin Fiiaa.
Tyttö lähti, ja katosi talliin. Ikkunoista paistoi ihana kesäinen aurinko kun jatkoin Pellan harjaamista. Poni oli hieman pölyinen, muttei niinkään likainen. Harjasin pian pään, ja sitten putsasin kaviot. Pella oli kiltti kuin mikä, ja olin ehdottomasti tyytyväinen että hain sen toiseksi hoitajaksi. Toivottavasti saisin paikan..!
Pian oli Fiia tuomassa kamoja, tai no vain suitsia. Olisin menossa ilman satulaa.
- "Kiitti paljon! " kiitin Fiia taas.
Asetin riimun kaulalle, ja samoin ohjat. Pella avasi suunsa kuolaimille nätisti. Säädin suitsien soljet laitettuani niska hihnan oikealle paikalleen. Pian oli huippu maastojyräseni valmis.
- " Maastoneidit? Olisko valmista? " kysäisin tallin käytävältä.
- "Juu, joo, nyt, kai." kuului vastaukseksi. Niimpä laitoin ilmastoidun kypäräni päähän.
- " Mennään pihalle, järjestyksessä. Sitten siellä noustaan selkään. " komensin armeijalleni.
Talutin Pellan muiden edellä pihaan, ja pysähdyin kaartoon. Pari reipasta tallityttöä toi meille penkkejä, ja pääsin ponnistamaan Pellan pehmeään selkään. Muutkin olivat näyttäneet päässeen, varsinkin Johku ja Wicca, Siirin ja Pampulan kanssa. Olivathan ne Maiss, Roosa, Fiona, ja Aimiekin selässä, vaikka heille oltiin jaettu hieman isommat ratsut.
- "Noniin, järjestys kuuluu näin: Ensimmäisenä minä ja Pella. Toisina Maiss ja Janus. Sitten Aimie ja Palmi, Fiona ja Jambo, Roosa ja Blade. Sitten Kata ja Humu, Aino ja Pikku, sekä viimeisinä muttei vähäisimpinä Wicca ja Pampula, sekä Johku ja Siiri.
Lähdimme kävelemään pitkin ohjin jonossa maastoja kohti. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, eikä pilven pilveä näkynyt. Pella käveli melko reippaasti. Muutkin hevoset olivat virkeitä, shettikset etenkin; valmiina laukkaamaan täysiä saman tien.
Olimme pian kävelleet noin kymmenen minuuttia, joten pyysin tyttöjä ottamaan tuntuman ohjiin. Tulimme melko tasaiselle tielle, joka johti uusiin maastohin, ja sieltä pellolle. Pyysin kaikkia ottamaan raviin, mutta shettikset saivat laukata jonon kiinni jos jäivät jälkeen.
Pella kulki reippaasti, ja sen askeleet olivat pehmeät ja sulavat. Jonomme oli melko rauhallinen, ei mitään erikoisempia huutoja, vain pieniä hihkumisia. Kunnes..
- "Heiii, mä taidan tippuu iiiihaan kohta! " kuului Wican ääni perästä.
- " Noniin mäkin! Siiri ja Pampula molemmat pukitti!" Johku huusi.
- " Siirretään hevoset käyntiin.. Miten kävi?" kysyin kaksikolta plus kahdelta veijarilta.
- " Ei tiputtu, mutta loikoillaan näillä kauloilla tässä hienosti." tytöt vastasivat.
Jatkoimme matkaa ja tietä oli vielä puolikas jäljellä. Pyysin porukkaa nostamaan laukan, ja samalla annoin Pellalle laukkaavut. Tamma nosti pehmeän laukan, joka oli myös sopivan vauhtinen. Nyt shetutkin tottelivat.
- " Jambo, prrr..!" Fiona hihkaisi.
Jambo oli päättänyt tulla laukkailemaan Pellan viereen, ja yritti ohittaa. Tyttö käänsi ratsunsa ripesti takaisin jonoon, omalle paikalleen.
Humu ja Pikku tulivat hieman laiskempaa vauhtia, mutta pienillä pohje avuilla olivat hekin reippaampia. Janus oli oikein innostunut, ja maiss yritti, ja pysyikin selässä kuin liimattu. Palmikko ja Blade menivät sopivaa vauhtia, ja suostuivat hyväksymään Pellan jonon johtajaksi.
- "Ja käyntiin.." komensin, kun tulimme uuteen maastoon.
Annoimme pidempää ohjaa, ja kävelimme maaston läpi. Kauniit maastot Liekkijärven lähistöllä olivat ehdoton etu Seppeleen porukoille..!
Ponit rauhoittuivat, jopa Janus, Jambo, ja Shetlanninponiporukkamme. Kaikki kävelivät, ja nauttivat auringosta.
Ja pian saavuimme kuin saavuimmekkin apilapellolle! "Njams", ajattelivat Pella ja muut heposet.
- " Nyt voimme laukata koko Pellon läpi. Saa mennä vierekkäin tarpeeksi pitkillä etäisyyksillä. Eli ei ole pakko olla omilla paikoilla tai muuta." komensin.
Nostin Pellalla heti reippaan laukan, ja tamma kiihdytti kun muutkin alkoivat kisailemaan. Aurinko sarasti vieläkin kauniina, eikä kukaan hevosista yrittänyt syödä maukkaita apiloja. Shettikset alkoivat heitellä ilopukkeja, mutta Johku ja Wicca pysyivät selässä hienosti. Hevoset menivät tasaista vauhtia, mutta alkoivat kaikki vähän kiihdytellä kun oli niin paljon innostuneita poneja lähistöllä. Aino meinasi liukua selästä, kun pikku kiihdytteli ja hidasteli vähän väliä, mutta pysyi selässä. Humu antoi ratsastajalleen Katalle tilaisuuden pysyä selässä ilman jekkuja, joten Kata nautti pellolla laukkaamisesta Humun kanssa.
Lopuksi siirryimme käyntiin. Kävelimme pitkän maaston läpi, ja sitten saavuimme tallin pihaan.
- " Kiitoksia tästä riemukkaasta maastokokemuksesta, nyt voimme mennäkkin talliin."
- " Kiitoksia tunnista!" Kuului kahdeksan ääntä rivistä.
Olimme siirtyneet kaartoon, ja minäkin siirsin itseni pehmeästä selästä taas kovalle maankamaralle. Lähdin taluttamaan Pellaa talliin. Tallissa odotti hoitaja Fiia, joka suitset otettuani pois, antoi Pellalle pari porkkanaa.
-" Se oli tosi mukava!" kehuin Pellaa Fiialle.
- "Niin on..! Jotkut sanovat sitä tosi laiskaksi, muttei ainakaan ole ollut laiska kun minä sillä olen maastoillut! " Fiia kertoi.
- " Ei se tänäänkään ollut. Hieno ponihan Pella on!" sanoin.
Ihan niinkuin Pellakin olisi tajunnut mitä tarkoitin. Tamma pärskähti tyytyväisen oloisena. Kun Fiia oli kadonnut tallin kiireeseen, harjasin Pellaa. Neiti oli niin kiltisti, etten laittanut sitä kiinni. Eihän poni tosin kauhean likainen ollut, mutta harjasin sen silti. Lopuksi tarkistin kaviot, ja sitten hyvästelin Pellan.
Olit mahtava, kuiskasin ponin korvaan.
Silitin sitä turvasta, ja suljin karsinan oven.
Pella jäi tuijottamaan minua, kun tein lähtöäni; otin kypäräni, vein harjat paikalleen, ja lähdin ovesta ulos. Kävelin äitini autolle, ja kerroin mahtavasta maastosta. Pella oli ollut ihana, ja siitä tulisi koko automatkan ainut puheenaihe.
Kiitoksia reippaasta maastohengestä tytöt! Ja eikun maksuja kehiin..!