anita
Uusi ihmettelijä
Posts: 3
|
Post by anita on Feb 7, 2008 22:07:19 GMT 2
RYHMÄ TÄYNNÄ, TOIMINTA ALKAA PIAN! Aloituskerta viikolla 13, tiistaina.*** Nyt kaikki enemmän ja vähemmän notkeat tutustumaan tasapainoa ja rytmiä parantavaan urheiluun, nimittäin vikellykseen!Vikellyshän on lyhyesti selitettynä voimistelua hevosen selässä. Ratsastajalta odotetaan periaatteessa vain kiinnostusta lajia kohtaan, hevoselta taas hyvää rakennetta ja rauhallista luonnetta. Ikä, kuntotaso tai ruumiinrakenne ei näin alussa merkitse, joten kaikki rohkeasti kokeilemaan. Ryhmän taso lähtee alkeista. Tuntien sisältöön kuuluu alku- ja loppuveryttelyt, kuivaharjoittelua "pukilla" sekä taitojen karttuessa itse voimistelua hevosen kanssa. Ryhmään otetaan aluksi 4-8 kiinnostunutta, EHDOTTOMAN AKTIIVISTA jäsentä. Tämä siksi, että voisimme edetä lajissa joka viikko hieman, eikä uusien harrastajien kesken kaiken ilmestyminen ainakaan nopeuta tätä. Varaudu siis uhraamaan aikaa kerran viikossa tarinan kirjoittamiseen, kahdesta heitteillejätöstä putoat pois ryhmästä! Linkkejä aiheesta:vikellys.k-netti.nu/main/frontpage.asp?wid=12637fi.wikipedia.org/wiki/VikellysRyhmän valmentajana toimii naapuritalli Legentin tallimestari Krister, ajankohdista sovitaan kun ryhmä saadaan kasaan. Vikellyshevosena toimii Andrew, eli omaa hevosta ei tarvita.Tarkoituksena on pitää yksi harjoituskerta viikossa, joka maksetaan ratsastustuntien tavoin tarinoin. Ilmoittautuneet1. Carkki 2. Anne 3. Ada 4. fiia 5. wear (6. Sari - lopettanut hoitamisen) ***
|
|
anita
Uusi ihmettelijä
Posts: 3
|
Post by anita on Feb 8, 2008 19:39:42 GMT 2
fiia, tottakai huolimme! (: Eli väliä onko uusi vai vanha. Haluatko listalle?
Maksu hoidetaan tosiaan tarinalla, joka pohjautuu pitäjän kertomukseen. Tällä hetkellä siis piirrustuksella ei voi maksaa, eikä tunteja voi etukäteen kirjoittaa.
|
|
|
Post by sari on Feb 18, 2008 16:01:19 GMT 2
Huoh.. Oisin tosi innostunut osallistumaan Celellä, muttakun Cele on raskaana, níin..
|
|
|
Post by sari on Feb 18, 2008 16:08:18 GMT 2
Vai, tultiinko tähän edes hoitsullaan? Jos ei, niin kiireesti lisäilepä listoille minut! =)
|
|
|
Post by Johanna on Feb 23, 2008 13:19:50 GMT 2
Mun pitää perua ;< Aloitin juuri kilpailemisen kaverini ponilla poniagilityssa ja se vie aikaa.
|
|
|
Post by Carkki on Mar 14, 2008 18:58:51 GMT 2
Milloinkas alakaapi?
|
|
anita
Uusi ihmettelijä
Posts: 3
|
Post by anita on Mar 30, 2008 14:42:16 GMT 2
Krister: <http://i13.photobucket.com/albums/a288/tabbyh/anitalle2.jpg>
Nuori, hieman cowboyta muistuttava mies asteli hieman eksyneen näköisenä Seppeleen pihaan. Hän vilkaisi kelloaan, mumisi jotakin itsekseen ja astui sitten satulahuoneen ovesta sisään. - Öö, anteeksi, missäköhän löytäisin Anitan tai Annen? Krister kysyi nähdessään Sarin ja Wearin juttelemassa. - Anita on tallissa, Anne ei ole vielä tullut, Sari vastasi reippaana ja jäi sitten tuijottamaan miestä uteliaana. Wear vilkuili kulmiensa alta, muttei sanonut mitään. - Kiitos, Krister vastasi ja katosi sitten talliin. - Olikohan tuo se meidän vikellysopettaja? Wear kysyi heti oven sulkeuduttua, ja kohta varustehuoneesta kantautuikin kikatusta.
- Siinähän sinä olet, Anita huudahti Andrew'n karsinasta ja Kristerin ilme muuttui helpottuneeksi. - Joo, meinasin eksyä. Viime käyntikerrasta on aikaa, ja on tainnut talli hieman laajentuakin, mies tuumaili ja katsoi sitten Andrew'ta, joka luimi tapansa mukaan. - Olet harjannut sen jo? Tyttö nyökkäsi. - Anne lupasi minulle heinävaraston käyttöön, siellä kuulemma pitäisi olla tilaa. Jos toisit hevosen maneesiin vaikkapa puolelta? Krister jatkoi, ja sai jälleen hyväksyvän nyökkäyksen.
Eikä mennyt kauaakaan, kun vintillä kävi kova kuhina. Krister oli lainannut tallilta huopia, vilttejä ja patjoja, ja päällystänyt lattiasta kohdan niillä. Reunoilla istui kuusi innokasta oppilasta verkkareissaan ja silmät innosta kiiluen. - Juu, eli terve vaan kaikille. Olen Krister Ollila, 25-vuotias ja toimin tuossa naapuritallissa ratsastuksenohjaajana ja tallimestarina. Ensiksi pyydän teitä kaikkia laittamaan hiukset kiinni, poistamaan roikkuvat korut ja kellot, sekä laittamaan kännykät äänettömälle. Anne alkoi vääntää nutturaa, Ada ja Carkki taistelivat puolipitkien hiuksiensa kanssa, mutta lopuilla olikin jo ponnarit valmiina.
- Tänään otetaan alkuveryttelyitä, lämmitellään vähän lihaksia ja venytellään. Loppuvaiheesta jokainen pääsee vielä harjoittelemaan perusistuntaa maneesissa, mutta sen kummempaa ei vielä tehdä. Sitten noustaankin ylös. Onko kaikilla joku kevyt verkkatakki tai muu vastaava mukana? Tytöt nyökkäilivät ja hakivat takkinsa. - OIkein hyvä, sitten lähdetäänkin lenkille.
Wear ja Fiia juoksivat ketterästi etunenässä, Carkki hieman heidän jäljessään ja Ada ja Sari seuraavina. Viimeisenä puuskutti Anne, jonka posket punoittivat jo. - Vielä kolme kierrosta, heilutelkaa käsiä nyt toiseen suuntaan, piirtäkää vielä isompia ympyröitä. Noin, hyvä. Nosteltkaa polvia välillä, sitten potkikaa taas pyllyä kantapäillä. Saatko polvia nousemaan vielä enemmän, Fiia? Hyvä, juuri noin. Ada ei oio kulmissa! Kristerin terävät käskyt kiirivät maneesin läpi. Lopulta tytöt olivat juosseet hänen mielestään tarpeeksi, ja mies kutsui heidät kokoon. - Onko kaikilla lämmin? hän kysyi virnistäen. - En olisi- arvannut - olevani näin -huonossa kunnossa, Anne henkäisi ja kumartui eteenpäin nojaten polviinsa. - Kyllä se tästä, Krister sanoi kannustavasti ja ohjasi sitten ryhmän maneesin reunalle. - Aletaan venytellä. Ottakaa nilkasta kiinni ja vetäkää kantapäätä kohti pakaraa, jos heilutte niin voitte ottaa seinästä tukea.
Tytöt venyttelivät kukin oman tasonsa mukaan. Kädet, jalat, kyljet, kaikki käytiin huolella läpi. Kohta Anita taluttikin Andrew'n maneesiin ja Krister otti juoksutusliinan. Mies ohjasi hevosen kiertämään vastapäivään.
- Kuka tietää, mitä Andrew'lla on päällä? hän kysyi. Anne ja Ada kohottivat kätensä, Wear näytti kuumeisesti miettivän. - Anne? - Patja, vaahtomuovia ja vikellysvyö? - Oikein. Vikellyspatja on kooltaan 90 x 110 cm, ja saa olla enintään kolme senttiä paksu. Vikellysvyöhön kiinnitetään sivuohjat, siinä on kaksi kahvaa ja molemminpuoliset jalkalenkit. Lisäksi tässä mallissa on kahvojen välissä vielä yksi, pehmeä nahkakahva, muita koukkuja ei saakaan olla. Kuka tulee ensimmäisenä selkään?
Wear kohotti nyt kätensä ja Krister nyökkäsi. - Mene kävelemään Andrew'n vasemmalle puolelle, minun ja hevosen väliin siis. Tartu kahvoihin ja hae hevosen askelrytmi omaan kävelyysi. Hyvä, juuri noin. Nyt vain hyppää selkään. Tässä vaiheessa Wear irroitti ja jäi tuijottamaan hölmönä Kristeriä. - Tuota.. miten? - Ihan helppoa. Ponnistat vasemmalla jalalla ja heilautat oikean jalan kolmosella hevosen selän yli. Nyt jokainen oppilas näytti pudonneen kärryiltä, ja mies naurahti. - Anita, voitko näyttää? Maneesin reunalla katselemassa istunut tyttö siirtyi hevosen viereen ja muut tuijottivat tarkkoina. - Yksi, kaksi, kolme, Anita laski ottaessaan vauhtia ja ponnisti sitten Andrew'n selkään. - Näytä vielä perusistunta, Krister pyysi. Anita istui selkä suorana, varpaat alaspäin suunnattuina ja suoristi kädet sivuille. Sormet olivat suunnilleen silmien korkeudella. Sitten hän hyppäsi alas.
Nyt jokainen koitti vuorollaan nousta selkään, Wear ensimmäisenä. Välillä Krister pysäytti hevosen, ja Anita kävi punttaamassa tyttöjä selkään. - Muistakaa pitää selkä suorana, kuvitelkaa olkapäästä suora linja lonkan kautta kantapäähän ja varpaat kohti maata. Nosta, Ada, hieman käsiä ylöspäin, hyvä. Carkkia pelotti irroittaa kahvoista, ja lopulta Andrew seisoi nätisti paikoillaan kun tyttö irroitti otteensa. - Hyvä istunta! Voinko siirtää hevosen käyntiin? Krister kysyi. Carkki nyökkäsi arasti ja meinasi takertua kahvoihin, mutta sai onneksi tasapainonsa kuriin. Jopa Anne pysyi kyydissä, vaikka selkäännousu olikin hieman hassun näköistä.
Lopulta Krister antoi Andrew'n takaisin Anitalle ja jäi vielä tyttöjen kanssa maneesiin. - Sehän meni ensimmäiseksi kerraksi loistavasti. Venytellään vielä lihakset loppuun, kotona kannattaa illalla venytellä vielä lisää ettei tule paikat kipeäksi. Ensi viikolla sama aika, sama paikka. Hikinen ja väsynyt mutta iloisesti hymyilevä tyttöjoukko taipuivat venytyksiin, ja talliin palattiin naurun saattelemana.
|
|
|
Post by Carkki on Apr 1, 2008 18:55:24 GMT 2
Tunnin aluksi ihme cowboy aloitti juoksuttamaan meitä ympäri maneesia. Ihme kun ei raipalla hakannut persuuksiin, mutta onneksi ei. Läähätin kuin hullu, mutta juoksin ympäri kuitenkin. Polveni tutisivat loikatessani ison Antun selkään ja vaikka olinkin ratsastanut vaikka kuin kauan. En aluksi uskaltanut päästää irti kahvoista, mutta lopuksi kuitenkin uskalsin päästää irti ja olin rentona, mutta tottelin sen cowboy-Kristerin käskyjä, etten olisi ollut kaikkein huonoin. Lopuksi venyttelimme vielä jumissa olevia lihaksia ja saimme käskyn venytellä lisää illalla.
Cowboy tunnelmin, Carkki
|
|
|
Post by wear on Apr 6, 2008 10:14:39 GMT 2
Vikellys Juttelimme Sarin kanssa leppoisasti ponitarhan aitaan nojaillen. Sivusilmällä tutkailimme pihalle hiukan orpona kävelevää miestä, joka vilkuili vähän väliä kelloaan, ja käyskenteli pihassa ympäriinsä. Pian mies käveli luoksemme. - Öö, anteeksi, missäköhän löytäisin Anitan tai Annen? Tämä kysyi ystävällisesti. - Anita on tallissa, Anne ei ole vielä tullut, Sari vastasi reippaasti, ja minä katselin miestä yhä varovaisena. Mies kiitti, ja lähti kävelemään tallille päin. - Olikohan tuo se meidän vikellysopettaja? Kysäisin Sarilta miehen kadottua näkyvistä. Tämä kohautti vain olkiaan.
Pian kipitimme Sarin kanssa talliin sisälle, ja Anne kertoi vikellystunnin alkavan, ja kehotti meitä kapuamaan vikkelästi vintille, jossa tunti aloitettaisiin. - Juu, eli terve vaan kaikille. Olen Krister Ollila, 25-vuotias ja toimin tuossa naapuritallissa ratsastuksenohjaajana ja tallimestarina. Ensiksi pyydän teitä kaikkia laittamaan hiukset kiinni, poistamaan roikkuvat korut ja kellot, sekä laittamaan kännykät äänettömälle. Krister aloitti kuuluvalla äänellä. Minulla oli jo ponnari valmiina, enkä yleensä käyttänyt koruja, ja kännykästäni oli juuri loppunut akku, joten istuin vain pakoillani muiden säätäessä hiustensa, ja kännyköidensä parissa.
Tänään otetaan alkuveryttelyitä, lämmitellään vähän lihaksia ja venytellään. Loppuvaiheesta jokainen pääsee vielä harjoittelemaan perusistuntaa maneesissa, mutta sen kummempaa ei vielä tehdä. Sitten noustaankin ylös. Onko kaikilla joku kevyt verkkatakki tai muu vastaava mukana? Krister varmisti, ja kertoi sitten meidän lämmittelevän juoksemalla maneesissa itsemme lämpimiksi. Lämmittelyn jälkeen oli venyttelyn vuoro, ja sain tuntea miten jäykät lihakseni hiukan vetreytyivät.
Sen jälkeen Anttu talutettiin maneesiin, ja kävimme läpi hevosen varustuksen. Patja, vaahtomuovia ja vikellysvyö oli puettu rauhallisena seisoskelevan Antun päälle. Seuraavaksi oli vuorossa selkään nousu, ja hetken perusistunnan harjoittelua. suoriuduin hommasta ihan suhteellisen hyvin, ja olihan se kiva seurata muiden toilailuja, kun oma osuus oli ohitse. Lopussa vielä veryttelimme lihakset, ja kiitimme Kristeriä onnistuneesta tunnista.
-wear
|
|
|
Post by Ada on Apr 6, 2008 19:00:36 GMT 2
Kirosin Anitan komean löydön Kristerin syvimpään helvettiin sinä aikana kun yritin tapella hiusteni kanssa ja saada niitä edes jonkin sortin ponnarille – mahdoton tehtävä, näin lyhyitä ja kerrostettuja hiuksia ei edes ollut tarkoitettu laitettavaksi kiinni. Alkuvaikutelmani Kristeristä oli rapistunut pahoin tuon välikohtauksen aikana, mutta kiinnostukseni vikellykseen ei riippunut opettajasta, ei ainakaan paljoa, sovitaan niin. Niinpä seurasin muita ja kävin noukkimassa takin virkaa toimittavan hupparini ja suuntasin muiden mukana lenkille, eli juoksemaan maneesia ympäri.
Jättäydyin jälkijoukkoon hölköttelemään Sarin seuraksi ja yritimme pitää keskustelua yllä niissä väleissä kun henki kulki tarpeeksi hyvin ylimääräiseen juoruamiseen. Maneesia ympäri juokseminen ei koskaan ollut ollut mieliharrastukseni, ja Krister saikin huomauttaa että niitä kulmia ei oltu tarkoitettu pyöristettäviksi. Kommentin kuultuani mulkaisin tappavasti jo selkänsä kääntänyttä miestä ja tein oikein kunnollisen kulman seuraavaksi – niistä sen jälkeen tulevista ei puhuta. Krister taisikin jo mieltää minut toivottomaksi tapaukseksi ja huomautuksia ei sadellut lisää.
Juostuamme maneesia ympäri Kristerin mielestä tarpeeksi, keräännyimme kaikki venyttelemään miehen ympärille. Pian Anttu ilmestyikin jo maneesiin puettuna asianmukaisiin varustuksiin ja pääsi heti kiertämään vikellyshevosille niin tuttua kehää vasempaan. ”Kuka tietää, mitä Andrew'lla on päällä?” opettajamme kysäisi aivan kuin ohimennen, ja hetken mietittyäni kohotin käteni ja odotin vastausvuoroa. Vuoro meni kuitenkin Annelle, ja koska vastaus oli oikea, Krister selitti vielä jokaisen varusteen tarkoituksen ja vähän ylimääräistäkin.
”Kuka tulee ensimmäisenä selkään?” Krister kysyi ja Wear ilmoittautui vapaaehtoiseksi – itse en olisi mistään hinnasta lähtenyt ensimmäisenä koska vikellyskokemukseni oli rajoittunut yhteen luettuun lehtiartikkeliin ja tutun hevosella tehtyyn leikkimieliseen harjoitukseen. Ensimmäinen ongelmallinen asia oli selkäännousu, koko vikellysporukka tuijotti kysymysmerkkinä Kristeriä ja Anttua joka näytti siltä että miksi hänen pitää kestää näitä toistaidottomia idiootteja. No, Anita tuli sitten katselupaikaltaan demonstroimaan ja pian Wear pääsi selkään. Minä ilmoittauduin toiseksi kokeilemaan koska oli asian tehtyään paljo mukavampi naureskella itselleen eikä enää jännittää.
Pääsin kuin pääsinkin, vaikka hiukan huterasti, Antun selkään – ja kiitos ei niinkään kuulu fysiikalleni tai sille kerran aikaisemmin vikelletylle kerralle, vaan yksinkertaisesti pituudelleni jonka takia sain kunnollisen otteen kahvoista ja hevonen ei tuntunut niin korkealta kuin joillekin. Anttu matoi laiskasti eteenpäin sillä aikaa kun yritin totutella ajatukseen että tässä lajissa varpaat olivat maata kohti. Onneksi Krister ei keksinyt siitä mitään huomautettavaa vaan käteni sen huomion saivat, en pidellyt niitä tarpeeksi korkealla. No, asia korjattiin ja liu’uin täydellisen epäpuhtaasti alas päästämään seuraavan selkään.
Venyttelimme vielä loppuun ja Krister muistutti meitä venyttelemään vielä kotona – katsotaan nyt muistaisinko asian vielä siinä vaiheessa. Viikon päästä tapaisimme taas samaisessa paikassa, joten toivotin opettajallemme kyyniset hyvät illat ja suuntasin muiden mukana talliin.
Terveisin, Ada.
// Olisi varmaankin mukavampaa että jokainen tunti tulee omaan topaansa, omasta mielestäni selkeämpää.
|
|
|
Post by Fiia on Apr 7, 2008 16:11:10 GMT 2
Varustehuoneen tunnelma oli jokseenkin jännittynyt hetkeä ennen vikellystuntia, sana siitä, että tuleva vikellysopettajamme olisi jokin Krister, oli kiirinyt.
Vintillä kohtasimme opettajamme ja kasan vilttejä. Hiukset kiinni, korut pois, Krister opasti. Hiukseni olivat jo napakalla ponnarilla ja koruja en muutenkaan käyttänyt, kännykän laitoin äänettömälle ja se siitä. Seurailin Adan tuskailua hiustensa seurassa ja vaihdoin pikkuhymyn wearin kanssa. Pitkään ei vintillä tuhrailtu. Krister käskytti meidät juoksulenkille, ihan odotetustikin. Onneksi juokseminen on mielestäni kivaa ja wear näytti tuumivan samoin, joten me otimme kärkisijat. Venyttely sujui odottavissa tunnelmissa, sillä seuraavaksi sisään talutettiin Andrew.
Pienen varusteidenkertauksen jälkeen hyppäsimme jokainen vuorollamme hevosen selkään ja etsimme tasapainoa. Minulle oli aluksi hankalaa ison hevosen liikkeissä istuminen, mutta rentoutumisen myötä asento parani. Ensi kerralla sitten ne saksihypyt ja voltit selässä?
|
|
|
Post by Carkki on May 18, 2008 8:17:57 GMT 2
Jatkuuko joskus...?
|
|
|
Post by Shinqua on Oct 19, 2008 18:43:56 GMT 2
tuleeko lisää viekllystunteja??
|
|