Humman Päivyri

[Anne]

jj

[Anne]

by Artsi:

2.10.2009 Hirviöponi ja vauva

- Artsi, ootsä elossa! Herää, herää!

Kaukaisuudesta kajahtaa kimeä ääni. Yritän avata silmiäni, mutta rähmä muuraa ne tiukasti kiinni.

- Hitto, Artsi! Et kai sä oo kuollut? Herää!

Saan riuhtaistua silmäni auki. Ääni ei tulekaan kaukaa, vaan aivan vierestäni. Näen Rosin ja pienen, valkoisen ponin hänen vierellään.

- Mitä sulle on tapahtunut? Ootsä tappanut jonkun?

En saa vieläkään sanottua mitään. Kylmä on jähmettänyt niveleni paikoilleen ja kuristanut kurkkuni tukkoon.

- Vai, onks joku puukottanut sua? Puhu, saamari!

Yhtäkkiä alan huutaa kivusta. Kipu on vihlovaa ja painavaa, ja tulee reidestä.

- Okei, okei sua sattuu, huomaan. Tilaanko ambulanssin?

Kohotan päätäni ja näen poni nakertavan epäilemättä herkullista reisilihastani.

Pudistan päätäni ja saan köristyä:

- Jos vaikka irrotat ton kaakin musta.

Ros vilkaisee vasemmalle puolelleen ja huomaa pikkuoriinsa raatelevan minua. Nopeasti hän alkaa vääntää konia irti minusta.

Huomaan makaavani ladossa heinäpaalien päällä. Hampaani kalisevat ja jäsenet ovat puutuneet. Ros on taltuttanut poninsa ja lähestyy taas minua.

- Mistä toi veri on? Älä vaan sano, että oot tappanut jonkun Jossun kosiskelijan mustasukkaisuuksissasi.

Kohottaudun kyynärpäitteni varaan ja huomaan college-paitani olevan kankea kuivuneesta verestä.

- En mää ketään oo tappanut, saan sanottua. – Päin vastoin toimin kätilönä.
- Mitä? Rosilla ei leikkaa.
- Muulin varsa syntyi viime yönä, sanon.
- Muulin? Eli Mulin? Ros kysyy.
- Jep.

Rosin silmiin syttyy naaraille tyypillinen hempeä, haaveileva ilme, kun hän kuulee sanan ’varsa’ lausuttavan.

- Tule, Börje, mennään äkkiä kattomaan, Ros kääntyy valkoinen poni kannoillaan ja ampaisee ladon veto-ovesta ulos Mulin takaboksille päin.
Se siitä välittämisestä ja huolehtimisesta, ajattelen. En vieläkään saa jalkoja liikuteltua. Kaivan farkkujeni taskusta matin ja siemaisen väkevää pontikkaa. Lämmön aalto kulkee kurkun ja vatsan kautta varpaisiini. Ehkä se tästä.

Mieleeni palaa viime yö, ja se miten päädyin latoon ja jäädyin miltei elävältä.

Olin asentanut vanhan lasten itkuhälyttimen yöksi Mulin karsinaan. Kuvittelin herääväni, jos Muli alkaisi ääntelehtiä jotenkin oudosti. No, heräsinhän minä. Mutta vasta siinä vaiheessa, kun Muli oli jo ponnistamassa varsaansa ulos perseestään.

Vedin paidan ja farkut jalkaan ja juoksi Mulin luo. Varsan pää näkyi jo ja menin auttamaan sitä ulos. Kun sain pään ulos, limainen ja verinen varsa humpsahtikin syliini ja huomasin olevani yltä päältä eritteiden peitossa.

Varsa oli komea. Valkoinen turpa hohti yössä, kun se kohottautui seisomaan. Karvan väristä en ollut aivan varma, koska varsa oli nesteiden kastelema. Pallit sillä kuitenkin oli. Hyvä, hyvä.

Kun nuori ori seisoi jaloillaan vakaasti ja hakeutui nisälle, päätin lähteä. Siivosin vielä jälkeiset ja menin kaminahuoneeseen pesulle. Kylmällä kraanavedellä huuhtelin pärstän ja kädet. Hiippailin tallin läpi, ohi nukkuvien hevosten, latoon, istuin heinäpaalin päälle ja pistin tupakaksi. Join myös pontikkahörpyt valkoturvan kunniaksi, ja sen jälkeen olin ilmeisesti nukahtanut.

Nyt pontikka lämmittää nivelet sille mallille, että saan kammettua itseni istumaan. Ros ja The Pahoilasponi hyökkäävät takaisin latoon.

- Se on komia! Ros hihkuu. – Ihana, ihana, iiiiiiiihanaa!
- Rauhoitu, misu, sanon ja ryystän lisää lämmikettä.
- Mikä sen nimeksi tulee? Ros kysyy.
- Humma.
- Humma äs ö hevonen? Ros kohottaa ällistyneenä kulmiaan.
- Humma mikä humma. Eipähän tarvihe muistella konin nimeä sen kummemmin, tuhahdan.
- Oorrait.., Ros kommentoi. – Sun huulet näyttää muuten aika sinisiltä.
- Jep, parasta ottaa lämmin suihku, tuhahdan. – Varsa oli siis ok?
- Reippaalta näytti juu. Ja söpöltä, Ros haaveilee taas utuinen katse silmissään.
- Jep. Meitsi lähtee nyt sisälle. Saatiinpahan ainakin varsa maailmaan.

[Anne]

Jouluajan lekottelua



Humma, Myrsky ja Svante risteyksen tarhassa herkuttelemassa.

[Anne]

6.4.2010:

Humma on nyt FF eli Finest Foal!

[Anne]

Humma - Melkein valmis opetuslähtöön.