Post by Fiia on Jun 10, 2009 11:28:20 GMT 2
Tervetuloa koko poppoo uittoreissulle Liekkijärvelle 20. päivä kesäkuuta!
Tarkoituksena on mahduttaa mahdollisimman monta tyyppiä kivalle reissulle, joten muutamaa poikkeusta (shettikset) lukuunottamatta mennään kaksi päällä ja niin ollen myös ilman satuloita! Luvassa on varmasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Aloitamme retken Seppeleen pihalta lauantaiaamuna kello 10. Menemme suorinta reittiä Liekkijärven rantaan, jossa uitetaan hevoset ja sitten saa rentoutua oman valinnan mukaan, ja palaamme tallille noin kello 14. Ottakaa hevosille mukaan riimut + narut ja mahdollisesti itsellenne jotain evästä, uimapuku ja mahdollisesti pyyhe.
Tuntitarina hoituu 10 lausetta per nenä -systeemillä. Se tarkoittaa, että kirjoitusjärjestyksen osoittamassa järjestyksessä jokainen kirjoittaa 10 lauseen mittaisen pätkän. Se kannattaa jättää johonkin mielenkiintoiseen kohtaan (ja sitten hevoset säikähtivät metsästä ilmestyvää....). Pätkää ei kirjoiteta omasta näkökulmasta vaan yleisestä, jotta sitä on helppo jatkaa.
Matkalle otetaan ihmisiä mukaan niin paljon kuin mahtuu. Hoitajat ja hevosenomistajat ovat etusijalla, ja hengailijoita sijoitamme sitten mukaan niin paljon kuin suinkin mahtuu!
Ratsu - etupenkkiläinen - takapenkkiläinen (RATSASTUSJÄRJESTYS)
Pella - Fiia - Alina
Manki - Veronica - Brenna
Sikke - Pipsa - Jassu
Pampu - Sirppa - ei takapenkkiläistä
Aksu - Sanni - Essi
Myntti - Liina K - ei takapenkkiläistä
Humu - Shinqua - Shina
Siiri - Roosa - ei takapenkkiläistä
Tiia - Sini - ei takapenkkiläistä
Jambo - Jenna - Jokeri
Blondi - Keikki - ei takapenkkiläistä
Cassu - Henni - Liisa
Sentti - Josefiina - Cindy
Blade - Dreamer - Henrietta
Rensu - Sastu - ei takapenkkiläistä
Anttu - Varjotus - Sophie
Liinu - Hina - ei takapenkkiläistä?
Taiga - Siiri - ei takapenkkiläistä
Kirjoitusjärjestys (laita viestiä jos haluat itsesi siirrettävän esim. loppupäähän, jos sulla on vaikka joku meno!)
Fiia
Keikki
Pipsa
Jassu
Veronica
Jenna
Sini
Sanni
Josefiina
Alina
Liina K
Liisa
Sophie
Sirppa
Jokeri
Essi
Shinqua
Varjotus
Roosa
Siiri
Sastu
Dreamer
Hina
Shina
Cindy
______
Ohjeita kirjoittamiseen
- kirjoita n. 10 lauseen mittainen pätkä
- yleisestä näkökulmasta, ei siis omastasi
- kirjoitathan ajallasi
- kaikki eivät voi kirjottaa esim. menomatkasta, keskivaiheilla olijat tehkää pätkää rannalla olemisesta & uitosta ja loppupää paluumatkasta
- jos kirjoitustasi joudutaan odottelemaan pidempikin aika -> siirto loppupäähän, jotta edetään
____________
TARINA
Kesäkuinen aamu oli viileä, mutta aurinkoinen. Lauma sekalaisia hevosia ja poneja ratsastajineen sähläsivät varjoisella tallipihalla Jaakon puntatessa tyttöjä selkään. Tulossa oli varmasti ihana reissu, yhdessäoloa ja vauhdikkaita laukkapätkiä, sillä mukana oli kahdeksantoista ratsua ja lähestuloon kaksinverroin kuskia.
- Muistakaa pitää kunnon välimatkat! Ohitella ei saa! Mennään suhteellisen rauhallisesti, Fiia huusi Pellan selästä.
Hetken yleisen hääräilyn jälkeen jono alkoi muodostua. Hevoset eivät olleet kokojärjestyksessä, mutta se ei varmasti haittaisi, sillä tarkoituksena ei ollut kaahailla niin lujaa kuin ratsuista lähti vaan retkeillä nelisen tuntua iloisella mielellä. Useimmilla oli mukana reppu, jotka sisälsivät eväiden ja uimavarusteiden lisäksi hevosille riimut ja narut kiinni niiden sitomista varten - rannalla tytöille oli luvassa vähän auringonottoa ja muuta kivaa ja ratsut piti saada kiinni johonkin siksi aikaa.
- Ja sitten mennään! Fiia huusi vielä ja jono lähti kiemurtelemaan kohti metsää.
Aurinko paistoi ja lämmitti metsää kohti löntysteleviä ratsukoita. Puiden kosteat lehdet suhisivat pienessä tuulenvireessä ja aamuinen usva rupesi hälvenemään. Ratsastajat istuskelivat rauhallisesti tallustelevien hevosten selässä, nauttien menosta. Puun latvoissa visertävät linnut saivat aikaan pienimuotoisen säpsähdyksen ja ratsastajat tarrasivat ratsujensa harjoista kiinni entistä lujempaa. Pian meno laantui takaisin rauhalliseksi tallusteluksi, ja unenpöppöräiset ratsastajat alkoivat heräämisensä myötä hieman rupattelemaan toistensa kanssa.
- Ravia! Hihkaisi Pellan selässä joukkoa johtava Fiia.
Viesti kiiri jonon taimmaisille jonoa pitkin ja vähitellen aamu-uniset hevoset siirtyilivät hitaaseen raviin. Metsikössä kaikui selässä hytkyvien ratsastajien nauru sekä hevosten suurten kavioiden kumea töminä. Metsän asukkaat ryntäsivät nopeasti ratsukoiden alta pois ja hevoset alkoivat hiljalleen reipastua.
Reippaina hevoset pistävät menemään kovemmin ja kovemmin, ratsastajien hiljentäessä niitä parhaansa mukaan, sillä ketään tuskin kiinnosti tippuminen.
- Ja nyt käyntiin! Fiia hihkaisee Pellan selästä jokaisen etupenkkiläisen siirtäessä ratsunsa käyntiin tyytyväisinä.
- Auts, että Humulla onkin hirveä ravi, tyttö voihkaisee virnistäen hoitoponinsa seläisten muiden nauraessa iloisesti. Hevoset löntystelevät eteen päin rauhallisemmin auringon paistaessa taivaalla yhä lämpimämmin. Leveän metsätien reunoilla kasvava pitkä ruohikko heilahtelee lämpimän tuulen vireen aikaan saannoksena lintujen sirkuttaessa vanhojen puiden oksilla. Hontelo rusakko juoksee tien yli vauhdilla vain muutaman hevosen säpsähtäessä, niidenkin reagoidessa vain pienesti.
- Ja nyt taas ravia! Fiia hihkaisee hymyillen leveästi Pellan selässä.
- Heei, eipäs syyä Blondi, Keikki komentaa ratsuaan iloisena hoputtaen sen raviin. Innoissaan hevoset säntäävät raville, Rensun pukittaessa pienesti, Sastun horjahtaessa, mutta pysyen selässä. Muutkin hevoset tuntuvat olevan hieman turhan menevällä päällä, ja koko jutun täydentää vielä läheltä räpyttelevä lintu, joka saa hevoset hermoilemaan. Hevoset pidentävät askeltaan saaden takapenkkiläiset voihkimaan, ja siirtyypä Manki jopa laukallekin.
- Soo, Manki, se oli vain lintu, Veronica rauhoittelee koettaen pidättää ponin menoa. Brennakin istuu taitavasti oman poninsa takapuolen päällä, vaikka Mankin meno äityykin melko hurjaksi.
- Selvä, sitten käyntiin, Fiia hihkaisee etupäästä huomatessaan Mankin hurjastelun. Näin Mankikin siirtyy edellään oleviaan seuraten käyntiin.
Ilma seisoo, vaikkakin satunnaisia pilvenhattaroita leijailee taivaankannella. Silti ne ovat liian pieniä peittääkseen taivaalla mollottavan kuuman auringon, joka säteillään hyväilee kaikkia retkeläisiä. Onneksi kaikilla on päällään vain keveät vaatteet uittoa varten, sillä pitkähihaisilla mahtaisi olla melkoisen tukalat oltavat lämpötilan noustessa jo lähemmäs kahtakymmentä celsiusta. Yhtäkkiä kuuluu voimakasta rätinää metsästä, kun männynoksa putoaa juuri reittipolulle.
- Varo!, asian huomannut Jenna huutaa edessään olevalle Sinille, joka on autuaan tietämätön asiasta. Onneksi Sinin alla on rauhallinen Tiia, joka vähät välittää asiasta, vaikkakin se siirtää itseään vähän poispäin pudonneesta männynoksasta. Siiri säikähtääkin taakseen pudonnutta männynoksaa ja hyppää rivakasti polun vieressä olevalle kankaalle ja Roosa joka ei ollut valmistautunut shetlanninponin äkkinäiselle pompulle horjahtaa ponin kaulalle ja lysähtää siitä pehmeälle kankaalle. Jono pysähtyy ja Roosa saa napattua pienen ponin ohjista kiinni ja loikkaa helposti takaisin selkään. Matka jatkuu onneksi hyvin mielein, sillä säikähdyksestä ei seurannut ketjureaktiota jonossa. Fiia pysäyttää Pellan ja koko jono pysähtyy sitä myöten. Fiia sopertaa jotain itsekeseen ja Veronica kuulee juuri ja juuri tytön sorinat, muttei saa sanoja mielessään koottua lauseeksi, niin hiljaa ja ääni väreellä tyttö puhui. Brenna nytkäyttää tyttöä selkään ja Veronica on hiljaa hänkin näki jo sen. Hevoset alkavat korskua ja herpaantua ja perällä tuleva Rensu hyppäsi jopa kahdelle jalalle hermostuttuaan. Sastu mätkähtää maahan ja kaikki katsovat tyttöä ja sen villiintynyttä ratsua, mutta yhtäkkiä kaikki huomaavat orin jaloissa kieriskelevän matelijan. Sellainen on myös johtoponin silmien edessä...
- Se-sehän on käärme! Sanni karjahtaa samalla yrittäen pidätellä vikuroivaa Aksua paikoillaan. Myös Myntti oli ruvennut tanssahtelemaan Liinan alla hermostuneesti, mutta päättäväinen tyttö saa rauhoiteltua nuoren tammansa. Tästä syntyi yleinen kaaostila, kun jokainen kuski ähisi ratsunsa kanssa ja takapenkkiläiset yrittäen pitää tasapainonsa horjahdellessa hevosten takapuolen päällä.
Jokeri otti hiukan tukea Jennasta, joka ärhäkästi takoi pohkeitaan kiinni seisahtuneen Jambon kylkiin. Sitten olikin Anttu ruvennut pelleilemään ratsastajansa kanssa ja otti muutaman sivuaskeleen kohti tienpiennarta. Varjotus ja Sophie pitivät kuitenkin tasapainonsa ja näin ohittivat tippumisen kimon hepan selästä. Anttu ohjattiin takaisin jonoon ja Fiia oli ratsastanut rauhoittamaan jonoa.
Onneksi pian päästiin jälleen jatkamaan matkaa ja pienestä välikohtauksesta oltiin selvitty säikähdyksin.
Polku kaartoi metsän siimekseen, ja letka ratsasti päättäväisesti eteenpäin. Tiheään kasvaneet kuuset ja niiden tuuheat oksat eivät päästäneet lävitseen auringonsäteitä, ja ratsastajien ylle laskeutui pimeä. Osa tytöistä olivat varuillaan, koska synkkä metsä näkyi jatkuvan vielä piiitkän aikaa.
Josefiina säpsähti huomatessaan, kuinka Cassun peräpää lähestyi uhkaavasti. Oli jo liian myöhäistä jarruttaa ja Sentti iskeytyi ruunan takapuoleen. Onneksi Cassu luimisti vain korvansa, mutta seisoi tyynesti paikoillaan. Äskettäin tapahtunut peräänajo syntyi, kun alkupää jonosta oli pysähtynyt Fiian käskystä.
- Mitä nyt? Dreamer lausahti kysyvästi. Tytöt tarkkailivat hämmentyneenä eteensä siristellen silmiään..
- Sehän on Liekkijärvi! Kaikki huutavat yhteen ääneen nähdessään edessään kauniin, kimaltelevan vedenpinnan. Aurinko tulee esiin puitten takaa ja ranta avautuu ratsastajien eteen. Jotkut hevoset hirnahtavat kimakasti kuullessaan veden kutsuvan liplatuksen.
- Pysykää edelleen jonossa mun takana, Fiia huutaa Pellan selästä koko joukolle. Letka lähtee pikku hiljaa kulkemaan eteenpäin, rannalle lähtevä polku johtaa kesäfiiliksissä olevia ratsukoita yhä lähemmäs viilentävää vettä. Ratsut hörisevät toisilleen, kunnes jonon ensimmäisenä kulkevan ponin, Pellan kaviot koskettavat pehmeämpääkin pehmeää rantahiekkaa.
- No niin tytöt, Fiia huutaa. - Nyt on aika...
Fiia huitaisi kädellään vettä kohti, ja ratsut kuskeineen ampaisivat liikkeelle. Fiia tuli perässä pienen Pellan selässä, ja kohta iloinen hihittely täytti rannan. Kaikki hevoset olivat järvessä, lukuun ottamatta Mynttiä ja Liinua, jotka arkailivat vielä vettä. Kohta kuitenkin Liinu rohkaisi mielensä, ja korkein askelin sipsutteli haaleaan veteen. Liina yritti saada toivottomana paikoilleen jumittunutta Mynttiä eteenpäin, tuloksetta. Vähän ajan kuluttua tytön kärsivällisyys palkittiin, ja Myntti meni veteen, joskin tyytymättömänä.
Kolmenkymmenen minuutin kuluttua uittaminen alkoi lähestyä loppuaan, ja tytöt alkoivat lähenemään röykkiönä rantaa kohti. Rensulla oli ilmiselvästi pilkettä silmäkulmassa, ja se ei suostunutkaan menemään enää takaisin maalle. Ori oli innostunut uimisesta toden teolla, pukkaisikin Sastun alas rantahiekkaan. Sen jälkeen Rensu lähti laukkaamaan syvemmäs ja syvemmäs järveen, kohta sen täytyikin alkaa uimaan. Rensun jalat potkivat tahdikkaasti vettä, ja se suuntasi järven selälle.
- Hemmetti! Mihin se kahjo koni aikoo oikein uida? Sastu henkäisi hätääntyneenä.
Ratsastajat tuijottivat kalpeina piirtopäisen orin menoa; Reimari porskutti innoissaan kauemmas. Se korskahteli haltioituneena, eikä välittänyt muiden hevosten hirnahduksista. Sastu oli tähän mennessä istunut selässä hölmistyneenä, mutta nyt tytön sietokyky oli ylitetty.
- Nyt herra on hyvä ja kääntyy takas rantaan tai mä sanon että...
Sastu käänsi päättäväisesti riehakkaan ratsunsa kohti rantaviivaa. Reni pärskähti ja viskoi päätään, mutta tyttö ei luovuttanut - ja viimein riehakas Rensu käännähti vastahakoisesti kohti lajitovereitaan. Muut huokaisivat helpotuksesta ja rauhoittelivat omia hevosiaan, jotka alkoivat jo kyllästyä seisoskeluun.
- Mä en tipu tämän elikon selästä enää kertaakaan tämän reissun aikana, tyttö julisti Rensun päästyä turvallisesti takaisin kuivalle maalle.
- Ihan tylsää lähteä takaisin tallille, Varjotus kommentoi masentuneena valkoisen Antun selästä, Sophien jatkaessa: - Niin, just kun päästiin vauhtiin!
- Ei tämä ilonpito tähän lopu, Fiia virnisti salaperäisesti ja jatkoi:
- Onhan meillä vielä eväät syömättä. Tulihan kaikilla jotain mukaan?
Jokainen kaivaa reppuaan, vilkuilee sitten hämillään muuta porukkaa kunnes Siiri jo muotoonsa järjestäytyneen jonon perältä huudahtaa:
- On mulla ainakin!
Pian jokainen ottaa esille omat eväänsä - mutta niinhän sitä sanotaan: ilman että joku tekee ensin, ei kukaan tee mitään. Näin hevoset sidottiin kiinni puihin ja jokainen pääsi syömään toinen toistaan herkullisempiä eväitä. Iloinen puheen sorina täytti koko rannan ja Seppeleen tytöt pääsivät jatkamaan aurinkoista kesäpäivää ratsujensa herkutellessa pitkällä, vehreällä ja tuoreella heinällä kauempana varjossa.
Kaikkien syötyä eväät jatkuu hevosten sekä seppeleläisten riehakkaat vesileikit. Touhun kuitenkin keskeyttää eriskummallinen jyrinä Seppeleen suunnalta ja kuin elokuvassa kaikki toiminta rannalta seisahtuu. Katsoimme kaikki polulle, jota olimme tulleet hetki sitten. Jyrinä sen kuin yltyi ja yltyi ja viimeistenkin ahmattien päät nousivat ruohikosta. Hoitajat olivat koetuksella, kun he yrittivät hillitä steppailevia hevosia.
- Mitä hittoa täällä tapahtuu? Keikki kummasteli yrittäen hillitä jo vauhkoontunutta Blondi-mammaa.
- Hei kuulkaa! Koittakaa pitää hevoset käsissä ja viedään ne mahdollisimman kauas polusta! Fiia karjui ohjeita muille retkiläisille.
Kaikki odottivat rankkasadetta niskaansa, kunnes luulemamme jyrinä alkoi muistuttaa jonkin kulkuneuvon etenemistä. Jyrinä lähestyi ja toi mukanaan epämääräistä kolinaa. Pusikot vain kohisivat, kun metsäpolulta ilmestyi Artsin tuttu ruosteenvärinen traktori! Hevoset säpsähtelivät ja kummastelivat Artsin menoa yhtälailla, kuin hoitajatkin - silmät lautasen kokoisina, suut loksahtaneena auki. Artsilla oli selvästi jotakin asiaa, sillä hän huitoi kädellään, kuin viittoen meitä lähemmäksi. Joukkio ryhmittyi Artsin ympärille. Tämän kasvot hohtivat punaisenaan ja miehellä oli selvästi huolia.
- Voi ei, voi voi. Mulla oli heinäpaaleja tässä traktorin takana vedossa, mutta kiinnike irtosi äkkiä - mä tiesin, että se oli ihan hirveän huonossa kunnossa - ja raskaat heinäpaalit levisivät keskelle metsäpolkua. Sinne ei pääse yhtään isommalla traktorilla. Mä tarvin teidän apua.
- Miten ajattelit, että me saataisiin vedettyä ne paalit Artsilaan?
- Täällä on paljon köysiä, Artsi viittasi traktorinsa säilytystilaan.
- Sidotaan niitä ja vedetään paaleja vahvimmilla hevosilla, ne on niin isoja, etten pysty kaikkia kantamaan, ja on vähän kiirekin.
Artsi lähti johdattamaan sakkia kohti onnettomuuspaikkaa. Kaikki seurasivat perässä Artsia. Sovittiin, että isot hevoset kuten Anttu, Blondi ja Sentti saivat vetää paaleja kohti Artsilaa.
Sitomisessa meni ikuisuus.
- Tulkaa nyt v*ttu auttamaan näiden solmujen kanssa! Artsi raivosi kovaan ääneen ja sai monet säpsähtämään.
Vihdoin matka Artsilaan oli alkamassa. "Vetohevoset" vetivät kummastuneina paaleja, mutta kaikkien ikäviksi ei vauhti ollut päätä huimaava. Antun, Blondin ja Sentin ratsastajat saivat tehdä töitä että hevoset liikkuisivat.
- Tämä tästä vielä puuttui! kiljaisi yhtäkkiä Liina K, joka huomasi että Myntti juoksi vapauteen. Artsi pysäytti "vetohevoset" ja laskeutui alas traktorista.
- Mitä v*ittua te nyt olette tehneet? Artsi karjaisi.
- Lopeta kiroaminen! Fiia karjaisi Artsille saaden miehen hiljaiseksi.
Liina K katsoi Myntin menoa traktorin vierestä ennen kuin ensimmäinen ratsukko lähti perään. Siiri kannusti Taigan laukkaan ja lähti Hinan ja Liinun perään. Siirillä oli kova työ pysyä Taigan liikkeiden mukana, kun tamma hyppi oksien yli. Hinalla ja Liinulla ei näyttänyt olevan hankaluutta esteiden ylityksessä.
- MYNTTII!! Liina K huusi Myntille joka oli juuri kiitänyt Roosan ja Siirin ohi. Artsin käämi alkoi palamaan ja tämä karjaisi Blondille ja Keikille sekä Antulle, Josefiinalle ja Cindylle että nämä hakevat köyttä Artsin .. tallilta.
Liina juoksi mustan tammanalun perään ja Shina kihersi hervottomasti Shinquan takapenkkiläisenä.
- Hahaha! kuului ääni myös Cassun suunnalta.
Pian Josefiina tuli paikalle köyden kanssa ja lähti LiinaK:n perään. Vähän ajan päästä he saapuivat paikalle teutaroiva varsa mukanaan.
- Okei, matka jatkuu, Artsi huokaisi.
Veronica keikkui uhkaavasti Brennan takana kun siirryttiin raviin. Kohta kuului iso *mäts* ja kaikki kääntyivät katsomaan Veronicaa joka istui maassa ja hieroi kipeitä jalkojaan.
- Hih, etkö pysynyt kyydissä? nauroi Henrietta.
-En, nauroi Veronica.
-Punerra takapäähän takas vain, nauroi Henrietta.
-Voi Perk*le jatketaan jo V*ttu matkaa tai menee heinät pilalle, kiroili Artsi isoon ääneen.
-Lopeta jo kiroilimenen! Huusi Veronica niin että Artsi meni nokkaan takaisin ja jatkoi matkaa.
Pian oltiin puolessa matkassa kun Hevoset tekivät pysähdyksen koska tiellä seisoi jättimäinen uros hirvi. Hevoset alkoivat hermoilla koska hirvi astui pari askelta lähemmäs vetoheppoja.
Kohta hirvi rymisti metsään ja sai aikaan ison sekasorton jonossa.
Minulla itsellä oli vaikeuksia pysyä Aksun takapään päällä koska Aksu hermostui ja alkoi villiintyä tytöt selässään. Pian nuo kolme viilettivät jo kaukana. Kuului kuitenkin räsähdys ja pian Essin pää nousi puskasta.
-Ei käyny tai sattunu mitää, ei yhtään mitään, tyttö pölisi.
-Miu sisko on sit tooosiii kova mimmi, Kinkku huudahti ja kaikki repesivät nauramaan. Piakkoin myös kaksi väsynyttä henkilöä tuli metsiköstä. Sanni ja Aksu.
-Tyttöset! pitäskö nää heinät saada nyt sinne artsilaan? Josefiina kysyi.
-Hyvä idea, Jokeri hihkaisi ja jatkoimme matkaa.
Pian olimme Artsilassa ja purimme hevosilta valjaita, jotka olivat heinät vetäneet. Autoimme heinien laitoissa latoon ja pian jatkoimme matkaa kohti tallia! Matka sujui rauhallisin merkein ainakin tielle asti, kun ryhmä mopoilijoita saapui mutkan takaa viritettyjen mopojensa kera.
- Voi ei... Josefiina ennätti huokaista vaaleanrusehtavan orin selästä.
Lähes samalla hetkellä hurjistunut Cassu alkoi peruuttaa ja steppailla. Etenkin takana istuvalla Liisalla oli ongelmia pysyä selässä, joten hän tarrasi tiukasti kiinni Henniin, mutta sen jälkeen molemmat alkoivat huojua pahaenteisesti puolelta toiselle. Jamboakaan ei huvittanut tippaakaan pysytellä pärisevien hirviöiden lähettyvillä. Vain muutama varmin hevonen ei välittänyt ympärillä tapahtuvasta, Pampukin kerkesi puskaan syömään.
Mopoilijat vaikuttivat onneksi kumminkin melko järkeviltä, sillä näyttivät ehkä jopa vähän hidastavan hurjaa vauhtiaan hevosten kohdalle tultaessa.
Mopojen ääni vaimeni ja hevoset alkoivat rauhoittua. Kaikki jatkoivat hidasta käyntiä metsätietä pitkin. Yhtäkkiä Siirin karmea huuto rikkoi ihanan rauhallisuuden:
- Sse, se on käärme !! tuo kiljaisi ja osoitti ruohikossa luikertelevaa otusta. Muidenkin päät kääntyivät ja naamat vääristyivät. Fiia yritti huudella edestäpäin jotain mutta eiväthän perimmässä päässä olevat, kuten Sastu, Varjostus, Hina ja Siiri sitä kuulleet.
Taigakin oli näköjään huomannut luirkeltelevan otuksen ja yleensa rauhallinen tamma alkoi steppailla paikoillaan.
- Noniin soo, Taiga.. Siiri yritti rauhoitella hoidokkiaan.
- Se on täysin vaaraton käärme, viljakäärme, Sastu tiesi.
- Muut huokaisivat helptuksesta ja takajoukko viittoi Fiialle luvan jatkaa.
Hetken jopa kaikki näytti leppoisalta ja viihtyisältä, kunnes rauhan rikkoi moottorisahan ääni.
"Puu kaatuu!"
Miesääni karjaisi pusikosta lähestyvälle ratsukolle samalla kun paksurunkoinen koivu tömähti joukkoa johtavan Pellan turvan eteen. Poni säpsähti ja teki pienen loikan taakseen törmäten Manki-ponin turpaan. Onneksi Manki jäi kuitenkin rauhallisena seisomaan paikoilleen ja letka sen takana pysyi myös rauhallisena. Sentillä ratsastanut Josefiina ratsasti letkan kärkeen ja kysyi miehiltä:
"Kenen luvalla kaadatte puita ravitallin Artsin metiköstä?!"
Puun kaatanut mies näytti hölmistyneeltä, mutta hänen viereessään seisonut pinenmpikokoinen miekkonen sai mumistua jotain suustaan.
"Juuri tuo kyseinen Artsi lähetti meidät tänne laajentamaan polkua."
Nyt oli vuorostaan taas Josefiina nolaantunut ja tuhtahti vain epämääräisesti, ohjaten siten Sentin takaisin omalle paikalleen.
"Monesta vetoa niin tuommoiset miekkoset ei ole ikinä kuullutkaan meidän Artsistamme, sen verran sivistymeiltä ne näytti.."
Jossu vielä kuiskutti takanaan istuvalle Cindylle ennen kun matka jatkui siten, että kaikki vuorollaan hyppäsivät tielle kaatuneen koivun yli. Melkein kaikki oli pääsyt sutjakasti koivun yli kunnes..
Tarkoituksena on mahduttaa mahdollisimman monta tyyppiä kivalle reissulle, joten muutamaa poikkeusta (shettikset) lukuunottamatta mennään kaksi päällä ja niin ollen myös ilman satuloita! Luvassa on varmasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita!
Aloitamme retken Seppeleen pihalta lauantaiaamuna kello 10. Menemme suorinta reittiä Liekkijärven rantaan, jossa uitetaan hevoset ja sitten saa rentoutua oman valinnan mukaan, ja palaamme tallille noin kello 14. Ottakaa hevosille mukaan riimut + narut ja mahdollisesti itsellenne jotain evästä, uimapuku ja mahdollisesti pyyhe.
Tuntitarina hoituu 10 lausetta per nenä -systeemillä. Se tarkoittaa, että kirjoitusjärjestyksen osoittamassa järjestyksessä jokainen kirjoittaa 10 lauseen mittaisen pätkän. Se kannattaa jättää johonkin mielenkiintoiseen kohtaan (ja sitten hevoset säikähtivät metsästä ilmestyvää....). Pätkää ei kirjoiteta omasta näkökulmasta vaan yleisestä, jotta sitä on helppo jatkaa.
Matkalle otetaan ihmisiä mukaan niin paljon kuin mahtuu. Hoitajat ja hevosenomistajat ovat etusijalla, ja hengailijoita sijoitamme sitten mukaan niin paljon kuin suinkin mahtuu!
Ratsu - etupenkkiläinen - takapenkkiläinen (RATSASTUSJÄRJESTYS)
Pella - Fiia - Alina
Manki - Veronica - Brenna
Sikke - Pipsa - Jassu
Pampu - Sirppa - ei takapenkkiläistä
Aksu - Sanni - Essi
Myntti - Liina K - ei takapenkkiläistä
Humu - Shinqua - Shina
Siiri - Roosa - ei takapenkkiläistä
Tiia - Sini - ei takapenkkiläistä
Jambo - Jenna - Jokeri
Blondi - Keikki - ei takapenkkiläistä
Cassu - Henni - Liisa
Sentti - Josefiina - Cindy
Blade - Dreamer - Henrietta
Rensu - Sastu - ei takapenkkiläistä
Anttu - Varjotus - Sophie
Liinu - Hina - ei takapenkkiläistä?
Taiga - Siiri - ei takapenkkiläistä
Kirjoitusjärjestys (laita viestiä jos haluat itsesi siirrettävän esim. loppupäähän, jos sulla on vaikka joku meno!)
Pipsa
Jenna
Sastu
Dreamer
Hina
Shina
Cindy
______
Ohjeita kirjoittamiseen
- kirjoita n. 10 lauseen mittainen pätkä
- yleisestä näkökulmasta, ei siis omastasi
- kirjoitathan ajallasi
- kaikki eivät voi kirjottaa esim. menomatkasta, keskivaiheilla olijat tehkää pätkää rannalla olemisesta & uitosta ja loppupää paluumatkasta
- jos kirjoitustasi joudutaan odottelemaan pidempikin aika -> siirto loppupäähän, jotta edetään
____________
TARINA
Kesäkuinen aamu oli viileä, mutta aurinkoinen. Lauma sekalaisia hevosia ja poneja ratsastajineen sähläsivät varjoisella tallipihalla Jaakon puntatessa tyttöjä selkään. Tulossa oli varmasti ihana reissu, yhdessäoloa ja vauhdikkaita laukkapätkiä, sillä mukana oli kahdeksantoista ratsua ja lähestuloon kaksinverroin kuskia.
- Muistakaa pitää kunnon välimatkat! Ohitella ei saa! Mennään suhteellisen rauhallisesti, Fiia huusi Pellan selästä.
Hetken yleisen hääräilyn jälkeen jono alkoi muodostua. Hevoset eivät olleet kokojärjestyksessä, mutta se ei varmasti haittaisi, sillä tarkoituksena ei ollut kaahailla niin lujaa kuin ratsuista lähti vaan retkeillä nelisen tuntua iloisella mielellä. Useimmilla oli mukana reppu, jotka sisälsivät eväiden ja uimavarusteiden lisäksi hevosille riimut ja narut kiinni niiden sitomista varten - rannalla tytöille oli luvassa vähän auringonottoa ja muuta kivaa ja ratsut piti saada kiinni johonkin siksi aikaa.
- Ja sitten mennään! Fiia huusi vielä ja jono lähti kiemurtelemaan kohti metsää.
Aurinko paistoi ja lämmitti metsää kohti löntysteleviä ratsukoita. Puiden kosteat lehdet suhisivat pienessä tuulenvireessä ja aamuinen usva rupesi hälvenemään. Ratsastajat istuskelivat rauhallisesti tallustelevien hevosten selässä, nauttien menosta. Puun latvoissa visertävät linnut saivat aikaan pienimuotoisen säpsähdyksen ja ratsastajat tarrasivat ratsujensa harjoista kiinni entistä lujempaa. Pian meno laantui takaisin rauhalliseksi tallusteluksi, ja unenpöppöräiset ratsastajat alkoivat heräämisensä myötä hieman rupattelemaan toistensa kanssa.
- Ravia! Hihkaisi Pellan selässä joukkoa johtava Fiia.
Viesti kiiri jonon taimmaisille jonoa pitkin ja vähitellen aamu-uniset hevoset siirtyilivät hitaaseen raviin. Metsikössä kaikui selässä hytkyvien ratsastajien nauru sekä hevosten suurten kavioiden kumea töminä. Metsän asukkaat ryntäsivät nopeasti ratsukoiden alta pois ja hevoset alkoivat hiljalleen reipastua.
Reippaina hevoset pistävät menemään kovemmin ja kovemmin, ratsastajien hiljentäessä niitä parhaansa mukaan, sillä ketään tuskin kiinnosti tippuminen.
- Ja nyt käyntiin! Fiia hihkaisee Pellan selästä jokaisen etupenkkiläisen siirtäessä ratsunsa käyntiin tyytyväisinä.
- Auts, että Humulla onkin hirveä ravi, tyttö voihkaisee virnistäen hoitoponinsa seläisten muiden nauraessa iloisesti. Hevoset löntystelevät eteen päin rauhallisemmin auringon paistaessa taivaalla yhä lämpimämmin. Leveän metsätien reunoilla kasvava pitkä ruohikko heilahtelee lämpimän tuulen vireen aikaan saannoksena lintujen sirkuttaessa vanhojen puiden oksilla. Hontelo rusakko juoksee tien yli vauhdilla vain muutaman hevosen säpsähtäessä, niidenkin reagoidessa vain pienesti.
- Ja nyt taas ravia! Fiia hihkaisee hymyillen leveästi Pellan selässä.
- Heei, eipäs syyä Blondi, Keikki komentaa ratsuaan iloisena hoputtaen sen raviin. Innoissaan hevoset säntäävät raville, Rensun pukittaessa pienesti, Sastun horjahtaessa, mutta pysyen selässä. Muutkin hevoset tuntuvat olevan hieman turhan menevällä päällä, ja koko jutun täydentää vielä läheltä räpyttelevä lintu, joka saa hevoset hermoilemaan. Hevoset pidentävät askeltaan saaden takapenkkiläiset voihkimaan, ja siirtyypä Manki jopa laukallekin.
- Soo, Manki, se oli vain lintu, Veronica rauhoittelee koettaen pidättää ponin menoa. Brennakin istuu taitavasti oman poninsa takapuolen päällä, vaikka Mankin meno äityykin melko hurjaksi.
- Selvä, sitten käyntiin, Fiia hihkaisee etupäästä huomatessaan Mankin hurjastelun. Näin Mankikin siirtyy edellään oleviaan seuraten käyntiin.
Ilma seisoo, vaikkakin satunnaisia pilvenhattaroita leijailee taivaankannella. Silti ne ovat liian pieniä peittääkseen taivaalla mollottavan kuuman auringon, joka säteillään hyväilee kaikkia retkeläisiä. Onneksi kaikilla on päällään vain keveät vaatteet uittoa varten, sillä pitkähihaisilla mahtaisi olla melkoisen tukalat oltavat lämpötilan noustessa jo lähemmäs kahtakymmentä celsiusta. Yhtäkkiä kuuluu voimakasta rätinää metsästä, kun männynoksa putoaa juuri reittipolulle.
- Varo!, asian huomannut Jenna huutaa edessään olevalle Sinille, joka on autuaan tietämätön asiasta. Onneksi Sinin alla on rauhallinen Tiia, joka vähät välittää asiasta, vaikkakin se siirtää itseään vähän poispäin pudonneesta männynoksasta. Siiri säikähtääkin taakseen pudonnutta männynoksaa ja hyppää rivakasti polun vieressä olevalle kankaalle ja Roosa joka ei ollut valmistautunut shetlanninponin äkkinäiselle pompulle horjahtaa ponin kaulalle ja lysähtää siitä pehmeälle kankaalle. Jono pysähtyy ja Roosa saa napattua pienen ponin ohjista kiinni ja loikkaa helposti takaisin selkään. Matka jatkuu onneksi hyvin mielein, sillä säikähdyksestä ei seurannut ketjureaktiota jonossa. Fiia pysäyttää Pellan ja koko jono pysähtyy sitä myöten. Fiia sopertaa jotain itsekeseen ja Veronica kuulee juuri ja juuri tytön sorinat, muttei saa sanoja mielessään koottua lauseeksi, niin hiljaa ja ääni väreellä tyttö puhui. Brenna nytkäyttää tyttöä selkään ja Veronica on hiljaa hänkin näki jo sen. Hevoset alkavat korskua ja herpaantua ja perällä tuleva Rensu hyppäsi jopa kahdelle jalalle hermostuttuaan. Sastu mätkähtää maahan ja kaikki katsovat tyttöä ja sen villiintynyttä ratsua, mutta yhtäkkiä kaikki huomaavat orin jaloissa kieriskelevän matelijan. Sellainen on myös johtoponin silmien edessä...
- Se-sehän on käärme! Sanni karjahtaa samalla yrittäen pidätellä vikuroivaa Aksua paikoillaan. Myös Myntti oli ruvennut tanssahtelemaan Liinan alla hermostuneesti, mutta päättäväinen tyttö saa rauhoiteltua nuoren tammansa. Tästä syntyi yleinen kaaostila, kun jokainen kuski ähisi ratsunsa kanssa ja takapenkkiläiset yrittäen pitää tasapainonsa horjahdellessa hevosten takapuolen päällä.
Jokeri otti hiukan tukea Jennasta, joka ärhäkästi takoi pohkeitaan kiinni seisahtuneen Jambon kylkiin. Sitten olikin Anttu ruvennut pelleilemään ratsastajansa kanssa ja otti muutaman sivuaskeleen kohti tienpiennarta. Varjotus ja Sophie pitivät kuitenkin tasapainonsa ja näin ohittivat tippumisen kimon hepan selästä. Anttu ohjattiin takaisin jonoon ja Fiia oli ratsastanut rauhoittamaan jonoa.
Onneksi pian päästiin jälleen jatkamaan matkaa ja pienestä välikohtauksesta oltiin selvitty säikähdyksin.
Polku kaartoi metsän siimekseen, ja letka ratsasti päättäväisesti eteenpäin. Tiheään kasvaneet kuuset ja niiden tuuheat oksat eivät päästäneet lävitseen auringonsäteitä, ja ratsastajien ylle laskeutui pimeä. Osa tytöistä olivat varuillaan, koska synkkä metsä näkyi jatkuvan vielä piiitkän aikaa.
Josefiina säpsähti huomatessaan, kuinka Cassun peräpää lähestyi uhkaavasti. Oli jo liian myöhäistä jarruttaa ja Sentti iskeytyi ruunan takapuoleen. Onneksi Cassu luimisti vain korvansa, mutta seisoi tyynesti paikoillaan. Äskettäin tapahtunut peräänajo syntyi, kun alkupää jonosta oli pysähtynyt Fiian käskystä.
- Mitä nyt? Dreamer lausahti kysyvästi. Tytöt tarkkailivat hämmentyneenä eteensä siristellen silmiään..
- Sehän on Liekkijärvi! Kaikki huutavat yhteen ääneen nähdessään edessään kauniin, kimaltelevan vedenpinnan. Aurinko tulee esiin puitten takaa ja ranta avautuu ratsastajien eteen. Jotkut hevoset hirnahtavat kimakasti kuullessaan veden kutsuvan liplatuksen.
- Pysykää edelleen jonossa mun takana, Fiia huutaa Pellan selästä koko joukolle. Letka lähtee pikku hiljaa kulkemaan eteenpäin, rannalle lähtevä polku johtaa kesäfiiliksissä olevia ratsukoita yhä lähemmäs viilentävää vettä. Ratsut hörisevät toisilleen, kunnes jonon ensimmäisenä kulkevan ponin, Pellan kaviot koskettavat pehmeämpääkin pehmeää rantahiekkaa.
- No niin tytöt, Fiia huutaa. - Nyt on aika...
Fiia huitaisi kädellään vettä kohti, ja ratsut kuskeineen ampaisivat liikkeelle. Fiia tuli perässä pienen Pellan selässä, ja kohta iloinen hihittely täytti rannan. Kaikki hevoset olivat järvessä, lukuun ottamatta Mynttiä ja Liinua, jotka arkailivat vielä vettä. Kohta kuitenkin Liinu rohkaisi mielensä, ja korkein askelin sipsutteli haaleaan veteen. Liina yritti saada toivottomana paikoilleen jumittunutta Mynttiä eteenpäin, tuloksetta. Vähän ajan kuluttua tytön kärsivällisyys palkittiin, ja Myntti meni veteen, joskin tyytymättömänä.
Kolmenkymmenen minuutin kuluttua uittaminen alkoi lähestyä loppuaan, ja tytöt alkoivat lähenemään röykkiönä rantaa kohti. Rensulla oli ilmiselvästi pilkettä silmäkulmassa, ja se ei suostunutkaan menemään enää takaisin maalle. Ori oli innostunut uimisesta toden teolla, pukkaisikin Sastun alas rantahiekkaan. Sen jälkeen Rensu lähti laukkaamaan syvemmäs ja syvemmäs järveen, kohta sen täytyikin alkaa uimaan. Rensun jalat potkivat tahdikkaasti vettä, ja se suuntasi järven selälle.
- Hemmetti! Mihin se kahjo koni aikoo oikein uida? Sastu henkäisi hätääntyneenä.
Ratsastajat tuijottivat kalpeina piirtopäisen orin menoa; Reimari porskutti innoissaan kauemmas. Se korskahteli haltioituneena, eikä välittänyt muiden hevosten hirnahduksista. Sastu oli tähän mennessä istunut selässä hölmistyneenä, mutta nyt tytön sietokyky oli ylitetty.
- Nyt herra on hyvä ja kääntyy takas rantaan tai mä sanon että...
Sastu käänsi päättäväisesti riehakkaan ratsunsa kohti rantaviivaa. Reni pärskähti ja viskoi päätään, mutta tyttö ei luovuttanut - ja viimein riehakas Rensu käännähti vastahakoisesti kohti lajitovereitaan. Muut huokaisivat helpotuksesta ja rauhoittelivat omia hevosiaan, jotka alkoivat jo kyllästyä seisoskeluun.
- Mä en tipu tämän elikon selästä enää kertaakaan tämän reissun aikana, tyttö julisti Rensun päästyä turvallisesti takaisin kuivalle maalle.
- Ihan tylsää lähteä takaisin tallille, Varjotus kommentoi masentuneena valkoisen Antun selästä, Sophien jatkaessa: - Niin, just kun päästiin vauhtiin!
- Ei tämä ilonpito tähän lopu, Fiia virnisti salaperäisesti ja jatkoi:
- Onhan meillä vielä eväät syömättä. Tulihan kaikilla jotain mukaan?
Jokainen kaivaa reppuaan, vilkuilee sitten hämillään muuta porukkaa kunnes Siiri jo muotoonsa järjestäytyneen jonon perältä huudahtaa:
- On mulla ainakin!
Pian jokainen ottaa esille omat eväänsä - mutta niinhän sitä sanotaan: ilman että joku tekee ensin, ei kukaan tee mitään. Näin hevoset sidottiin kiinni puihin ja jokainen pääsi syömään toinen toistaan herkullisempiä eväitä. Iloinen puheen sorina täytti koko rannan ja Seppeleen tytöt pääsivät jatkamaan aurinkoista kesäpäivää ratsujensa herkutellessa pitkällä, vehreällä ja tuoreella heinällä kauempana varjossa.
Kaikkien syötyä eväät jatkuu hevosten sekä seppeleläisten riehakkaat vesileikit. Touhun kuitenkin keskeyttää eriskummallinen jyrinä Seppeleen suunnalta ja kuin elokuvassa kaikki toiminta rannalta seisahtuu. Katsoimme kaikki polulle, jota olimme tulleet hetki sitten. Jyrinä sen kuin yltyi ja yltyi ja viimeistenkin ahmattien päät nousivat ruohikosta. Hoitajat olivat koetuksella, kun he yrittivät hillitä steppailevia hevosia.
- Mitä hittoa täällä tapahtuu? Keikki kummasteli yrittäen hillitä jo vauhkoontunutta Blondi-mammaa.
- Hei kuulkaa! Koittakaa pitää hevoset käsissä ja viedään ne mahdollisimman kauas polusta! Fiia karjui ohjeita muille retkiläisille.
Kaikki odottivat rankkasadetta niskaansa, kunnes luulemamme jyrinä alkoi muistuttaa jonkin kulkuneuvon etenemistä. Jyrinä lähestyi ja toi mukanaan epämääräistä kolinaa. Pusikot vain kohisivat, kun metsäpolulta ilmestyi Artsin tuttu ruosteenvärinen traktori! Hevoset säpsähtelivät ja kummastelivat Artsin menoa yhtälailla, kuin hoitajatkin - silmät lautasen kokoisina, suut loksahtaneena auki. Artsilla oli selvästi jotakin asiaa, sillä hän huitoi kädellään, kuin viittoen meitä lähemmäksi. Joukkio ryhmittyi Artsin ympärille. Tämän kasvot hohtivat punaisenaan ja miehellä oli selvästi huolia.
- Voi ei, voi voi. Mulla oli heinäpaaleja tässä traktorin takana vedossa, mutta kiinnike irtosi äkkiä - mä tiesin, että se oli ihan hirveän huonossa kunnossa - ja raskaat heinäpaalit levisivät keskelle metsäpolkua. Sinne ei pääse yhtään isommalla traktorilla. Mä tarvin teidän apua.
- Miten ajattelit, että me saataisiin vedettyä ne paalit Artsilaan?
- Täällä on paljon köysiä, Artsi viittasi traktorinsa säilytystilaan.
- Sidotaan niitä ja vedetään paaleja vahvimmilla hevosilla, ne on niin isoja, etten pysty kaikkia kantamaan, ja on vähän kiirekin.
Artsi lähti johdattamaan sakkia kohti onnettomuuspaikkaa. Kaikki seurasivat perässä Artsia. Sovittiin, että isot hevoset kuten Anttu, Blondi ja Sentti saivat vetää paaleja kohti Artsilaa.
Sitomisessa meni ikuisuus.
- Tulkaa nyt v*ttu auttamaan näiden solmujen kanssa! Artsi raivosi kovaan ääneen ja sai monet säpsähtämään.
Vihdoin matka Artsilaan oli alkamassa. "Vetohevoset" vetivät kummastuneina paaleja, mutta kaikkien ikäviksi ei vauhti ollut päätä huimaava. Antun, Blondin ja Sentin ratsastajat saivat tehdä töitä että hevoset liikkuisivat.
- Tämä tästä vielä puuttui! kiljaisi yhtäkkiä Liina K, joka huomasi että Myntti juoksi vapauteen. Artsi pysäytti "vetohevoset" ja laskeutui alas traktorista.
- Mitä v*ittua te nyt olette tehneet? Artsi karjaisi.
- Lopeta kiroaminen! Fiia karjaisi Artsille saaden miehen hiljaiseksi.
Liina K katsoi Myntin menoa traktorin vierestä ennen kuin ensimmäinen ratsukko lähti perään. Siiri kannusti Taigan laukkaan ja lähti Hinan ja Liinun perään. Siirillä oli kova työ pysyä Taigan liikkeiden mukana, kun tamma hyppi oksien yli. Hinalla ja Liinulla ei näyttänyt olevan hankaluutta esteiden ylityksessä.
- MYNTTII!! Liina K huusi Myntille joka oli juuri kiitänyt Roosan ja Siirin ohi. Artsin käämi alkoi palamaan ja tämä karjaisi Blondille ja Keikille sekä Antulle, Josefiinalle ja Cindylle että nämä hakevat köyttä Artsin .. tallilta.
Liina juoksi mustan tammanalun perään ja Shina kihersi hervottomasti Shinquan takapenkkiläisenä.
- Hahaha! kuului ääni myös Cassun suunnalta.
Pian Josefiina tuli paikalle köyden kanssa ja lähti LiinaK:n perään. Vähän ajan päästä he saapuivat paikalle teutaroiva varsa mukanaan.
- Okei, matka jatkuu, Artsi huokaisi.
Veronica keikkui uhkaavasti Brennan takana kun siirryttiin raviin. Kohta kuului iso *mäts* ja kaikki kääntyivät katsomaan Veronicaa joka istui maassa ja hieroi kipeitä jalkojaan.
- Hih, etkö pysynyt kyydissä? nauroi Henrietta.
-En, nauroi Veronica.
-Punerra takapäähän takas vain, nauroi Henrietta.
-Voi Perk*le jatketaan jo V*ttu matkaa tai menee heinät pilalle, kiroili Artsi isoon ääneen.
-Lopeta jo kiroilimenen! Huusi Veronica niin että Artsi meni nokkaan takaisin ja jatkoi matkaa.
Pian oltiin puolessa matkassa kun Hevoset tekivät pysähdyksen koska tiellä seisoi jättimäinen uros hirvi. Hevoset alkoivat hermoilla koska hirvi astui pari askelta lähemmäs vetoheppoja.
Kohta hirvi rymisti metsään ja sai aikaan ison sekasorton jonossa.
Minulla itsellä oli vaikeuksia pysyä Aksun takapään päällä koska Aksu hermostui ja alkoi villiintyä tytöt selässään. Pian nuo kolme viilettivät jo kaukana. Kuului kuitenkin räsähdys ja pian Essin pää nousi puskasta.
-Ei käyny tai sattunu mitää, ei yhtään mitään, tyttö pölisi.
-Miu sisko on sit tooosiii kova mimmi, Kinkku huudahti ja kaikki repesivät nauramaan. Piakkoin myös kaksi väsynyttä henkilöä tuli metsiköstä. Sanni ja Aksu.
-Tyttöset! pitäskö nää heinät saada nyt sinne artsilaan? Josefiina kysyi.
-Hyvä idea, Jokeri hihkaisi ja jatkoimme matkaa.
Pian olimme Artsilassa ja purimme hevosilta valjaita, jotka olivat heinät vetäneet. Autoimme heinien laitoissa latoon ja pian jatkoimme matkaa kohti tallia! Matka sujui rauhallisin merkein ainakin tielle asti, kun ryhmä mopoilijoita saapui mutkan takaa viritettyjen mopojensa kera.
- Voi ei... Josefiina ennätti huokaista vaaleanrusehtavan orin selästä.
Lähes samalla hetkellä hurjistunut Cassu alkoi peruuttaa ja steppailla. Etenkin takana istuvalla Liisalla oli ongelmia pysyä selässä, joten hän tarrasi tiukasti kiinni Henniin, mutta sen jälkeen molemmat alkoivat huojua pahaenteisesti puolelta toiselle. Jamboakaan ei huvittanut tippaakaan pysytellä pärisevien hirviöiden lähettyvillä. Vain muutama varmin hevonen ei välittänyt ympärillä tapahtuvasta, Pampukin kerkesi puskaan syömään.
Mopoilijat vaikuttivat onneksi kumminkin melko järkeviltä, sillä näyttivät ehkä jopa vähän hidastavan hurjaa vauhtiaan hevosten kohdalle tultaessa.
Mopojen ääni vaimeni ja hevoset alkoivat rauhoittua. Kaikki jatkoivat hidasta käyntiä metsätietä pitkin. Yhtäkkiä Siirin karmea huuto rikkoi ihanan rauhallisuuden:
- Sse, se on käärme !! tuo kiljaisi ja osoitti ruohikossa luikertelevaa otusta. Muidenkin päät kääntyivät ja naamat vääristyivät. Fiia yritti huudella edestäpäin jotain mutta eiväthän perimmässä päässä olevat, kuten Sastu, Varjostus, Hina ja Siiri sitä kuulleet.
Taigakin oli näköjään huomannut luirkeltelevan otuksen ja yleensa rauhallinen tamma alkoi steppailla paikoillaan.
- Noniin soo, Taiga.. Siiri yritti rauhoitella hoidokkiaan.
- Se on täysin vaaraton käärme, viljakäärme, Sastu tiesi.
- Muut huokaisivat helptuksesta ja takajoukko viittoi Fiialle luvan jatkaa.
Hetken jopa kaikki näytti leppoisalta ja viihtyisältä, kunnes rauhan rikkoi moottorisahan ääni.
"Puu kaatuu!"
Miesääni karjaisi pusikosta lähestyvälle ratsukolle samalla kun paksurunkoinen koivu tömähti joukkoa johtavan Pellan turvan eteen. Poni säpsähti ja teki pienen loikan taakseen törmäten Manki-ponin turpaan. Onneksi Manki jäi kuitenkin rauhallisena seisomaan paikoilleen ja letka sen takana pysyi myös rauhallisena. Sentillä ratsastanut Josefiina ratsasti letkan kärkeen ja kysyi miehiltä:
"Kenen luvalla kaadatte puita ravitallin Artsin metiköstä?!"
Puun kaatanut mies näytti hölmistyneeltä, mutta hänen viereessään seisonut pinenmpikokoinen miekkonen sai mumistua jotain suustaan.
"Juuri tuo kyseinen Artsi lähetti meidät tänne laajentamaan polkua."
Nyt oli vuorostaan taas Josefiina nolaantunut ja tuhtahti vain epämääräisesti, ohjaten siten Sentin takaisin omalle paikalleen.
"Monesta vetoa niin tuommoiset miekkoset ei ole ikinä kuullutkaan meidän Artsistamme, sen verran sivistymeiltä ne näytti.."
Jossu vielä kuiskutti takanaan istuvalle Cindylle ennen kun matka jatkui siten, että kaikki vuorollaan hyppäsivät tielle kaatuneen koivun yli. Melkein kaikki oli pääsyt sutjakasti koivun yli kunnes..