Post by Veera on Dec 12, 2009 12:15:08 GMT 2
TALVINEN MAASTORETKI- 19.12.
TARINA!
Tervetuloa mukaan maastoilemaan hyvässä hengessä ja talvisessa maisemassa. Lähdemme matkaan ilman satulaa, mutta myös satulan kanssa saa lähteä, jos epäilee omaa tasapainoansa vauhdikkailla laukkapätkillä.
Mukaan otetaan 6 ratsukkoa minun lisäkseni.
Ratsua saa toivoa, mutta loppujen lopuksi minä valitsen jokaiselle sopivan ratsun.
Maksuihin toivon teidän panostavan, kuten aina! Ja maksut toivoisin tulevan kuukauden viiveellä, sillä tämän tarinan yritän kirjoittaa ajoissa.
Reitti jonka kierrämme: i48.tinypic.com/x6lx1d.jpg
Arvoin ratsut, sillä en tiedä keillä olette tottuneet menemään ja olin kyllin laiska ottaakseni siitä selvää joten...
Veronica - Humu
Kasino - Pella
Emi - Sentti
Linda - Blondi
Veera - Pampula
Meeri - Jambo
Iina - Cassu
Tarina
Saavuin tallille viimetippaan ennen maaston alkua. Tallissa oli rento tunnelma ja länttäsin tuntilistan ilmoitustaluun.
Joukko tyttöjä käveli reippaasti listan luokse ja sitten kuului muutama voihkaisu ja sitten iloinen naurunremakka.
Kävelin Humun karsinalle. Se oli ollut jo alkeistunnilla ja siesoi varusteet päällä karsinassa. Humun hoitaja Sini putsaili hoitsunsa harjoja ja
tervehti sitten iloisesti minua. "Sinä vissiin lähdet Humuskilla vetään maastoa?" Sini kysyi ja heitti harjat takaisin harjapakkiin ja avasi suomenpienhevosen karsinan.
"Juu niin ajattelin," sanoin ja hymyilin. Pistin kypärän päähäni ja tartuin tammaa ohjista ilmotin maastolaisille, että tulisivat nyt ulos nousemaan selkään.
Huikkasin muutamalle tytölle, että käskisivät maastolaisia pistämään heijastinliivin päälle.
Sini oli ottanut Humulta satulan pois ja hyppäsin Humeloisen paljaaseen selkään. Emi talutti Sentin ulos tallista ja nousi penkin kanssa puoliveriorin selkään. Tyttö
hymyili iloisesti ja otti tukevan otteen ohjista ja pyysi sitten Sentti kävelemään jonoon. Pampula vedätti Veeraa ympäri tallipihaa heinien luokse, mutta muutaman ilkeän nykäisyn jälkeen osasi shettistamma
asettua aloilleen. Veera nousi helposti pienen shetlanninponin selkään. Muutkin tytöt tulivat ulos ja nousivat itse milläkin tyylillä ratsunsa selkään ja pian kaikki oli sievässä jonossa tallipihassa.
Ensimmäisenä minun ja Humun jälkeen oli tasapainoinen Cassu ja kokenut Iina sen selässä. Sitten tuli Sentti ja Sentin perässä Jambo, sitten Blondi ja Lontitamman jälkeen Pampula ja viimeisenä tuli russponi Pella.
Lähdimme kävelemään tutulle metsäpolulle. Blondi syöksähti ensimmäisen kuusen kimppuun ja jäi mutustelemaan sitä tyytyväisenä. Linda näppäsi raipalla noricumia takamuksille ja nopeasti valkoinen tamma hyppäsi takaisin jonoon
tytön pidellessä tiukasti kiinni tamman harjasta. Humu asteli varmasti eteenpäin ja välillä yritti napata kuusenoksista evästä. Jambo asteli virekästi eteenpäin ja hörisi muille hevosille. Meeri hymyili leveästi ruunan paljaassa selässä.
Hymyilin itsekseni ja katselin taivaalle. Suuria lumihiutaleita alkoi sataa jo vamiiksi valkoiseen maahan.
"Otetaan ravia!" huudahdin ja siirsin Humun raviin. Pompin hetken ponin paljaassa selässä, mutta pikkuhiljaa aloin tottua tik-tik raviin ja istuin nauraen pikkusuokin selässä. Kuulin tyttöjen iloista puheensorinaa ja
hevosetkin tuntuivat nauttivan lumisteesta ja ne ehkä aavistivat lähestyvän joulun...
"Ja sitten käyntiin...!"
Humu hidasti vastentahtoisesti vauhtiaan ja pysähtyi yht'äkkiä kuuntelemaan jotain joka kuului metsästä. Muutkin hevoset pysähtyivät ja Cassu oli valmiina ryntäämään kotiin päin samantien ja Iina joutui rauhoittelemaan toden teolla hevosta, jotta se ei lähtisi vauhdilla kohti tallia.
"Jatketaan raihallisella käynnillä eteenpäin ja rauhoitellaan hevosia!" komensin ja käskin Humua eteenpäin. Hieman säikähtäneenä tamma lähti johdattamaan letkaa syvemmäs metsään.
Pian mekin kuulimme lähestyvän ääne metsästä. Koriseva ääni ja lumen narina. Ääni lähestyi hiljaa meitä ja hevoset alkoivat käydä levottomiksi. Pampula alkoi yhtäkkiä hypellä hillittömiä pukkeja tiputtaen Veeran lumikinoksiin.
Samaan aikaan ääni tuli aivan lähelle ja metsän siimeksistä tuli valaistu reki ja suomenhevonen jonka arvasin olevan Artsin ravitallin hepoja. Reessä istui parikymppinen ukko tupakki suussa ja mörisi jotain tervehdykseksi meille.
Suomenhevonen hirnahti Humulle ja muille tammoille ja arvasin sen oleva ori.
"Mitäs sä siellä metsässä, Artsikos olit?" kysyin mieheltä ja se mulkaisi meitä vihaisesti ja lähti hevosensa kanssa ratsastuspolun yli taas metsään.
"Pitäähän tätä reellä ajamista reenata, että pääsee sitten teitä pikkulikkoja kyyvittee," mies huusi vielä olkansa takaa.
Kohautin vain olkiani ja katsoin sitten Pampulaa joka oli mennyt syömään kuusen oksia. Veera tarttui shettiksen ohjista ja hyppäsi blondin ponin selkään.
"Jatketaahan sitten reippaala ravilla ettei aivan jäädytä. Hei Kasino rauhoittelepas sitä Pellaa, ettei se lähde laukalle!"
Humu ravasi päätään viskoen ja näpäytin pikkuista tammaa raipalla saaden sen pukittamaan. Liusuin itse paljaassa selässä ja takanamme tuleva Emi ratsunsa Sentin kanssa katseli minua.
"Elä sano, että sä tiput sieltä," tyttö hihitti ja irvistin naama punaisena Humun selästä.
Viime tippaan sain otteen harjasta ja sain tasapainoni takaisin.
Tytöt nauroivat.
"On siinä meilläkin maaston vetäjä!" Linda huudahti Blondin selästä.
"Kohta laukataan joten katsotaanpa sitten kuka lumessa ui!" naurahdin ilkeästi.
"Mutta muistakaa, ettei kaahailla toisten hevosten ohi ja pidetään turvavälit, kun hevoset on nyt muutenkin virkeinä pakkasesta ja lumesta," sanoin ja siirryimme laukkaan.
Sentti laukkasi korvat hörössä ja viuhoi hännällän, Emillä ei täten ollut vaikeuksia puoliverisen tasaisessa laukassa. Cassu laukkasi varovaisesti, mutta välillä se kompastui lumipaakkuihin ja Iina horjahteli vähän pilkkuturvan selässä.
"Meeri älä anna Jambon ryöstää, vaikka se tykkääkin mennä vähän täällä. Puolipidätteitä!" huusin ja päätin, että oisi parasta ottaa nyt hetkeksi käynti, että hevoset saavat levähtää, kuten myös ratsastajatkin.
Pella ja Pampula olisivat halunneet vielä laukata ja Pampula etenkin protestoi tätä heittämällä pieniä pukkeja Veeran iloksi. Pella vain heitteli päätään ja vastusteli Kasinon pidätteitä.
Humu laski päätään alas ja annoin tammalle vapaampaa ohjaa, sillä edessä oli vähän möykkyisempi tien pätkä.
"Antakaa hevosille ohjaa, jotta ne saavat katsoa mihin astuvat!" huusin jonon kärjestä.
Jambo oli lentää turvalleen kompastuessaan lumen peittämään kiveen, mutta Meeri sai taitavasti ratsunsa kokoon ja Jambo säilytti tasapainonsa ja pysyi neljällä jalalla.
Pääsimme metsältä tielle ja heti tienvarressa oli talo. Punaisen talon pihalla oli musta koira joka oli kiinni talon rappusien kaiteessa. Yhtäkkiä koira alkoi haukkua ja hevoset säikähtivät. Humu sinkoili tiellä ja yritin roikkua kyydissä katsoessani samalla taakse muiden tilannetta. Blondi oli pienen säpsähdyksen jälkeen taas aisoissa, kuten myös Pella ja Pampula, mutta muut sinkoilivat tiellä.
"Rauhoitelkaa niitä hevosia ja tehkää pidätteitä," sanoin, kun olin saanut Humun rauhoitettua. Sentti ja Jambokin rauhoittuvat huomatessaan, että vaara oli ohi, mutta Cassu hermoili ja pomppi paikallaan.
"Pidä harjasta kiinni Iina ja puu sille Cassulle rauhoittavasti," neuvoin tyttöä ja pian Cassukin selkeni ja varovaisesti se palasi jonoon ja matka jatkui taas.
Jatkoimme rauhallisessa käynnissä ja, kun kesanto pelto avautui tien viereen päätin, että voisimme ottaa rauhallista laukkaa pikku pätkän.
"Ja rauhallista laukkaa ja nyt kunnon välimatkat. Ketkä ei tahdo laukata käsi ylös, nyt!?" kysyin, mutta kenenkään käsi ei ylös noussut.
Nostin Humulle laukatan ja muut hevoset seurasivat esimerkkiä.
Blondi innostui laukasta ja yritti rynniä mukamas muiden edelle, mutta Linda hallitsi hyvin ratsunsa. Blondin jytky laukka pomputti tyttöä, mutta sinnikkäästi hän roikkui hevosen selässä.
Muut hevoset laukkasivat innokkaasti, mutta hallittuina eteenpäin ja Humukin näytti olevan tyytyväinen tempoon.
"Käykö, että otetaan vähän pidempi pätkä laukkaa ja otetaan vähän lisää tempoa?" kysyin ja kaikki nyökyttelivät.
"Selvä ja mennään," sanoin ja kannustin Humua nopeampaan tempoon.
Tytöt hymyilivät ja hevoset korskivat.
Hetken päästä alkoivat hevoset jo puuskuttaa sen verran, että ajattelin, että olisi pienen ravipätkän paikka.
"Ja sitten rauhalliseen raviin," sanoin ja hevoset siirtyivät rauhalliseen raviin.
Sytyin kypärässäni olevan otsalampun ja katselin pimenevälle taivalle.
"Otetaan käyntiin ja pitäisiköhän meidän laulella pieni joululaulu tähän väliin, ketkä kannattaa?" kysyin ja tytöt nostivat naurellen kätensä ylös.
"Lauletaan se 'tip-tap-tip-tap...'!" Linda ja Meeri huudahtivat.
"Okei," naureskelin ja laulu alkoi raikaa lumisella tiellä. Käännyimme lyhyelle tienpätkälle ja vastaamme tuli koiraa ulkoiluttava nainen ja hän katseli meitä kummastellen.
Viimeisenä menevä Kasino oli myös sytyttänyt otsalampun, jonka olin hälle antanut. Kun lopetimme laulamisen käännyimme metsään josta pääsi myös Seppeleen maastoesteradalle.
"Otetaan ravia, mutta ei nyt mennä maastoesteradalle, kun ei ole satuloitakaan ja ei tiedä missä kunnossa rata on ja on jo piemääkin," sanoin ja tytöt voihkaisivat.
Ravasimme metsää pitkin ja Humu katseli tarkkaavaisesti puita jotka olivat lumiharson peitossa.
Pitkän ja rennon ravipätkän jälkeen otimme käynnin.
"Sitten vapaata ohjaa ja kehukaahan niitä polleja," sanoin ja itsekin tauputtelin Humun lautasia samalla, kun juttelin takana tulevan Emin kanssa.
Pian Seppeleen piha tulikin esiin ja kukaan hevonen ei enää jatkanut seuraaville tunneille.
"Antakaa jokaiselle hevoselle muutaman pilkottu porkkana tai leivänkannikka ja tuokaa sylillinen heiniä ja tarkistakaa jalat ja kaviot ja sitten kunnollinen loimitus. Cassulle ja Sentille ja ehkä myös Jambolle voisi laittaa hikiloimen vielä fleeceloimen alle ja Linda voisit kysyä Yuffilta tai Rosilta esimerkiksi neuvoa Blondin loimituksesta," ohjeistin ja lähdimme viemään hevosia talliin.
Itse riisuin Humun ja harjasin jalat ja puhdistin kaviot ja pistin suomenhevosen hiestä kiharaiseen ja höyryävään karvapeitteeseen vihreän fleeceloimen.
Menin auttamaan Emiä suuren Sentin loimituksen kanssa.
Ja sitten maksuja kehiin, mielellään tässä parin viikon sisään! (:
TARINA!
Tervetuloa mukaan maastoilemaan hyvässä hengessä ja talvisessa maisemassa. Lähdemme matkaan ilman satulaa, mutta myös satulan kanssa saa lähteä, jos epäilee omaa tasapainoansa vauhdikkailla laukkapätkillä.
Mukaan otetaan 6 ratsukkoa minun lisäkseni.
Ratsua saa toivoa, mutta loppujen lopuksi minä valitsen jokaiselle sopivan ratsun.
Maksuihin toivon teidän panostavan, kuten aina! Ja maksut toivoisin tulevan kuukauden viiveellä, sillä tämän tarinan yritän kirjoittaa ajoissa.
Reitti jonka kierrämme: i48.tinypic.com/x6lx1d.jpg
Arvoin ratsut, sillä en tiedä keillä olette tottuneet menemään ja olin kyllin laiska ottaakseni siitä selvää joten...
Veronica - Humu
Kasino - Pella
Emi - Sentti
Linda - Blondi
Veera - Pampula
Meeri - Jambo
Iina - Cassu
Tarina
Saavuin tallille viimetippaan ennen maaston alkua. Tallissa oli rento tunnelma ja länttäsin tuntilistan ilmoitustaluun.
Joukko tyttöjä käveli reippaasti listan luokse ja sitten kuului muutama voihkaisu ja sitten iloinen naurunremakka.
Kävelin Humun karsinalle. Se oli ollut jo alkeistunnilla ja siesoi varusteet päällä karsinassa. Humun hoitaja Sini putsaili hoitsunsa harjoja ja
tervehti sitten iloisesti minua. "Sinä vissiin lähdet Humuskilla vetään maastoa?" Sini kysyi ja heitti harjat takaisin harjapakkiin ja avasi suomenpienhevosen karsinan.
"Juu niin ajattelin," sanoin ja hymyilin. Pistin kypärän päähäni ja tartuin tammaa ohjista ilmotin maastolaisille, että tulisivat nyt ulos nousemaan selkään.
Huikkasin muutamalle tytölle, että käskisivät maastolaisia pistämään heijastinliivin päälle.
Sini oli ottanut Humulta satulan pois ja hyppäsin Humeloisen paljaaseen selkään. Emi talutti Sentin ulos tallista ja nousi penkin kanssa puoliveriorin selkään. Tyttö
hymyili iloisesti ja otti tukevan otteen ohjista ja pyysi sitten Sentti kävelemään jonoon. Pampula vedätti Veeraa ympäri tallipihaa heinien luokse, mutta muutaman ilkeän nykäisyn jälkeen osasi shettistamma
asettua aloilleen. Veera nousi helposti pienen shetlanninponin selkään. Muutkin tytöt tulivat ulos ja nousivat itse milläkin tyylillä ratsunsa selkään ja pian kaikki oli sievässä jonossa tallipihassa.
Ensimmäisenä minun ja Humun jälkeen oli tasapainoinen Cassu ja kokenut Iina sen selässä. Sitten tuli Sentti ja Sentin perässä Jambo, sitten Blondi ja Lontitamman jälkeen Pampula ja viimeisenä tuli russponi Pella.
Lähdimme kävelemään tutulle metsäpolulle. Blondi syöksähti ensimmäisen kuusen kimppuun ja jäi mutustelemaan sitä tyytyväisenä. Linda näppäsi raipalla noricumia takamuksille ja nopeasti valkoinen tamma hyppäsi takaisin jonoon
tytön pidellessä tiukasti kiinni tamman harjasta. Humu asteli varmasti eteenpäin ja välillä yritti napata kuusenoksista evästä. Jambo asteli virekästi eteenpäin ja hörisi muille hevosille. Meeri hymyili leveästi ruunan paljaassa selässä.
Hymyilin itsekseni ja katselin taivaalle. Suuria lumihiutaleita alkoi sataa jo vamiiksi valkoiseen maahan.
"Otetaan ravia!" huudahdin ja siirsin Humun raviin. Pompin hetken ponin paljaassa selässä, mutta pikkuhiljaa aloin tottua tik-tik raviin ja istuin nauraen pikkusuokin selässä. Kuulin tyttöjen iloista puheensorinaa ja
hevosetkin tuntuivat nauttivan lumisteesta ja ne ehkä aavistivat lähestyvän joulun...
"Ja sitten käyntiin...!"
Humu hidasti vastentahtoisesti vauhtiaan ja pysähtyi yht'äkkiä kuuntelemaan jotain joka kuului metsästä. Muutkin hevoset pysähtyivät ja Cassu oli valmiina ryntäämään kotiin päin samantien ja Iina joutui rauhoittelemaan toden teolla hevosta, jotta se ei lähtisi vauhdilla kohti tallia.
"Jatketaan raihallisella käynnillä eteenpäin ja rauhoitellaan hevosia!" komensin ja käskin Humua eteenpäin. Hieman säikähtäneenä tamma lähti johdattamaan letkaa syvemmäs metsään.
Pian mekin kuulimme lähestyvän ääne metsästä. Koriseva ääni ja lumen narina. Ääni lähestyi hiljaa meitä ja hevoset alkoivat käydä levottomiksi. Pampula alkoi yhtäkkiä hypellä hillittömiä pukkeja tiputtaen Veeran lumikinoksiin.
Samaan aikaan ääni tuli aivan lähelle ja metsän siimeksistä tuli valaistu reki ja suomenhevonen jonka arvasin olevan Artsin ravitallin hepoja. Reessä istui parikymppinen ukko tupakki suussa ja mörisi jotain tervehdykseksi meille.
Suomenhevonen hirnahti Humulle ja muille tammoille ja arvasin sen oleva ori.
"Mitäs sä siellä metsässä, Artsikos olit?" kysyin mieheltä ja se mulkaisi meitä vihaisesti ja lähti hevosensa kanssa ratsastuspolun yli taas metsään.
"Pitäähän tätä reellä ajamista reenata, että pääsee sitten teitä pikkulikkoja kyyvittee," mies huusi vielä olkansa takaa.
Kohautin vain olkiani ja katsoin sitten Pampulaa joka oli mennyt syömään kuusen oksia. Veera tarttui shettiksen ohjista ja hyppäsi blondin ponin selkään.
"Jatketaahan sitten reippaala ravilla ettei aivan jäädytä. Hei Kasino rauhoittelepas sitä Pellaa, ettei se lähde laukalle!"
Humu ravasi päätään viskoen ja näpäytin pikkuista tammaa raipalla saaden sen pukittamaan. Liusuin itse paljaassa selässä ja takanamme tuleva Emi ratsunsa Sentin kanssa katseli minua.
"Elä sano, että sä tiput sieltä," tyttö hihitti ja irvistin naama punaisena Humun selästä.
Viime tippaan sain otteen harjasta ja sain tasapainoni takaisin.
Tytöt nauroivat.
"On siinä meilläkin maaston vetäjä!" Linda huudahti Blondin selästä.
"Kohta laukataan joten katsotaanpa sitten kuka lumessa ui!" naurahdin ilkeästi.
"Mutta muistakaa, ettei kaahailla toisten hevosten ohi ja pidetään turvavälit, kun hevoset on nyt muutenkin virkeinä pakkasesta ja lumesta," sanoin ja siirryimme laukkaan.
Sentti laukkasi korvat hörössä ja viuhoi hännällän, Emillä ei täten ollut vaikeuksia puoliverisen tasaisessa laukassa. Cassu laukkasi varovaisesti, mutta välillä se kompastui lumipaakkuihin ja Iina horjahteli vähän pilkkuturvan selässä.
"Meeri älä anna Jambon ryöstää, vaikka se tykkääkin mennä vähän täällä. Puolipidätteitä!" huusin ja päätin, että oisi parasta ottaa nyt hetkeksi käynti, että hevoset saavat levähtää, kuten myös ratsastajatkin.
Pella ja Pampula olisivat halunneet vielä laukata ja Pampula etenkin protestoi tätä heittämällä pieniä pukkeja Veeran iloksi. Pella vain heitteli päätään ja vastusteli Kasinon pidätteitä.
Humu laski päätään alas ja annoin tammalle vapaampaa ohjaa, sillä edessä oli vähän möykkyisempi tien pätkä.
"Antakaa hevosille ohjaa, jotta ne saavat katsoa mihin astuvat!" huusin jonon kärjestä.
Jambo oli lentää turvalleen kompastuessaan lumen peittämään kiveen, mutta Meeri sai taitavasti ratsunsa kokoon ja Jambo säilytti tasapainonsa ja pysyi neljällä jalalla.
Pääsimme metsältä tielle ja heti tienvarressa oli talo. Punaisen talon pihalla oli musta koira joka oli kiinni talon rappusien kaiteessa. Yhtäkkiä koira alkoi haukkua ja hevoset säikähtivät. Humu sinkoili tiellä ja yritin roikkua kyydissä katsoessani samalla taakse muiden tilannetta. Blondi oli pienen säpsähdyksen jälkeen taas aisoissa, kuten myös Pella ja Pampula, mutta muut sinkoilivat tiellä.
"Rauhoitelkaa niitä hevosia ja tehkää pidätteitä," sanoin, kun olin saanut Humun rauhoitettua. Sentti ja Jambokin rauhoittuvat huomatessaan, että vaara oli ohi, mutta Cassu hermoili ja pomppi paikallaan.
"Pidä harjasta kiinni Iina ja puu sille Cassulle rauhoittavasti," neuvoin tyttöä ja pian Cassukin selkeni ja varovaisesti se palasi jonoon ja matka jatkui taas.
Jatkoimme rauhallisessa käynnissä ja, kun kesanto pelto avautui tien viereen päätin, että voisimme ottaa rauhallista laukkaa pikku pätkän.
"Ja rauhallista laukkaa ja nyt kunnon välimatkat. Ketkä ei tahdo laukata käsi ylös, nyt!?" kysyin, mutta kenenkään käsi ei ylös noussut.
Nostin Humulle laukatan ja muut hevoset seurasivat esimerkkiä.
Blondi innostui laukasta ja yritti rynniä mukamas muiden edelle, mutta Linda hallitsi hyvin ratsunsa. Blondin jytky laukka pomputti tyttöä, mutta sinnikkäästi hän roikkui hevosen selässä.
Muut hevoset laukkasivat innokkaasti, mutta hallittuina eteenpäin ja Humukin näytti olevan tyytyväinen tempoon.
"Käykö, että otetaan vähän pidempi pätkä laukkaa ja otetaan vähän lisää tempoa?" kysyin ja kaikki nyökyttelivät.
"Selvä ja mennään," sanoin ja kannustin Humua nopeampaan tempoon.
Tytöt hymyilivät ja hevoset korskivat.
Hetken päästä alkoivat hevoset jo puuskuttaa sen verran, että ajattelin, että olisi pienen ravipätkän paikka.
"Ja sitten rauhalliseen raviin," sanoin ja hevoset siirtyivät rauhalliseen raviin.
Sytyin kypärässäni olevan otsalampun ja katselin pimenevälle taivalle.
"Otetaan käyntiin ja pitäisiköhän meidän laulella pieni joululaulu tähän väliin, ketkä kannattaa?" kysyin ja tytöt nostivat naurellen kätensä ylös.
"Lauletaan se 'tip-tap-tip-tap...'!" Linda ja Meeri huudahtivat.
"Okei," naureskelin ja laulu alkoi raikaa lumisella tiellä. Käännyimme lyhyelle tienpätkälle ja vastaamme tuli koiraa ulkoiluttava nainen ja hän katseli meitä kummastellen.
Viimeisenä menevä Kasino oli myös sytyttänyt otsalampun, jonka olin hälle antanut. Kun lopetimme laulamisen käännyimme metsään josta pääsi myös Seppeleen maastoesteradalle.
"Otetaan ravia, mutta ei nyt mennä maastoesteradalle, kun ei ole satuloitakaan ja ei tiedä missä kunnossa rata on ja on jo piemääkin," sanoin ja tytöt voihkaisivat.
Ravasimme metsää pitkin ja Humu katseli tarkkaavaisesti puita jotka olivat lumiharson peitossa.
Pitkän ja rennon ravipätkän jälkeen otimme käynnin.
"Sitten vapaata ohjaa ja kehukaahan niitä polleja," sanoin ja itsekin tauputtelin Humun lautasia samalla, kun juttelin takana tulevan Emin kanssa.
Pian Seppeleen piha tulikin esiin ja kukaan hevonen ei enää jatkanut seuraaville tunneille.
"Antakaa jokaiselle hevoselle muutaman pilkottu porkkana tai leivänkannikka ja tuokaa sylillinen heiniä ja tarkistakaa jalat ja kaviot ja sitten kunnollinen loimitus. Cassulle ja Sentille ja ehkä myös Jambolle voisi laittaa hikiloimen vielä fleeceloimen alle ja Linda voisit kysyä Yuffilta tai Rosilta esimerkiksi neuvoa Blondin loimituksesta," ohjeistin ja lähdimme viemään hevosia talliin.
Itse riisuin Humun ja harjasin jalat ja puhdistin kaviot ja pistin suomenhevosen hiestä kiharaiseen ja höyryävään karvapeitteeseen vihreän fleeceloimen.
Menin auttamaan Emiä suuren Sentin loimituksen kanssa.
Ja sitten maksuja kehiin, mielellään tässä parin viikon sisään! (: