|
Post by Ros on Aug 13, 2009 17:11:43 GMT 2
Börje SWE
Börje on Rosin raviponi, joka sai kunnian muuttaa Artsilaan. Pienestä koostaan huolimatta Börjeä ei pidä aliarvioida, sillä pienen kuoren alla jyllää hurja turboahdettu ponimoottori joka lähtee kyllä kokemattomalta helposti käsistä. Kuitenkin ori omaa myös oman hellänpuolensa jos sen kanssa oppii tuntemaan. Börje on tällä hetkellä 3-vuotias ja aloittanut kilpauransa.
Varoitus! Päiväkirja saattaa sisältää kielenkäyttö, joka ei ehkä sovi lapsille! ;>
Vuodesta 2011 lähtien Börjen tarinat ovat siirtyneet omistajan tallityöntekijän roolin mukana yleisiin Tallikirjoihin!!
|
|
|
Post by Ros on Aug 13, 2009 17:12:45 GMT 2
6.6.2009 - Vihdoin kotona!
Traileri kaarsi tallinpihaan iltapäivällä. Muutama utelias silmäpari oli jo saapunut katsomaan mitä kuljetusvaunu pitää sisällään. Kimakka hirnahdus, pari terävää kumausta ja porukka katseli jo mietteliäänä toisiaan.
- Varokaa täältä tulee oikea formula!, sanoin hymyillen vähän ilkikurisesti.
"Yleisö" katseli jännittyneenä ja kun vihdoin vaalea otus lähti peräpeili edellä peruuttamaan kopista alkoi kuulua ihastuneita huokaisuja.
- Joo tässä Börje SWE eli Börje. Mun oma ruotsintuonti., sanoin ylpeänä.
Ori katseli ympärilleenkorvat joka suuntaan liikkuen, hieman epäilevä ilme naamallaan. Pian se kuitenkin sai puhtia ja nousi takasilleen.
- Noh! Nyt loppu!, komensin tiukkana oria joka tuntui nauravan partakarvoihinsa.
Talutin oria muutaman kierroksen tallipihalla. Tarhojen kohdalla Killi riensi aidalle ja katsoi pientä palleroa kuin aaveen nähnyt.
- Sä et voi tosissas pelätä tätä.., sanoin orille joka nuuhki varovasti Börjen turpaa.
- Moi Ros!, kuului Hinan ääni takaani.
- Moi! Tää ei oo tainnu ennen ponia nähdä?
- Ei oo tainnu joo.. Hölmöjä nää hevoset.. Samaa lajia, mutta se että toinen on koiran kokonen pistää epäilyttään.., Hina sanoi nauraen ja sukelsi puomien välistä aitaukseen.
Lähdin viemään Börjen kohti tallia. Karsinan ovella se kurkkasi seinän takaa toisessa karsinassa möllöttävää nuorta hevosta.
- Se on Artsin Myrsky.., opastin oriani. - Mutta nyt saat mennä tonne sun omaan boksiis.
Laskin Börjen irti karsinaan jossa se alkoi heti tehdä tuttavuutta naapurinsa kanssa omalla piikikkäällä tavallaan, vaikka hädin tuskin ylsi kalterien tasolle turvallaan.
- No siinä se nyt on.., kuului Annen ääni viereltäni.
- Joo semmosen toin.. Toivottavasti alkaa viihtyä.., sanoin mietteliäänä.
- No siitä tuskin tarvii huolta kantaa.., Anne sanoi hymyilleen ja nyökkäsi selkäni taa jossa Börje juuri kieriskeli alusissaan.
|
|
|
Post by Ros on Aug 13, 2009 17:13:15 GMT 2
19.06.2009
- Voi Helvetti sun kanssas!!, kivahdin ja samassa aloin vilkuilla ympärilleni. Ei ketään. Kukaan ei siis pesisi suutani saippualla pienen lipsahduksen johdosta.
Börje katseli minua otsatukkansa alta ja irvisti rumasti. - Joo miäki sínuu..., sanoin sarkastisesti ponille joka mutristi suunsa uuteen ilmeeseen ja kalisteli ketjujaan.
- Mitäs pikku-miehelle kuuluu?, kuului Artsin ääni takaani.
- Startteja odotellessa.. Tää on kyllä yks piru koko poni taas tänää.., sanoin happamana ja vedin harjaa kiivaammin ponin karvaa pitkin, josta se tuntui nyt jo nauttivan.
- Onks noi jotkut barbi-hevosen varusteet?, kuului myös Tapin ääni Artsin takaa. Hän katsoi minua piruillen ja osoitti Börjen odottavia kamppeita.
- Haista...., ehdin sanoa ennenkuin Tappi livahdi ulos ulvoen mahaansa pidellen.
Tuhahdin perään ja aloin valjastaa Börjeä joka kiemurteli minkä kerkesi. - Pysy paikallas senkin tonttu..., huokaisin kun kiristin maharemmiä.
Kun valjaat olivat tukevasti päällä pudotin riimun alas kaulalle ja suostuttelin kuolaimet sormiani himoitsevan oriin suuhun ja kiristin ja tarkistin remmit vielä kerran. Tämän jälkeen kiikutin Börjen pienet vihreät kärryt sen taakse ja kiinnitin silat.
Börje näytti hyvältä kärryineen joten irrotin sen riimun ja lähdin taluttamaan sitä pihalle. Hyppäsin vauhdissa kärryille heti ulos päästyämme ja suuntasin kohti metsätietä. Tänään mentäisiin vaan rauhassa, koska Sini oli eilen käynyt jo päästelemässä herrasta höyryjä raviradalla.
Börje tepsutti rivakkaa ravin ja käynnin sekoitusta ensimmäisen kilometrin ajan. Metsä tuoksui sateelle, mutta onneksi taivas oli sulkenut hanansa jo varhain aamulla. Lintujen laulu sekoittui pienten kenkien ääneen hiekassa ja Börjen ajoittaisiin pärskähdyksiin.
Kun olimme lämmitelleen herran lihaksia saatoin päästää sen raviin. Börje suorastaan sinkosi matkaan ja tepsutti alkuun varsin rivakasti. Pidätin sitä ja se siirtyi kerrankin tottelevaisesti rauhallisempaan raviin. Se laski päätään ja nautti täysin siemauksin.
Pian olimme hyvän suoran päässä, joten kiristin ohjia jotta saisin Börjen heräämään ja ori oli heti valmis ja sinkosi matkaan.
Annoin sen ravata niin kovaa kun se vaan jaksoi. Suoran päässä siirsin sen vastahakoisesti rauhallisen ravin kautta käyntiin. Börje puhisi ja pärski tyytyväisenä.
Jatkoimme kohti tallia hyvässä ja rauhallisessa käynnissä. Annoin Börjelle vähän ohjaa ja se lampsi hienosti kaula pitkällään haistellen kesän tuoksuja ja nyhtäen salaa vähän koivun lehtia suuhunsa.
Pian se päästi kimakan hirnahduksen pörhisti itsensä. - Joo se on Kopse ja se varmana pelkää noin hurjaa ponia ihan kamalasti.., sanoin nauraen ja ohjasin ponin kohti tallia.
|
|
|
Post by Ros on Aug 13, 2009 17:27:22 GMT 2
13.08.2009 - Miehet..
Porhalsimme Börjen kanssa pihaan juuri kun Artsi kiikutti hevosille iltaheiniään. Hän heilautti minulle ja sytytti tupakan. Näin jo kaukaa, että oli tullut otettua jo muutama paukku. Tarjouduin auttamaan heinäkuorman kanssa jahka hän olisi tupakan poltellut ja minä Börjen riisunut. Mies ei pistänyt hanttiin.
Riisuin Börjen kamppeet ja annoin ponille pikaharjauksen. Tänään se oli kulkenut hienosti joten minulla oli taas suuret odotukset seuraavien ravien suhteen.
Aloimme pian Artsin kanssa lappamaan hevosille apetta eteen. Mies lauleskeli jotain vanhaa iskelmähittiä tupakka korvan takana.
- Nonni.. Valamista tuli!, Artsi sanoi heinänkorsi hampaidensa välissä.
- Tuus tyttö käymää tossa sisällä, teen paukut!
- Hölmö.. Miähän oon Autolla.., sanoin painokkaasti ja mulkaisin miestä.
- No.. Limpparille sitte!
Kohautin harteitani ja kipitin Artsin perässä sisälle taloon. Potkaisin kengät jalastani eteiseen ja astuimme tupaan. Artsi katseli ensin tiskivuorta ja sen jälkeen mulkaisi pöydän äärellä istuvaa Tappia, joka nolona kävi onkimassa kaapista pahvimukeja.
Artsi kaatoi itselleen viinaa kupin pohjalle ja lorotti perään limsaa.. Minä sain pyytämäni alkoholittoman juomani. Siemailimme hetken mietiskellen omiamme. Itse tutkin ympäristöäni valppaana. Talo haisi lähinnä pohjaan palaneelta ruualta ja sata vuotta vanhalta pierulta.. Hörpin juomani vaisuna loppuun. Artsi oli tehnyt jo toisen paukun ja siemaili sitä hyvään tahtiin.
- Monen päivän putki..?, kysyin happamasti ja Artsi vain murahti takaisin.
Tappi tämän selän takana näytti sormillaan, että kolmas. Nyökkäsin vaisusti ja sen jälkeen pyöräytin silmiäni.
Artsi sytytti tupakan pöydän ääressä ja marssi uunille tipauttaen mennessään pinon lehtiä. Pöydän ali näin kuinka Tappi sujautti nolona pornokalenterin maton alle. Hymähdin itsekseni.
- Kuis likka noin hiljaseks vetää?, Artsi rikkoi hiljaisuuden.
- Mietin vaan tota ponia.. Että mihin kisoihin sen kanssa osallistus..
- Jaaha.., Artsi sanoi ja tumppasi tupakkansa, lähtien sitten hoippumaan huonettaan kohti.. - Hyvää yötä!
- Öitä.., vastasimme kuorossa.
- Jaa miäki taidan tästä sitten lähtee..., totesin ja kampesin itseni ylös.
Kävin vielä tallissa katsomassa, että ponilla olisi kaikki ok. Börje nosti päätään ja laski sen samantien heiniinsä. - Hyvää yötä poika..., kuiskasin ja painoin oven kiinni.
|
|
|
Post by Ros on Aug 16, 2009 21:19:07 GMT 2
18.08.2009
- Saatanan SIKA!!!, kiljuin pienelle paholaiselleni, joka selvästi haistatteli yhtä kovasti takaisin.
- Mitäs se likka täällä mesoaa?, Artsin ääni kuului takaani.
- Ai sulla on tänään pinkkiä päällä... Käy kyllä Jaakkoa kateeksi.
Tunsin kuinka puna lehahti poskilleni. Käänsin hitaasti pääni kohti Börjeä, jolla oli suussaan suuri kaistale housujeni takamusta.
- No voi pyhä perhana..., sanoin ja lähdin viilettämään ¨varustehuoneeseen.
- Yuff!!, rääkäisin sinne juuri menevälle tytölle.
- Nii?
- Selitän kohta.., sanoin ja työnsin tytön edelläni huoneeseen.
Aloin penkoa muovipussiani, josta löysin vanhat likaiset reisarini jotka olin viemässä pesuun.
- Kato..., sanoin ja käänsin takamukseni tyttöä kohti.
- Ei oo totta!!, hän sanoi ja alkoi ulvoa naurusta.
- Joo.. Börje päätti napata mua perseestä kun putsasin sen etusia.. No tietenki sitten Artsi ehti paikalle ennenku huomasin itte yhtään mitään! Voi luoja että hävettää.., puuskahdin ja katsahdin vielä kerran mudan ja turpaan koristamia housujani.. No.. Ainakaan näissä ei näkyisi alushousujani..
Marssin takaisin talliin. jossa Börje mulkoili minua kuin kysyen "Mikä kesti?!". Näytin ponille kieltä ja aloin valjastaa sitä.
- USKALLAKKIN!, kivahdin ponille joka tuli hampaat irvessä uuteen hyökkäykseen ahteriani kohti.
Ori viskasi päätään ylös ja tuhahti korvat luimussa. Pian se kuitenkin tunnusti tappionsa ja alkoi katsella ovelle päin. Pian ori hörähti kimeästi. Katsahdin ovelle jossa Tappi nojaili.
- Ai sulle höristään.., sanoin synkkänä.
- No mähän sille appeet yleensä etee viskaan.., poika sanoi ja asteli lähemmäs. Samassa hän sai väistää Börjen hampaita.
- Helv... Ompas se kiukkunen tänään!
- No kyllä.. Repi multa melkeen housutki jalasta.. Onneks ei sentää kalsareihin asti päässy.., tuhahdin ja sain Tapin ulvomaan naurusta.
- Joo Artsi tossa huikkaskin että täällä pitäs olla hyvät näkymät..
- Paskat!, tuhahdin ja aloin tunkea kuolaimia orini suuhun. Börje nappasi ne siinä samalla kun oli haukkaamassa kättäni. Heitin niskahihnan korvien taakse ja tarkistin remmit ja jouhet.
- Jossei sulla oo muuta tekemistä ni haekko tän kärryt.., sanoin pojalle joka pian tuli Börjen pikkukärryjen kanssa.
- Millos meinasit hankkii oikeen hevosen.. Luulis että tälläsen my little ponyn harjaaminen ottaa pannuun.., Tappi sanoi ja katsoi minua virnuillen.
Katsoin häntä murhaavasti, jolloin poika tajusi etunsa olevan se, että hän luikkisi oviaukosta ulos..
Lähdin taluttamaan valjastettua oriani kohti harjoitusrataa. Vähän ennen rataa hyppäsin kärryille. Börje tepsutti rivakasti eteenpäin. Kääsin sen tyhjälle radalle ja maiskautin sen raviin.
Poni olisi heti paahtanut täysillä ja se painoi kuolaimelle minkä kerkesi. Onneksi olin tajunnut jo sen tallikäytöksestä, että laitan martingaalin ja sekin.
Kiristin ohjia ja maiskautin. Börjen pää singahti ylös ja se lähti kiitoon. Ravasimme 1000m lähes täysillä jonka jälkeen kehuin oria vuolaasti ja annoin sen lönkyttää rauhassa jonkun aikaa. Pian otimme vielä 500metrin spurtin ja päätin että herra olisi leipänsä tältä pivältä ansainnut. Annoin sen höllätä käyntiin ja ohjasin ulos radalta juuri kun Artsi lönkytti sinne Kopseen kanssa.
Samoilimme tallin pihalla rauhallista käyntiä lähes puoli tuntia, kunnes tajusin kääntää orin tallia kohti. Samassa tunnistin tutun auton. JAAKKO!
Mieleni kirkastui ja aloin kuikkia missä mies olisi. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten vein Börjen sisään ja aloin riisua sitä.
Joku tuli taakseni ja halasi lujasti. - Moi.., kuului mumina niskatukassani.
- Moi..., sanoin lempeästi ja annoin miehellä hellän suukon.
- Tuu kohta sisälle.., Jaakko sanoi ja jätti minut omaan rauhaani.
Riisuin ja suin Börjen huolella ja heitin sille sitten sen vihreän hikiloimen selkään. Halasin pientä pirulaista, joka tällä kertaa vain painoi turpansa kainalooni. - Oot mulle rakas...,kuiskasin ponin korvaan ja silitin sen turpaa.
Menin puolijuoksua sisälle tupaan, jossa Jaakko jo odotteli. Istahdimme olohuoneen sohvalle katselemaan kun Tappi hakkasi innokkaana pleikkaria. Itse painauduin Jaakon kainaloon.
Pian Artsikin tuli reissultansa.
- Perkeleen elukka kun lähti ihan viemään... Mitäs ne täällä kutee saakeli mun sohvalla!, Artsi esitti vihaista, mutta paiskasi sitten kättä Jaakon kanssa.
- Ota olut.., Artsi sanoi ja kaivoi huurteisen jääkaapista.
- Sä taidat ajaa mut kotiin.., Jaakko sanoi silmää iskien ja hörppi huurteistaan hyvällä halulla.
MIEHET..Huokaisin ja pyöritin päätäni hymyn kaare huulillani. Täällä minä viihdyin.
|
|
|
Post by Ros on Sept 20, 2009 21:58:01 GMT 2
20.09.2009
Tassuttelin tuttuun tapaan tallille puunaamaan poniani. Olin saanut sen osallistutettua uusiin kisoihin ja nähtäväksi sai jäädä tuleeko siitä taas yhtään mitään. Potkaisin harjapakin oven edestä sivuun ja luikin Börjen luo. Ori ilmaisi kiintymystään hampsaisemalla minua mahasta.
- Idiootti.., tuhahdin ja pujotin riimun orin päähän. Siinä samalla se ehti vielä napata minua kädestä.
Tahtojen taistelun jälkeen ori kiilsi valjaat päällä, korvat luimussa ja minä olin saanut vielä kavion kuvan pohkeeseen..
Pakitin ponin aisojen väliin ja kiinnitin ne paikoilleen. Vedin lippiksen päähäni ja hyppäsin kärryille. Onneks täällä ei liikkunut pikkumuksuja oppia kärkkymässä.
Ohjasin orin hiekkatielle. Se tepsutti minkä jaloistaan pääsi ja viskoi päätään malttamattomasti. Vartin kävelyn jälkeen maiskautin ja ori sinkosi matkaan. Sen jakat tikittivät kuin singerin ompelukone konsanaan. Kiritin sen suoralla lähes täyteen vauhtiin ja ori tuntui nauttivan silminnähden.
Kun Börje oli saanut purkaa paineitaan vähän, siirsin sen taas hitaampaan raviin, jota se lönkytti väsymättä kilometrin verran. Vilkaisin kelloani ja totesin, että aika siirtää poni käyntiin ja suunnata lyhintä reittiä kotiin.
Saapuessamme tallipihaan Jossu tuli vastaan moikaten iloisesti. Vilkutin takaisin ja kaarsin orin ovien eteen, josta talutin herran sisään ja aloin riisua sen kamppeita.
Kun ori seisoi taas nätisti karsinassaan purkamassa agressiotaan stressipalloonsa, suuntasin itse ulos ja kaivoin vaivihkaa tupakan taskustani.
Vedin kitkerää savua syvälle henkeen ja katselin levollisena tallipihan tapahtumia.
- ROS?! Poltatsä?, kuului äkkiä Yuffin ällistynyt ääni takaani.
- Eeeeen.., vastasin yks kantaan.
- No vaan täällä ja josku kotona illal.. Seppelees ei oikeen oo varaa..., sanoin viitaten jaloissa pyöriviin pikkutyttöihin.
- Niijoo.. Mut hei mie jatkan matkaa.. Katsellaan!
- Joo moro..
Jäin taas yksin. Tupakka lähenteli filtteriään, joten tumppasin sen ja nousin ylös. Huikkasin vielä Artsille hyvät yöt ennen kuin lähdin starttailemaan vanhaa romuani.
|
|
|
Post by Ros on Oct 2, 2009 22:25:41 GMT 2
02.10.2009
Harjailin Börjeä ajatuksissani. Olin juuri tullut Artsin luota, joka oli kertonut minulle vaatteet verissä, että oli auttanut Humman maailmaan. Humma? Taasko eletään jollain 50-luvulla? Tuhahdan ja jatkan ponin puunaamista.
- NYT!, älähdän ponille, joka nappaa vuorostaan minua persiistä.
Katson ponia murhaavasti silmiin ja mitä se tekeekään.. Heilauttaa päätään ja kajauttaa tyytyväisenä tallia järisyttävän pierun..
- Kumpis se teistä oli?, kuuluu samalla Artsin ääni takaani.
Katson häntä kyllästyneenä ja nostan varoittavasti kättäni.
- Mulla on harja, enkä pelkää käyttää sitä..., mutisen hampaideni välistä.
- Okeiokei.. Luulis nyt, että noin heiveröinen tyttö ois jo lentän tolla paineella katosta läpi..
Huoh.. Miehet ja pieruhuumori. Katson nuivasti Artsin naurusta punehtuvia kasvoja.
- Ainii! Börjeltä lähti eilen poikuus! Se astu ton Veronican Lovettan!, sanon ylpeillen.
- Hah.. Lisää noita pikkumopoja radoilla ei saaatana..., Artsi aloittaa, mutta tajuaa hiljentyä vilkaistessaan naamaani.
- Miks sä oot aina noin.. Noin.. Tollanen?!, Artsi kakistelee.
- Ai mitä? Pelkäätkö, että pistän viel ison miehen itkemään?, sanon nyt jo virnistäen ja saan väistää lentävää pesusientä. Kun kohotan taas katseeni on tämä tilan urhea uroo luikkinut jo tiehensä.
Vilkaisen kelloa ja totean, että pari tuntia niin alkaa hämärtää. Samassa kuulen askelia takaani.
- Lähetkö saunaan?, kuuluu Yuffin ääni.
- Onks se jo lämmin?
- Joo sain Tapin suostuteltua siihe hommaa!, kuuluu Katin ääni ovelta.
Kohautan olkiani ja telkeän hirviöponini karsinaansa. Kipaisen hakemassa sattiksesta reppuni, jossa on saunakamppeeni. Reppu kilahtaa hiukan ja punehtuen nostan sen rauhallisesti olalleni.
Saunalla pujahdan muiden perässä lämpimiin löylyihin. Huomaan, että myös Jossu on liittynyt seuraamme. Nojaan seinään ja annan lämmön valua koko kehooni. Kat heittää lisää löylyä ja rupattelemme niitä näitä.
- .. Nii ja sit Tappi sano että... IIIIIK!, Kat rääkäisee ja vetää kätensä sulojensa eteen.
Artsi ja Tappi ovat taas päättäneet tulla ikkunan taakse ja Artsi on vääntänyt nenänsä lyttyyn lasia vasten.
- NYT RIITTI!, totean ja omaan räiskyvään tapaani marssin ovelle.
Riuhtaisen oven auki ja katson miehiä murhaavasti.
- Kyllon teilläki huvit saatana! No mitä?! Etkö oo ennen iso mies TISSEJÄ NÄHNY?!, räyhään Artsille ja lyön oven kiinni, jättäen miehet silmät pyöreinä ulkopuolelle.
Muut tytöt ovat revenneet nauramaan ja voin itse istahtaa tyynesti lauteille. Katson ikkunasta kaksikon etääntyviä selkiä ja sihautan pukuhuoneesta nappaamani siiderin auki. Itseänikin alkaa pian hymyilyttää ja pian repeämme kaikki vielä suurempaan nauruun. Katselemme ikkunasta miehien loittonevaa selkää.
- Ei tää oo todellista.. Kyl sullon pokkaa!!, Yuff nauraa vedet silmistä tihkuen.
Kohautan olkiani ja virnistän naiselle takaisin kulauttaen ison hörpyn juomaani alas.
- Saat sit Jossu lepytellä tuon sun miehes illalla.., sanon ja saan päälleni kuupallisen vettä.
Tunti on kulunut ja nelikko märkähiuksisia kauniimman sukupuolen edustajia marssii kohti tallia. Yuff lähtee vielä paapomaan Cadia ja Kat ja Jossu ilmeisesti talon asukkaita. Miten vaan. Itse suuntaan Börjen luokse.
Pujahdan karsinaan ja poni jopa hörisee minulle. Rapsutan sen pehmoista niskavillaa ja hyräilen hiljaa. Vedän ja yli silmien venähtäneen otsatukkani pois näkökentästäni ja kaivan heppanamin taskustani. Ojennan sen suloiselle orilleni.
Kuulen kuinka joku huuattaa autoa, josta on selkeästi pakoputki poikki. Rakas corollani ja Jaakkonihan ne siellä. Pujahdan ulos karsinasta, suljen ovet huolella ja pompin autolle.
|
|
|
Post by Ros on Nov 7, 2009 13:50:25 GMT 2
07.11.2009
Loska litisi pienten kavioiden alla hölkätessämme hiekkatietä pitkin. Maisema oli valkea, mutta pari lämpöastetta uhkasivat tuoretta lumipeitettä. Börje puhisi innosta ja veti tarmokkaasti kärryjään eteenpäin. Ajatukseni karkasivat väkisinkin siihen, että suokkitammani oli todettu tiineeksi.. Eikä mille tahansa orille, vaan Artsilan omalle Kopseelle. Annoin mielikuvitukseni laukata.
Istun kärryillä, mutta tällä kertaa edessäni ei killu ponin pikkuperse vaan kunnon suomenhevosen ruskea ahteri. Hevonen ravaa tarmokkaasti eteenpäin pitkä harja hulmuten. Itse kykin kärryillä ylpeyttä täynnä omasta kasvatistani.. Maisema alkaa muuttua ja kärryt allani muuttuvat oransseiksi kilpakärryiksi, samoin myös oma pukuni muuttaa muotoaan kilpa-asuksi, joka sointuu kärryihin täydellisesti. Täysi vauhti kutittaa mahassa ja suoralla ohitamme johtohevosen ulkokautta...
Säpsähdän mietteistäni ja huomaan meidän pysähtyneen. Börje vilkuilee huolestuneen taakseen umpikujassa.
- Sori poika..., mutisen ja teen uukkarin.
Annan ponin ravata suoran verran takaisin risteykseen, josta käännän turvan kohti tallia. Börjenkin sisäinen kello toimii ja se lähtee tikittämään kohti pihaa. Saan tehdä töitä pitääkseni orin käynnissä. Pihassa pysäytän ponin ja irrotan sen aisoista. Taputan hikistä takamusta ja talutan hirviöponini sisälle.
Vain ihana rauhallisuus tulee vastaani tallista, joten saan riisua Börjen rauhassa. Harjaan vielä hiet sen päältä ja katson sen aluillaan olevaa talvikarvaa, joka on kyllä klipattava taas ennen kisoja. Kuitenkin ori saa vielä välttyä ylimääräiseltä sheivailulta ja pysyä amazonina, ettei sitten tartte olla koko ajan heittelemässä rättejä niskaan tarhassa.
Taputan vielä kerran orin kuvetta ja annan sen syventyä päiväheiniinsä. Itse lähden tuuppaamaan kärryjä omalle paikalleen ja kelloa vilkaistessani huomaan, että omakin ruokatauko ois kyllä paikallaan..
|
|
|
Post by Ros on Nov 13, 2009 16:18:09 GMT 2
13.11.2009
Pyyhin kyyneleitäni likaiseen hupparin hihaan. Jaakon kanssa oli ollut muhkea riita. enkä edes tiennyt miten tämä jatkuisi nyt tästä eteenpäin. Niistin äänekkäästi ja jatkoin Börjen valkean karvan sukimista. Poni seisoi kerrankin paikallaan.. Vain korvat sojottivat huolestuneena suuntaani. Silitin hellästi orin kaulaa ja se luimisti, kuten arvasinkin.
Tänään en jaksaisi mennä lenkille. En kerta kaikkiaan vaan kykenisi. Ajaisin varmaan raukkaparan pöpelikköön tai jonnekkin eksyksiin. Astelin siis ulos ja lysähdin kylmälle penkille. Vedin askin taskustani ja sytytin kääryleen. Imaisin nautinnollisesti pitkät savut keuhkoihini ja puhalsin hitaasti ulos.
Onneks sentään suokkitammani laskettuaika alkoi pian kolkutella ovella ja odotin jo innolla tulevaa kilpuriani. Tiineys oli sujunut suht hyvin.. Mitä nyt tamma vähän kiukkusi. Muuten mikään ei ollutkaan hyvin.
Tumppasin tupakan ja lähdin autolleni. Olipahan poni ainakin haettu sisälle ja kuurattu. Tappi tai Artsi saisi luvan heittää sille appeet turvan alle..
Ihan en kuitenkaan kerenny romulleni asti kun tunsin, että olkapäähäni tartuttiin. Käännähdin ympäri ja näin Yuffin huolestuneen naaman.
- Mikä on..., hän kysyi katsoen punoittaviin silmiini.
Vinkkasin nuoren naisen kanssani kipuamaan heinävintille. Istahdimme heinäpaalien päälle. Lihava kissa könysi syliini ja kissaa silitellen pidättelin kyyneleitäni.
- Meil oli Jaakon kans ihan hirvee riita ihan tyhmäst jutusta ja nyt en edes tiiä haluuko se enää nähä mua.., sanoin ja purkahdin itkuun. - Tässä mä vaan vollotan ku teinityttö yhen miehen perään mutku..
Yuff tarjosi olkapäätään ja koitti lohduttaa parhaansa mukaan. Kun olin tarpeeksi pillittänyt niistin nenäni ja huokaisin syvään.
- Elämä on paskaa..., sanoin pieni hymynhäive kasvoillani.
- Niin on.., Yuff sanoi.
- Keitetääks kahvit?, sanoin jo naurua äänessäni.
- Kahvit?! Tottakai!, nainen hihkaisi innoissaan.
Suuntasimme keittelemään kahveja ja juttelemaan lisää siitä, kuinka paskoja miehet pohjimmiltaan ovat. Olotilani kohentui huomattavasti, joten kun viimein sain autoni startattua totesin, että kaipa se elämä sittenkin voittaa!
|
|
|
Post by Ros on Nov 14, 2009 14:51:44 GMT 2
14.11.2009
Oloni oli vähän kohentunut eilisestä. Nappasin siis pikku-paskiaiseni (kuten Artsi oli minulle todennut) harjapakin ja suuntasin sen luokse. Ori hörisi ja venytti kaulaansa suuntaani.
- Moi kultapieni..., sanoin lempeästi.
- Hah! Sä se näköjää osaat hoitaa noi my little ponyt tääl päin.., kuulin Artsin tuhahtavan takaani.
- Nii osaa tää olla joskus ihan kilttikin.., sanoin hymyn kare huulillani. Artsin poistuttua sujautin porkkanan orin suuhun, jonka jälkeen sen mielenkiinto minua kohtaan katosi täysin.
Aloin harjailla oria pitkin vedoin. Tänään otettaisiin rauhallisesti, mutta käytäs kuiteskin radalla.. Pohdiskelin omiani samalla kun harjasin paskatahraa orin kankusta. Börje luimisti, mutta piti kuitenkin huulensa mutrussa, eikä näyttänyt minulle kaunista "hymyään" kertaakaan. Taputin oria ja otin vielä kaviot. Tarkistin, että kengät ovat kunnolla kiinni ja jokainen hokki paikallaan.
Viskasin harjapakin omalle paikalleen ja nappasin minikokoiset valjaat mukaan. Börje höristi korviaan nähdessään varustukseni.
- Perkele ne suitset..., mutisin ja marssin takaisin.
Kun vihdoin kaikki tarpeellinen oli mukanani, laitoin suitset naulaan ja valjastin uljaan oriini. Kiristin joka remmin huolella ja varmistin, että selustin on suorassa. Häntäremmissä komeili upouusi häntäpehmuste, joka sointui vihreään teemaamme. Börje tosin oli hetken, kuin sillä olisi ollut satiainen perseessä, mutta pian se tottui hiukan paksummaksi muuttuneeseen hännänaluseensa.
Kuolaimet sujahtivat hienosti suuhun ja kun viimein ori seisoi kärryjen edessä kiiltävänä ja reippaana, hyppäsin minäkin mukaan. Tällä kertaa nappasin myös kypärän messiin, koska radalla saattoi olla hyvinkin muita elukoita.
Tassutimme rauhallisesti kohti ravirataa ja sen laidalle päästessämme huomasin kuinka Artsi viiletti siellä Simon kanssa. Itse siis sain tyytyä kiertelemään ympyröitä pitkin pihaa ja odotella vuoroamme.
Pian Artsi ravuutti hikisen ja höyryävän hevosen pihalle. Moikkasimme kaukaa, sillä näitä kahta tuskin kannatti kovin lähelle viedäkään. Osoitin radalle ja Artsi nosti peukkunsa. Siispä käänsin orin portista sisään.
Tein pari volttia käynnissä ja sen jälkeen käskin orin raviin. Börje lähti kuin tykin suusta viipottamaan. Itse sain tehdä töitä, että sain sen takaisin rauhalliseen lämmittelyraviin. Poni viskoi päätään tyytymättömänä ja huitaisi hännällään kasvoilleni.
Kun olimme ravanneet tarpeeksi hissukseen maiskautin ja päästin Börjen kovempaan vauhtiin. Pienet jalat lähtivät tikittämään radan hiekkaa pitkin, kuin singerin ompelukone konsanaan ja itse sain vain nauttia vauhdin huumasta. Börjekin päästi riemunkiljahduksen, joka sai minut nauramaan ja unohtamaan omat murheet. Loska lensi naamalleni ja teki vaatteeni märiksi, mutta se ei tällä kertaa haitannut yhtään.
Kierroksen jälkeen hidastin Börjen takaisin rauhallisempaa raviin ja annoin sen vähän laskea päätään rennommin. Ori tuhisi innosta ja uupumuksesta, joten kierroksen verran menimme rauhassa ja pidätin sen sitten käyntiin.
Ohjasin hirmuni ulos radalta juuri sopivasti, kun Artsi ja Kopse siinsivät horisontissa. Ohjasin Börjen tien toiseen laitaan. Moikkasimme Artsin kanssa taas toisiamme ja orit luimistivat toisilleen. Kopse vielä päästi ärhäkän älähdyksen kuin haistattaakseen pienelle ruipelolle mennessään.
Ohjasin oriini takaisin tallin pihaan ja riisuin sen kamppeet. Harjasin hikisen karvan ja kiikutin kamppeet ja kärryt paikoilleen.
|
|
|
Post by Ros on Nov 18, 2009 17:03:56 GMT 2
18.11.2009
Mieleni on yhtä synkkä, kuin pimenevä ilta vesisateensa kera. Tassuttelen tallin onnettoman lipan alle ja sytytän tupakan. Poltan tupakan vimmoissani ja vitutuksen vallassa ja saan siitä vielä kaupan päälle pahan olon. Hienoa. Hel-ve-tin hienoa!
Potkaisen harjapakin oven edestä sivuun ja menen Börjen karsinaan. Poni on yltä päältä mudan peitossa ja se saa puistatuksen kulkemaan selkääni pitkin. Nyökkään Tapille joka tuo teutaroivan Myrskyn sisälle. Orit hörähtävät toisilleen innokkaasti.
- Kato nyt toi sun ponis on tehny tästäki Homon!, Tappi sanoo muka kauhuissaan.
Hymy kiipeää väkisinkin suupieliini ja virnistän hiukan. Synkkä mieleni alkaa jo kaikota tutun tallihuumorin parissa.
- Mitäs tänään ohjelmassa? Puunaat pikkuponis sulosilla pikkuharjoilla, kiillotat sen karvan mansikantuoksuisella suihkeella ja letität sen hännän ja harjan pinkkien ponnarien kans?, Tappi veistelee.
- No nyt kuule!!, sanon muka vihaisesti mutta repeän sitten nauruun.
Nuori mies harppoo takaisin sateeseen ja itse alan harjata Börjen ruskeaksi muuttunutta karvaa ja pian poni kiiltelee, kuin uusi alfa romea. Hännän selvitys on yhtä tuskaa, kun ponin pirulainen seisoo jalka latausvalmiina hännäntyvi melkein persvakoon uponneensa ja mulkoilee minua murhaavasti. Sama rumba on harjan kanssa. Orin kuulee kiristelevän hampaitaan ja se luimii haistatten pitkät koko touhulle.
Katsahdan ulos ja totean, että tänään en enää ajaisi, koska muuten olisimme kumpikin likomärkiä samantien. Metsäteillekin jo eksyisi kun ei mitään näkisikään. Päätän ajankuluksi klipata Börjen.
Haen koneen ja laitan ponin kummaltakin puolelta kiinni. Kun naksautan koneen surraamaan ja saan ensimmäisen kaistaleen pois Börjen kupeesta, niin ori suorastaan pimahtaa. Se rupeaa sinkoilemaan kuin pingispallo, taino minkä nyt ketjuissaan pääsee. Pian se myös on kerennyt iskemään takasensa seinään ja kiljuu kuin heikkopäinen.
Artsi ja Tappi ryntäävät talliin silmät pyöreinä.
- Mitä helvettiä täällä tapahtuu??!!, Artsi karjaisee.
Itse katson viattomana ensin poniin, sitten koneeseen ja sitten Artsiin.
- Tää vaan sekos tästä koneesta. On se nyt saakeli klipattu ennenkin.., mutisen vieläkin äimänä.
- Autetaanhan leidiä hädässä!, Artsi sanoo urhoollisesti. Vetäen hihojaan rehvakkaasti ylöspäin, kuin Kippari-Kalle konsanaan.
Artsi nappaa kiinni toisen puolen ponia ja Tappi toisen. Börje mulkoilee ja uhkaa hampaillaan, mutta huomaa pian tappionsa ja asettuu mököttämään korvat luimussa. Myös Yuff saapuu paikalle.
- Ai tääl sheivaillaan..
- Joo.. Vähän pitää ku meinaa olla ihan amatsoni koko poni..., mutisen keskittyneenä.
- Hei mulla on idea....!, yuff hihkaisee innostaan.
Pian tallin pihalla on kaksi miestä housuun kusemisen partaalla räkättämässä ja tallissa mököttää puolikarvainen poni, jonka lautasia komistavat söpöt sydämet.
- Ny.. nyt.. Nyt se on.. hahhahahah.. se helvetin... MY LITTLE PONY!!, Tappi tyrskii naurunsa seasta ja saa Artsinkin räkättämään niin, että räkä lentää.
Yuffin kanssa katselemme ylpeinä työmme tulosta ja pientä suloista jääkarhunpoikastani.
- Mitähän ne sanoo siel raveissa?, kysyn virnistäen.
- En ees halua tietää!, Yuff sanoo ja repeää nyt jo itsekin nauruun.
Matkaamme neidin kanssa käsikynkässä kahville ja jätämme pojat tervaamaan keuhkojaan. Yuff laittaa kahvit porisemaan ja itse rojahdan pirttipöydän ääreen. Yuff liittyy seuraan potkaisten samalla jonkun Artsin runkkulehdistä inhoten lattialle.
- Mites muuten sulla ja Jaakolla..? nainen kysyy varoen.
- Ei kovin hehkeesti.. Taitaa tää olla tässä..., sanon ja mieleni mustenee jälleen.
- Sori mä vaan..., Yuff aloittaa.
- Ei.. Ei mitään.., sanon ja hymyilen vaisusti.
Hörpimme kahvit hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen lähden kohti autoani. Sytytän tupakan samalla kun starttaan uljaan ratsuni ja annan sen käydä jonkin aikaa epätasaiseen tahtiinsa, kunnes se alkaa viimein vähän lämmetä. Pian voin tuupata ykkösen silmään ja antaa palaa. Taakseni jää vain pakokaasupilvi ja hiljaa märkään maahan sammuva tulipesä.
|
|
|
Post by Ros on Dec 1, 2009 20:25:27 GMT 2
1.12.2009
Tulevaisuus alkoi pikkuhiljaa valkenemaan ja todellisuus lyömään vasten kasvoja. Tällä tavalla ei kovin pitkälle pötkitty. Nostelin vaatekasoja ja mutisin itsekseni. Yöpaita lensi kaaressa sängylle ja vedin kulahtaneet salihousut jalkaani. Vedin rintojen kohdalta kirraavan paidan väkisin päälleni. Sipaisin vähän hiuksiani geelillä keskeltä pystyyn ja nostin kulahtaneen tallihupparini lattialta. Siinä oli iso vihreä kuolaläiskä ja reikä kyljessä, mutta se tuoksui tallilta ja tutulta ja turvalliselta. Vedin vielä kaveriltani saadun violetin pilotin päälleni. Tämä saisi nyt kelvata, kun koniperkele repi edellisen takkini eilen p*llunpäreiksi.
Tunnin kuluttua olin tallilla. Ilma oli synkkä ja sateinen ja kura litisi maihareideni alla. Kaivoin pilottini taskusta tupakka-askin ja vedin hupparin hupun syvälle päähäni. Vilkuilin heiluvan otsatukkani alta tallille päin. Artsi pysähtyi ja katsoi hiekan epäröivän oloisena. Moikkasin, mutten saanut vastakaikia. Vasta lähemmäs päästessäni Artsi tunnisti.
- No Rosiiiitta perkele!, hän sanoi teeskennellyn innokkaasti. - Eihän sua meinaa tunnistaa tossa natsiluukissa mitenkää!
- Nojoo.. Mut ei voi minkään, kun se mun ihana tallitoppatakki on riekaleina tuola roskiksessa..., sanoin ja sytytin röökin.
- Hah! Aika kova pakkaus tuo sun ihrapalleros...
Katsoin varoittavasti miestä, joka jo luikki talliin nauraen idioottimaista tekonaurua. Tumppasin tupakan ja painelin ponin luokse. Onneksi karsina oli tyhjä... ja paskatkin vielä jäljellä... ja näköjään ihan pitkin seiniäkin... Heitin pilotin karsinan viereen ja huomasin, että paidassani oli hampaan kolot myös mahan kohdalla. Huokaisin syvään ja tartuin talikkoon ja hilasin kottarit lähemmä.
Lapoin paskaa minkä kerkesin ja sen jälkeen aloin kuurata seiniä..
- Oikee.. paska.. perseiden.. Kuningas!!, manasin samalla kun hinkkasin seinää sienellä.
- Jaa kiitos vain!
Sävähdin ja katsoin silmät selällään Artsia. Jos sieni ei olisi ollut omani, olisin varmasti lyntännyt sen miehen irvinaamaan, mutta tällä kertaa hillitsin itseni. Väläytin aurinkoisen hymyn ja jatkoin kulmat kurtussa seinän kuuraamista. Viimeinen läntti lähti keposesti, joten könysin ylös. Samalla kun kumarruin katsomaan seinää tarkemmin, tunsin valtaisan läsäyksen takalistossani ja iloista kaikkoavaa viheltelyä. Tunsin naamani menevän punaiseksi.. Liekö raivoa vai hämmennystä, mutta kuitenkin lähdin hakemaan ponia karsinaansa.
Tässä sontakelissä en kyllä ajaisi, en metriäkään! Päätin siis vain kuurata ponin ja jättää sen kuurattuun karsinaansa paskomaan lisää seinille, jotta työni olisi taas mahdollisimman turhaa, kuten tämän kovapäisen elikon kanssa AINA.
|
|
|
Post by Ros on Dec 3, 2009 16:05:46 GMT 2
3.12.2009
Hiekkatie alkoi, moottori murisi ja kierrolukumittari ponkaisi taivaisiin. Että rakastin tätä niiiiiin paljon. Kuitenkaan en uskaltanut vedätellä kovin paljon, joten jouduin hidastamaan. Annoin autoni madella hiekkatietä pitkin tallipihalle. Nousin ylväänä ylös ja sytytin tupakan. Elämä hymyili, unelmani oli täyttynyt.
- Mikä toi on?!, kuului Tapin ääni ja mies tuli luokseni silmät selällään.
- Subaru Impreza.. Tuli pien ennakkoperintö tossa vähän aikaa sitten..., sanoin vaatimattomasti ja silitin hellästi uuden kultani konepeltiä. - Onhan tää vähän vanhempaa mallia, mutta muutamia tonneja tähän upahti ja pellin alla potkii reilu parisensataa kaakkia...
- Miten sä autojen päälle ymmärrät..?, Tappi kysyi epäillen.
- No josset oo aikasemmin saanu päähäsi niin miähän oon autopuolen ihmisiä ihan ammattinimeltäni..., sanoin ja katsoin miehen alkua kulmaani nostaen.
- Missäs se sun dexteri sitten on?
- Läks jollekkin amikselle talvileluks eli varmaan paalissa talven jälkee.., sanoin huolettomasti ja lähdin kohti tallia.
Liihottelin talliin ja kävin laulellen kurakinttuisen ponini kimppuun. Puolen tunnin kuluttua suin jo viimeisiä perskarvoja ja suunnittelin valjaiden laittoa.
- Mikäs noin maireeksi vetää? Minnes sydänsurut katos?, Artsi kysyi kulmiaan nostaen.
- Löysin kuule uuden kullan ja se nakottaa tuolla parkkiksella sun rojus oikeella puolella.. Älä mee liian lähelle, se lelu on meinaan tarkotettu niille jotka on jo kasvanu Aikuisiks!, naljailin heittäessäni valjaat ponin selkään.
Börje luimisti ja huiskaisi hännällään. Tiukka "Perkele" sai otuksen aisoihin, joten saatoin kiristellä remmit rauhassa. Myöskin aisojen väliin ori meni kerrankin nätisti. Itse vedin pipon päähän ja hyppäsin kärryille ohjaten Börjen ulos raikkaaseen pakkasilmaan. Kiristin kaulahuivia ja ohjasin ponin kohti mettätietä.
Pienet jalat tikittivät innokkaina routaista maata vasten, joten annoin orille luvan ravata pienen pätkän rauhallisesti. Börje oli kuitenkin toista mieltä ja pian huomasin, että tätä tyttöä vietiin kuin pässiä narussa!
Börje kiri askeleitaan ja siirtyi laukkaan. Paniikki alkoi kutitella vatsan pohjassani ja kirosin konini syvimpään helvettiin! Kärryt pomppivat kuopissa ja pelkäsin meidän kummankin taittavan niskansa ennenpitkään.
- NYT LOPPU!!!!, huusin vedin tiukasti ohjista.
Poni teki hölmistyneenä komean liukupysähdyksen keskelle tietä. En tiedä kumpi puhisi enemmän.. Minä kiukusta vai Börje vauhdista. Tärisevin käsin käänsin uukkarin ja lähdin palaamaan kohti tallia. Ori oli aivan puhki, samoin minä, mutta onneksi Börje ei näyttänyt ontuvan yhtään.
Tallipihassa sain kummastuneita katseita höyryävän ponini kanssa. Kuitenkin huomatessaan kiukusta punoittavat kasvot kenellekään ei jäänyt epäselväksi se, että kyse oli jälleen kerran ponin tempauksesta, eikä omasta vauhdin hurmasta ponin terveyden uhalla.
Vein orin karsinaan ja kuivasin sen huolella. Hengitys oli onneksi tasaantunut jo kotimatkalla. Heitin vielä hikiloimen selkään ja halasin väsynyttä poniani. Valjaita lattialta paikalleen nostaessani kuului lysähdys ja pian hiljaista kuorsaista orin karsinan suunnalta. Hymyillen hipsin tallista ja suuntasin parkkipaikalle kohti märkää päiväuntani, joka oli muuttunut todeksi.
|
|
|
Post by Ros on Dec 5, 2009 10:26:38 GMT 2
28.11.2009 - Pikkujoulut
Artsin tarjoamat huikat rupesivat lämmittämään mukavasti masussani ja päässä alkoi hiljalleen kohista. Siirsin kilahtavaa juomakassiani ja katselin hymyillen maisemia. Ihana vapaus. Ihan talvi. Ihana Elämä!
Matka ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun Artsi jo käänsi konin ympäri ja kohti Arselaa. Pihassa saimme tehtäväksemme antaa elukoille sapuskaa. Itse halusin viedä Börjelle omansa, koska muuten se saisi oikean norsun annoksen ja kieriskelisi ilmavaivoissaan pitkin yötä.
Kun tuli aika siirtyä aloittelemaan, kävin pikaisesti vessassa tsekkaamassa kuontaloni. Vahvistin kajalit ja sipaisin sormellani pois varisseet luomivärit. Katsastin myös paitaani, josta rintani halusivat itsepäisesti tursuta ulos, joten päätin kiinnittää sen hakaneulalla sivellisemmäksi.
Astelimme tupaan, jossa oli pakko heittää jotain nasevaa Artsin rikkaruohoista, joita mies ylpeänä kutsui misteleiksi.. hah! Vielä sanojensa vahvikkeeksi hän päätti käydä kähmimään ja nuolemaan Jossua kaiken kansan nähden.. Oksettavaa.. Muut vislasivat parille, mutta itse päätin suunnistaa lähimmälle alkoholipisteelle. Todettuani, että muut eivät olleet vielä tulleet livahdin nurkan taa ja otin pitkän huikan taskumatistani. Tätä vielä tarvittaisiin tänään!
Onneksi pian alkoi tarjoilu. Artsin ihan itse tekemiä, enemmän naisen sukuelimiä kuin söpöjä jouluisia kuvioita muistuttavia turvonneita torttuja, sekä ah niin ihanan vahvasti terästettyä glögiä. Poltin kieleni kuumaan juomaan, mutta se ei haitannut.
Tontturenkutus alkoi ja porukka vaikutti hilpeältä. Itse hymyilin muiden mukana, vaikka sisälläni velloi pahanmielen aalto. Artsi näkyi hoippuvan minua kohti, joten nostin jalkani ristiin ja katsoin miestä teeskennellyn pirteänä.
- Mites sulla?, Artsi kysyi teeskennellyn myötätuntoisesti – Oletko jo toipunut erosta? - No, kaipa se tästä.. Taino ei sitä tiiä vaikka tästä nyt vielä noustas.. Toivoa on annettu kyllä, tokaisin ja käänsin katseeni kenkiini ja tunsin kiukun nostavan päätään. – Ja kiitos, kun tulit muistuttamaan mua siitä näin pikkujouluissa! - Sori, ajattelin vaan... että jos voin auttaa jotenkin..., Artsi sopersi hämmentyneenä. - Säkö, miten?, sanoin ivaa äänessäni. - No, ainakin ryyppykaverin musta saat, jos tarviit!, Artsi totesi ritarillisesti. - No sitä just tarviinkin, sanoin ja naurahdin jo ihan aidosti. – Voi kiitos, Artsi.
Jauhoimme vielä hetken paskaa, mutta sitten sain taas jäädä ylvääseen yksinäisyyteeni. Päätin siis suunnata ulos. Suljin oven perässäni. Hyvä. Kukaan ei huomannut. Sytytin röökin ja katsoin haikeana lepattavaa ulkotulta. Mielialani ei paljoa noussut. Nojasin poskeni huurteiseen seinään ja vedin savua keuhkoihini antaumuksella.
Sisään kömpiessäni Tappi ja Kat ilmeisesi solmivat suhdettaan solmimalla kieliään ja Artsi lirkutteli taas Jossulle. Great. Ei koskaan eroon parisuhdepaskasta.. Koko Arsela tuntui pyörivän muutenkin noiden neljän navan ympärillä. Täyttä paskaa koko touhu.. Humala alkoi nousta hyviin lukemiin ja päätin olla itkemättä, vaikka se tekikin olostani kurjan..
Muut pyysivät tanssimaan, mutten nyt oikein jaksanut. Hipsin vaivihkaa taas ulos ja nykäisin takin mukaani. Hiivin talliin, jossa Börje nukkui. - Oo paikallas vaan.., kuiskasin orille. Polvistuin hiljaa sen pään viereen ja tokkurainen ori laski turpansa syliini. Silitin sen korvia ja turpaa. - Siä ainaki tykkäät musta aina.. Ja sun kanssa en oo ulkopuolinen.., supisin orille humalaisesti ja annoin pusun sen otsalle. Ihme, ettei ori syönyt minua elävältä tai sitten se huomasi pahanoloni ja esitti myötätuntoista. Tiedä häntä, mutta pian oli pakko lähteä, etteivät muut ihmettelisi. Sytytin taas röökin ulos päästyäni ja sauhuttelin matkalla talolle. Pihassa ei näkynyt taaskaan ketään, joten sain vetää spadduni rauhassa.
Piilouduin talon nurkalle, kun Artsi asteli ulos ja livahdin sisälle, kun miehen selkä katosi talliin. Heitin takin naulaan ja olin kuin en olisi missään käynytkään.
Artsi näytti huvittavalta pukin vaatteissaan.. Hah.. Pukki sopikin tuon miehen kuvaukseen loistavasti! Ja yllätys sinänsä mies alkoi samantien vongata miestä väkevämpää. Lynttäsin siis herran kouraan glögimukin, jonka voimin tämä jaksoi taas tihrustaa nimet pikkupaketeista.
Minua ei paljoa jaksanut innostaa tuo tekopirteä joulupaska, vaan suuntasin taas pihalle ja sytytyin Taas tupakan. Keuhkoihini suorastaan sattui tämä ketjupolttaminen, mutta minkäs teit..
Humala puski pintaan vahvana ja pian olikin aika soitella kuskia hakemaan. Tänne en ainakaan jäisi, en varmana. Toivoin vain mielessäni ettei oksennus yllättäisi kesken matkan, sillä kavala glögi näytti kumisevan päässä vasta nyt ja ties kuinka monta lasia olin jo kiskonut..
|
|
|
Post by Ros on Dec 19, 2009 17:07:57 GMT 2
19.12.2009 - Hoito Börjen näkökulmasta!
Ovi kolahtaa ja havahduttaa minut rakkaan heinäkasani äärestä. Mulkaisen tulijaa pahasti ja totean, että sehän on tuo pieni ja joskus tavattoman rasittava pomoni. Ros. Koitan vähän luimia pönkittääkseni isoa egoani, mutta tuo sinnikäs ihmispoloinen tunkee päättäväisesti karsinaani. Hampaitani väläyttäen koitan vielä viimeisellä keinolla saada hänet tulemaan vasta kun heinäkasani on kunniallisesti täyttämässä elintasokumpuani. Tuo rääpäle kuitenkin hyppii taas melkein seinille ja raahaa minut korvasta pitäen käytävälle. Tuhahdan ja lyön jalkani maahan saadakseni viimeisen sanan ja katson nuivasti pois keikkuvaa takapuolta, jota kohta tulevat koristamaan purukalustoni jäljet...
Ros palaa takaisin ja pian tunnen, kuinka rentouttavasti harja liukuu pitkin selkääni ja kuvettani. Että se tekee gutaa, mutta pian tuo viheliäinen harja siirtyy kohti vatsaani ja saa sen kutisemaan maailman inhottavimmalla tavalla. Nykäisen päätäni haukatakseni tuosta omenan pyöreästä pyllystä palan, mutta saan herätä karuun todellisuuteen kun ketju pysäyttää pääni liikkeen. Siispä viimeinen keino. Kohotan hiljaa takastani sivummalle, mutta saan taas terävän tiuskaisun, joten on kai parasta laskea koipi vasten betonia. Tulee muuten vielä turpakäräjät..
Nostan, nostan jahka kerkiän... Kiroan hiljaa mielessäni, kun tuo rimpula kiskoo takastani. Korjaan asentoni valmiiksi kolmelle koivelle ja nostan vastahakoisesti kinttuni ylös. Olo on hutera, joten koitan hiukan bluffata nojaamalla tuohon typerään luontokappaleeseen. Kuitenkin tämä siirtyy sivulle ja sadattelee jotain, mistä en saa selvää. Huitaisen päätäni ja vedän korvani luimuun.. Saakelin nipottaja..
Ei aikaakaan kun seison jo täydessä tällingissä. Vatsani alta kulkeva remmi kiristää ikävästi, mutta se kuulemma johtuu vain siitä, että minä olisin lihonut. Pyh! Karvani on vain niin paksu! Ros pakittaa minut taas ralliriukujeni väliin ja kiinnittää ne jonnekin sivuilleni. Ihana tunne kipristelee vatsassani, kun mietin vauhdin hurmaa!
Saan luvan lähteä käyntiin. Tylsää.. Haluan mennä kovempaa! Paine suussani saa kuitenkin minut siirtymään vastahakoiseen kävelyyn. Sairaan tylsää.. Haukotus livahtaa väkisin huuliltani.
Vastaamme köpsöttää pian rimppakinttuinen lämpöinen. Se haistattaa minulle mennessää ja mutisee jotain pullaponista. Itse vastaan päästämällä mojovan paukun tämän suuntaan ja nauran hiljaa mielessäni. Tuollainen hienohelma kukkakeppi.. Ros kuuluu protestoivan myös, joten aina vaan parempi!
Ah! Tämä tunne kun kavioni koskettavat radan pintaa! Tunnen kuinka suonissani kohisee ja sydämeni sykkii kiivaammin. Tätä varten elän. Tätä varten minut on luotu! Siirryn vaistomaisesti raviin, eikä kärrybossekaan tunnu estelevän.. Tosin vähän väliä tunnen suussani paineen, joka pakottaa minut rauhalliseen tahtiin.
Tuon merkin muistan! Nyt se tulee! Noh! Noh! Päästä jo!! Ja niin saan kiristää tahtiani. Sinkoan matkaan ja annan mennä. Tuuli humisee korvissani ja radan pohja vilisee edessäni. Kiristän tahtiani ja tunnen, kuinka myös pieni emäntäni on tyytyväinen. Pidennän askeltani entisestään ja kuvittelen mielessäni rinnalleni toisen könsikkään, joka saa niellä pölyjäni kun Börje-raketti ampuu matkaan ja ylittää maalilinjat!
Ros pidättää jälleen ja tunnen jalkojeni olevan maitohapoilla. Vauhdinhuuma kohisee vielä suonissani, mutta jatkan rauhallisessa ravissa.
Pian olemme jälleen tallilla ja saan ihanan lämpöisen loimen päälleni, sekä muutaman maittavan porkkanan ja leivänkäntyn. Ros häipyy paikalta jonnekin kamoineen, joten saan viimein rauhassa syventyä toiseen lempiharrastukseeni... Syömiseen!
|
|