|
Post by Ros on Mar 23, 2008 12:17:16 GMT 2
Tästä tämä nyt sitten alkaa:
Päätin nyt tehdä oman topikin, josta teen siis Blondin hoitiksen minulle ja Blondille. En viitsi lähteä kismetin päiväkirjaa sotkemaan joten teen nyt siis meille ihan oman :>
Joten siis 23.3.2008 alkaen Blondin hoitis on tämä, sillä freewebsissä ennen ollut on varsin työläs pitää, kun aina joutuu kirjailemaan ja tätä on myös varmasti hoitajan helpompi seurata.
|
|
|
Post by Ros on Mar 23, 2008 13:32:46 GMT 2
23.3.2008
-Voihan helkkari!, manasin mielessäni katsellessani yöllä lumikasan alle hautautunutta autoani ja aloin etsiä lumiharjaa. Hetken kuluttua vanha pelleiltään kukkiva corolla oli putsattu ja raapattu ja yskähtänyt käyntiin. Matka tallille saattoi alkaa. Soitin vielä Jaakolle ettei hän veisi neitiä ulos vaan jättäisi sen karsinaansa jotta pääsisin ratsaille jo heti aamusta.
Saapuessani tallin pihaan parkkeerasin autoni ja lähdin varoen astelemaan liukasta pihaa pitkin talliin. Kopistelin kenkäni huolella etteivät ne olisi heti märät ja astelin Blondin luokse. Tamma hörähti innokkaasti ja tunki turpaansa kaltereiden välistä. -Joo, joo tyttöseni. Kohta mennää!, naurahdin tammalle ja sipaisin hellästi sen turpaa. Se vastasi lipaisemalla pehmeällä kielellään kättäni. Kurkkasin sen ruokakuppiin ja se oli nuoltu aivan puhtaaksi jo ainakin tunti sitten joten lähdin hakemaan neidin kamppeita.
Nappasin satulahuoneesta Blondin harjapakin ja lähdin takaisin sen karsinalle jossa se jo odottikin korvat hörössä. Avasin karsinan oven ja työnsin olkapäätäni hamuilevan Blondin vähän etäämmälle. Nappasin pakista ja harjan ja suan ja aloin harjaamaan neitiä pitkin vedoin välillä putsaten harjan sukaan. Blondi nautti silminnähden käsittelystä ja sen alahuuli alkoi lerputtaa. Kun neidin karva kiilsi taas valkoisenaan vein harjat ja suan takaisin pakkiin ja nappasin kaviokoukun. -Nosta!, käskin nojaten tamman kupeeseen. Jalka singahtikin ylös vauhdilla ja pysyi myös ylhäällä. Taputin tammaa ja sain myös putsata muut kaviot rauhassa. Vein pakin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin tamman satulan ja suitset.
Kun tamma seisoi varusteet päällä lähtö valmiina painoin kypärän päähäni, haskat käteen ja vielä varuiksi nappasin raipan mukaan. Talutin tamman ulos ja sen haistettua muut hevoset se päästi pitkän valittavan hirnahduksen. Jostain tuli selvästi Leevin vastaus ja sillä tamma otti pari tanssahtelevaa askelta rinnallani. -Nooohnoh, ihan rauhassa., tyynnyttelin tammaa joka puhahti tuohtuneena. Tallutelimme maneesin ovelle ja aloin avata ovea kun neiti ottikin valtavan loikan suoraan sivulle. Tietenkään en päästänyt ohjista irti vaan tuiskahdin suoraan maahan ja Blondi ehti raahata minua muutaman raviaskeleen verran, kunnes pysähtyi. Kömmin ylös ja huomasin Chaon juoksevan meitä kohti. -Ei kai sattunut! Tuo näytti jo melko hurjalta!, hän huudahti lähes hädissään. Ojensin ohjat Chaolle tunnustelin varovasti iskun saanutta polveani ja kyynärpäätäni. -Kaikki ok. Vähän ehkä saatan olla huomenna mustelmilla mutta ei pahempaa, onneksi. Perhanan elukka kun pitää tolleen ryntäillä!, puuskahdin. Chao avasi meille oven ja minä talutin villikkoni sisälle.
Nousin selkään ja varmistin vielä vyön ja jalustimet. Blondi tanssahteli paikallaan ja osasin jo arvata että tästä ratsastuksesta ei tulisi ihan helpoin mahdollinen. Annoin pohkeita ja Blondi lähtä häntäänsä huitaisten matkaan. Kun olimme kävelleet hetken pikakäyntiä tamma luimisti korvansa ja iski takasensa maneesin seinään. -Blondi!, komensin tammaa joka jatkoi matkaansa tyytymättömänä. Päätään puistellen Blondi kiskaisi itselleen enemmän ohjaa ja heitti takasensa tällä kertaa korkealle ilmaan ja heti perään uudestaan kun kokosin ohjat. -Mikä tätä eläintä vaivaa...?, mietin ja kaarsin Blondin keskelle. Hyppäsin alas selästä ja tarkistin huolella keikki suitsien remmit ja satulan ja myös neidin selän ja suun. Ei mitään. -Taas näitä päiviä..., ajattelin ja punnersin itseni takaisin Blondin selkään. Tamma lähti heti harppomaan eteenpäin aina välillä häntäänsä vihaisesti huiskien. Kuulin kolauksen takaani ja Blondi käytti sitä hyväkseen päästäkseen pyrähtämään "pakoon". Se sai muutaman hätiköidyn laukka-askeleen otettua kunnes sain käännettyä sen voltille. -Anteeksi! Pelästytin sen.., Chao sanoin nolona. -Ehei tässä siitä ole kyse. Blondi on tänään taas aivan mahdoton. Sillä taitaa olla nyt kiima. -Ahaa, no sitten sen taitaa ymmärtää ettei huvita täällä yksin tallustaa. -Niin, myöntelin ja yritin saada tammaa kuuntelemaan. Pian luulin jo että tamma olisi valmis ravaamaan joten annoin sille pohkeita. Blondi siirtyi outoon tökkivään raviin ja huitoi taas häntäästä tyytymättömänä. Kun yritin saada sitä pidäteltyä takaisin normaaliin raviin se nosti päänsä korkeuksiin ja alkoi kiihdyttää. -Helkkari nyt se puree kiinni kuolaimeen!, ajattelin turhautuneena juuri kun tamma sinkosi taas takasensa mahansa alle ja nosti laukan. Yritin saada sen hallintaani mutta tamman ote kuolaimen yläpuolella piti ja se kiihdytti vauhtiaan. Yritin kääntää sitä voltille mutta Blondi ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan yritti saada minut tipahtamaan tekemällä täyskäännöksen takaisinpäin. Olin aivan varma että menisimme kumoon mutta tamma sai kuin saikin tasapainonsa pidettyä. Itse olin juuri saamassa taas tukevan asennon satulasta kun Blondi kiskaisi voimalla päänsä alas ja teki valtavan pukkisarjan. Kolmannella otteeni irtosi ja mätkähdin selälleni maahan. Blondi jatkoi laukkaansa maneesissa. Kuului tömäys kun Chaon loikkasi katsomosta ja juoksi luokseni. -Oletko ehjä?, hän kysyi hätääntyneenä. -Olen kai. Ilmat vain lähtivät pihalle!, kähisin hänelle,- Auta minut ylös niin pyydystetään tuo sekopäinen elukka! Ahdistimme Blondin nurkkaan ja tamma kehtasi vielä uhata minua sillä että juoksisi päälleni. Onneksi olin tamma nopeampi ja näpäytin sitä raipallani kupeeseen ja tarrasin kiinni sen ohjiin. -Saatana elukka! Nyt tämä pellily loppu tähän! Kuulitko! LOPPU NYT!, komensin jästipäiden kuningattareksi muutunutta hevostani ja talutin sen keskelle. Blondikin taisi tajuta tehneensä jotain pahasti väärin sillä se seurasi minua häpeillen keskelle. -Chao! Haetko martingaalin? Kiitos! Nyt otetaan tältä mammalta luulot pois.
Chao toi martingaalin ja laitoimme sen Blondille. Nyt se ei enää nostaisi päätään ylös ja lähtisi karkuun. Nousin päättäväisesti selkään ja annoin Blondille pohkeita. Se nykäisi päätään ylös mutta huomatesssaan ettei se enää ollutkaan niin helppoa neiti teki minipukin. Käskin sen päättäväisesti raviin ja ravasin niin kaukan sen kanssa että sen askellus oli jälleen rauhallista ja joustavaa. Tein useamman ympyrön ja voltin ja serpentiinin enkä antanut ohjeeni herpaantua hetkeksikään. Kun olin hetken ravannut otin takaisin käyntiin ja annoin vähän ohjaa. Blondi huokaisi ja taivutti päätään alaspäin ja annoin ohjien liukua sormieni välissä pitkiksi asti ja taputin tamman kaulaa. -Olet sinä silti kaikkein hienoin vaikka välillä oletkin oikea paukapää..
Kaarsin keskelle ja hyppäsin alas selästä. Blondi oli hiessä mutta hengitti tasaisesti joten lähdin taluttamaan sitä talliin. Astellessani sisälle kaikki katsoivat meitä vähän kummissaan. Blondin karva hiestä kiharana ja suu ja ryntäät vaahdossa ja minun puseroni ja minichapsini aivan hiekassa ja muussa liassa. Vein Blondin karinaan. Harjasin ja kuivasin sen ja heitin sille hikiloimen ja sen päälle fleeceloimen ja jätin sen karinaan. Sulkiessani ovea se kävi pitkälleen ja oli selvästi vähän uuvahtanut taistelustamme. -Nuku vaan ja kerää voimia muru..., kuiskasin sille ja lähdin pesemään kuolaimia ja viemään kamoja satulahuoneeseen.
|
|
|
Post by Ros on Mar 31, 2008 13:03:25 GMT 2
30.3.2008
Parkkeerasin autoni tuttuun tapaan nyt jo vähän sulaneelle parkkipaikalle. Aurinko lämmitti mukavasti eikä autosta noustessakaan tullut kylmä. Ilmassa oli jo hiukan kevään tuntua.
Moikkasin muutamaa vastaan tullutta hoitaja iloisesti. -Neiti näyttää käyvän melkoisen kuumana! Meinaa saada tämänkin herran pään ihan pyörälle jo! Carkki huudahti kun astelin Blondin karinalle. -No, kohta taas tulee rauhallista. Tulin oikeastaan valmistelemaan Blondia kuljetusta varten. Se lähtee tänään Dunderii moikkamaan sitä Ässää. -Oho! No onnea matkaan!
Lähdin hymyillen kohti satulahuonetta. Nappasin neidin satulan ja suitset sekä harjapakin. Harjasin Blondin nopsaan ja satuloin sen. Ajattelin että pieni maastoreissu ennen matkaan lähtöä tekisi neidille terää. Se kun oli jo saanut aamupäivän heinänsäkin syötyä. Talutin teutaroivan Blondin ulos. -No niin koitas nyt kuuma.. vai pitäisikö sanoa KIIMAkalle tulla sieltä nyt! naureskelin tammalle joka näytti selvästi jo kaipailevan oria.
Kiristin vyön ja punnersin neidin selkään. Se tepasteli paikallaan hetken ennenkuin sain jalustinhihnat hyvällä pituudelle. Pohkeita ei tarvinnut antaa vaan kun myötäsin neiti lähti marssimaan eteenpäin rivakasti. Pari kertaa se aina yritti raville ja huuteli kutsuhuutojaan ennenkuin tallin vetovoima sai otteensa irti ja Blondi unohti oriiden läsnäolon. Nyt se taivalsi rentona mutta kuitenkin hyvää tahtia. Annoin sille vähän ohjaa mutta olin koko ajan valppaana jos muita tulisi vastaan. Siirsin Blondin raviin ja ravasimme aina lammelle asti jossa sitten käänsin sen ympäri. -Tämä saa nyt riittää tällä kertaa., sanoin päätän puistelevalle tammalle. Otimme vielä pienen laukan sulaneella polulla ja sitten jatkoimme ravissa kunnes Seppele alkoi häämöttää ja siirsin neidin käyntiin. Tallipihalla hyppäsin alas selästä ja vein neidin sisälle.
Riisuin neidiltä kamppeet selästä ja huomasin että se oli saanut mahansa ja jalkansa kuraisiksi samoin myös se oli sotkenut häntänsä ja kintereensä johonkin aivan muuhun. Laitoin Blondille riimun päähän ja otin sen ulos karsinasta. Nappasin satulan ja suitsekin mukaan sillä nyt kun suurin osa hevosista oli ulkona tamma vaikutti rauhallisemmalta. Tipautin satulan pesuboksin viereen ja vein tamman sisään. Kiinnitin riimunnarut kummallekin puolelle ja jätin tamman hetkeksi ihmettelmään kun vein satulan ja nappasin harjapakista hikiviilan jolla vähän kuivailisin pesun jälkeen. Samoin löysin myös vajaan pullon shampoota.
Menin takaisin boksiin ja aloin huuhdella tammaa haalealla vedellä. Blondi huitoi päätään ja kuopaisi pari kertaa lattiaa. Kun tamma oli kasteltu aloin vaahdottaa siihen shampoota ja huuhtelin taas. Kun olin hännä kimpussa Anne meni ohi ja kurkkasi uteliaana puuhiani. -Me lähtään tänään moikkaamaan Ässää ja neiti oli sontinut pitkin häntäänsä ja jalkojaan niin pesen nyt samalla koko hevosen että on siisti sitten siellä. Anne naurahti ja toivotti meille onnea. Huokkasin vielä perään että maksan kuljetusvaunun vuokran sitten kun palailen.
Kun tamma hohti puhtaana vedin hikiviilalla enimmät vedet pois sen karvasta ja heitin sille hikiloimen että kuivuisi vähän nopeammin. Sillä aikaa lähdin etsimään kuljetussuojia neidin jalkoihin ja häntään. Kun löysin ne nappasin vielä loimen sekä toki neidin oman harjapakin, heinäverkon ja pari ämpäriä. Näillä mentäisiin.
Palatessani sattiksesta otin hikiloimen pois ja taittelin sen. Levitin tamman oman viininpunaisen villaloimen selkään ja aloin laittaa sille suojia jalkaan. Blondi nosteli jalkojaa tyytymättömänä ja jouduin vähän komentamaan sitä. Kun tamma oli valmiina lähdin viemään kamppeita autolle. Olin varautunut isäni farmari volvolla joka jaksaisi kiskoa paremmin traikkua perässään. Muut tulivat auttamaan trailerin kanssa ja pian kaikki oli hevosta vaille valmista.
Hain Blondin tallista ja kävelytin sitä hetken tallin pihalla. Se nosteli jalkojaan hassusti kuljetussuojien ansiosta ja sai vähän huvittuneita naurahduksia vastaan tulevilta. Kun neiti oli hetken marssinut ympäri pihaa vein sen trailerin luokse jonne se kipusi nätisti ilman vastaväitteitä. Yksin matkustuskaan ei varmaan tuottaisi probleemia.
Pian jo matkasimmekin isolla tiellä kohti Dunderia. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen kaarsin tallin pihaan ja omistaja tuli vastaan. Annoin Blondin yhdelle tallityöntekijälle liikutettavaksi siksi aikaa kun menimme toimistoon sopimaan asioista. Neiti lepäisi iltaan, astutettaisiin sitten ensi kerran. Seuraavaksi sitten huomenna ja keskiviikkona tulisin hakemaan sen puoliltapäivin.
Palatessani ulos Blondi jo teki tuttavuutta muihin hevosiin ja tanssahteli tallityöntekijän rinnalla. Kiittäen nappasin riimunnarun ja vein tamman talliin. Komea liinakko-ori nosti päätään ja päästä matalan hörähdyksen johon tammani vastasi häntä nousten. -Niin siinä on Ässä. Siitä tulee vauvallesi isä., lepertelin tammalle. Vein Blondin karsinaan ja annoin hoito-ohjeet kiinnitettäväksi oveen. Sen jälkeen menimme toimistoon kahville.
|
|
|
Post by Ros on Apr 2, 2008 14:04:14 GMT 2
2.4.2008
Talutin hiukan kankean Blondin alas ramppia. Se nosti päätään tuntiessaan tutut tuoksut sieraimissaan ja päästi ilmoille kimakan tervehdyksen. Jostain kuului innokas vastaus takaisin. Lähdimme talsimaan talli kohti. Wear tarjoitui tuomaan Blondin kamoja autosta ja kiitin häntä kiitollisena. Matka oli ollut raskas ja varsinkaan kun Blondi ei olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan ihan Ässänsä luota vaan oli teutaroinut trailerin kanssa lähes tunnin. Nyt hiukan uupuneena sekin marssi vierelläni ja katseli leppoisin silmin ympärilleen.
-Ai tekin tulitte. Mitenkäs siellä sulhon kanssa meni? Anne kysyin rapsuttaesn Blondin otsaa ohimennen. -Hyvin! Blondi oli kuulemma oikein halukas ja astumiset menivät ilman kommelluksia. Toivottavasti nyt tulisi sitten tulostakin. Perjantaina eläinlääkäri tulee tarkistamaan tamman tilan vielä varmuuden vuoksi (ikääntymiselläni tamman tiineys 2kk joten joudutaan ottamaan tiineystarkastusta vähän lähemmälle ajankohdalle). Apua, minun tamman ruppanasta tulee äiti! Leijuin seitsemännessä taivaassa karsinalle ja päästin Blondin sinne. Nappasin suojat pois, samoin loimen ja jätin Blondin karsinaan. Se lysähtikin uupuneena makuulle joten päätin olla häiritsemästä sitä sen enempää. Kun auto oli tyhjennetty kaikesta, trailerin vuokrat maksettu ja kamat nätisti kaapissa menin Blondin luokse.
Hiivin hiljaa karsinaan puhellen rauhallisella äänellä. Blondi nosti vähän turpaansa turpeesta mutta nähtyään tulijan olevan vain minä se jäi maahan makaamaan rauhassa. Polvistuin sen viereen ja Blondi lasti turpansa polvelleni. Silitin hiljalleen sen päätä ja hieroin niskaa ja korvia ja Blondi ummisti silmänsä nautiskellen. Kaivoin taskustani sille porkkanan jonka Blondi nappasi hyvällä ruokahalulla. Nousin hiljaa ylös ja lähdin karsinasta. Pian sieltä kuului vaimee kuorsausta. -Neiti olevinaan, puuskahdin hiljaa ja lähdin kohti ovea. Tänään Blondi saisi vain levätä ja kasata voimia.
|
|
|
Post by Ros on Apr 9, 2008 13:32:28 GMT 2
9.4.2008
Juoksin pihan läpi tuhatta ja sataa etten kastuisi rankka sateessa. Kun pääsin sisälle puistelin vaatteitani ja nappasin hupun pois päästäni. Pyyhin levinneet ripsivärit hupparin hihaan. Ei täällä sitä tarvittu mutta tulin tällä kertaa suoraan töistä tallille. Tassuttelin märissä tennareissani hoitajien huoneeseen. Vaihdoin tennarit ratsastuskenkiin ja hipsin vessaan vaihtamaan farkut tallihousuihin. Moikkasin Carkkia joka tuli vastaan ja vaihdoimme pari sanaa hevosiimme liittyen.
Astelin Blondin karinalle, joka tähän aikaan iltapäivästä oli tyhjä. Nappasin riimunnarun ja kävin hakemassa pitkän sadetakkini naulasta. Lähdin astelemaan kohti tarhoja. Jo kaukaa kuului kimakka ja helpottunut hirnahdus. Blondi ravasi edes takaisin aidan viertä. Sadeloimi hohti puhtauttaan joten tälläkään kertaa neiti ei ollut ottanut mutakylpyä. Puikkelehdin aidan välistä tarhaan ja Blondi melkein tuuppasi minut kumoon. Kun napsautin riimunvarren kiinni se suorastaan jo kiskoi minua portille ja sieltä edelleen sisälle talliin. Käytävällä se asteli tomerasti omaan karsinaansa ja lopetti nykimisen kuin seinään. -Huh! Kohta saat luvan tottua veteen ja kuraan kun alat paisua enkä voi joka päivä taluttaa sinua maneesissa!, puuskahdin tammalle joka vain katsoi minua korvat hörössä leikkien pientä ja suloista.
Suloinen tai ei, satuin vilkaisemaan neidin polveen asti kuraisia jalkoja ja siispä suunta kohti pesuboksia. Letkutin tamman jalat mudasta ja se nosteli koipiaan tyytymättömänä. Kun jalat olivat taas normaalissa värissään vein tamman takaisin karsinaansa ja menin selailemaan lehtiä ja syömään eväitä hoitajien huoneeseen.
|
|
|
Post by Ros on Apr 10, 2008 13:23:34 GMT 2
10.4.2008 -Pomottelua vai jotain ihan muuta?
Tanssahtelin tallin avoimesta ovesta sisään. Tänään oli lämmin ja kuiva päivä joten talliakin pystyi vähän tuulettaa. Hyvää tuultani ei horjuttanut edes se että joutuisin suoraan sanottuna paskahommiin eli siivoamaan neidin karsinaa. Hain kottarit ja talikon ja lähdin huhkimaan. Karsina oli yllättävän puhdas siihen nähden mitä se oli ollut neidin kiiman aikana. Kun olin lykännyt kottareilla sonnat lantalaan hain hiukan uutta turvetta ja kippasin ne karsinan keskelle. Katselin tyytyväisenä puhdasta karsinaa ja lähdin keittämään itselleni teevettä.
Kun olin teeni hörppinyt nappasin riimunvarren ja lähdin talsimaan tarhoille. Blondi vilkaisi minua ja tapojensa vastaisesti käänsi minulle takamuksensa ja laahusti toiselle puolelle tarhaa. Lampsin tamman perässä mutta se teki minun suuntaan uhittelupotkun. -Blondi!, huudahdin hämmästyneenä ja sain luimistelua vastineeksi.
Sama kissa ja hiiri-leikki jatkoi jonkun aikaa kunnes Chao marssi aidan vierelle. -Katsoppas!, huutelin Chaolle ja otin pari askelta tammaa kohti. Se potkaisi taas ilmaa ja luimisteli. -Ei kyllä yhtään Blondin tapaista..., Chaokin myönteli...-Hei sillähän on haava kupeessa! Astelin kauemmas ja näin itsekin. Tamma ravisteli päätään vihaisesti ja jatkoi matkaansa taas. Ylöspäin sen kylkeä pitkin aivan etusten tekaa lähti pitkä verinen haava joka näytti alhaalta melko syvältä. -Tyttöpieni tule tänne.. En meinaa koskea siihen tulet vaan näyttämään..., maanittelin Blondia ja pian se seisahtuikin päätään riiputtaen. Chao tuli avukseni kun tarrasin nopeasti tammaa riimusta ja kiinnitin riimunvarren. Tamma hätkähti mutta rauhoittui sitten.
Lähdimme viemään vasenta puoltaan varovaa Blondia talliin. Sen kaunis valkoinen kylki oli kuivuneen veren tahrima ja aika ajoin haavasta tuli pieni veripisara joka valui norona sen vatsan alle. -Voi tyttöraukkaa..., sanoin ja kyyneleet meinasivat tulla silmiin.., - Siihen sattuu aika kovasti.. -Menen soittamaan eläinlääkärin!, Chao tarjoutui. Nyökkäsin ja kiinnitin Blondin käytävälle. -Mitä on tapahtunut!?, Carkki huudahti astellessaan ohi. -En tiedä.. Se löytyi tällaisena tarhasta.. Voitko jäädä hetkeksi rauhoittelemaan sitä menen itse katsomaan mitä se on saanut päähänsä. Chao tuli samaan aikaan ulos hoitajien huoneesta. -Lääkäri on täällä puolessa tunnissa! Minne olet menossa? -Tarhalle katsomaan mistä tuo haava on tullut. -Tulen mukaan!, chao lupaitui.
Astelimme tarhalle ja lähdimme kiertämään sitä. Jos olisi hokkiaika niin arvaisin melkein heti. -Katso!, Chao huudahti ja käännyin katsomaan hänen osoittamaansa suuntaan. Aivan perältä aidan ylin lauta oli rikki ja halkeaman kohdalta terävän näköinen ja siinä oli hiukan kuivunutta verta. -Se on varmaan pelästynyt jotain ja koittanut hypätä aidan yli ja mennä toiseen tarhaan muiden luo, sehän oli nyt ainakin tunnin yksin.., Chao epäili. -Niin sen täytyy olla, ja juuri tuosta kohtaa aitaa oli vähän järsittykin joten se on antanut helposti periksi tamman alla.
Näimme eläinlääkärin auton kaartavan pihaan ja lähdimme juoksujalkaa. Riensimme talliin jossa Carkki piteli Blondin riippuvaa päätä sylissään ja puhui tammalle hiljaa. Liityin seuraan tamman pään luokse ja rapsutin sitä korvan takaa. Lääkäri alkoi pian tutkia haavaa, puhdisti sen huolella sanoi: -Enimmäkseen tämä on vain pintanaarmua mutta täällä alaosassa on sen verran pahan näköinen vekki että siihen laitan pari tikkiä varmuuden vuoksi. Muuten näyttää ettei tamma ole saanut pahempia vammoja, mitä oikein tapahtui. Selostimme Chaon kanssa yhteistuumin kaiken tarhasta ja aidasta ja lääkäri nyökkäili selostuksemme tahdissa.
Pian Blondi rauhoitettiin että sille saatiin laitettua tikit ja sen jälkeen sain hoito-ohjeet. Tamma ei saisi nyt olla pariin päivään tarhassa ettei se piehtaroisi ja haavaan menisi likaa. Lisäksi haavaa tulisi puhdistaa ja tarkkailla ettei tikit repeytyisi. Nyökkäilin helpottuneena. Tämän ei kuulemma pitäisi vaikuttaa varsaankaan koska se oli vasta niin alkuvaiheessa ja isku oli selvästi tullut tamman kupeen etuosaan eikä niinkään vatsaan.
Kiitin lääkäriä ja otin laskun vastaan. Heilautin kättäni ovelta kun hän kaarsi pois pihasta. Huokaisin ja menin tamman luokse joka oli vähän tokkurassa rauhoittavasta. -Tule, mennään karsinaan. Talutin tamman sisälle ja se lysähti voipuneena makaamaan.
-Mitä on tapahtunut?! Tuo oli eläinlääkärin auto vai mitä?!, Anne huudahti lähes hädissään. -Blondi oli kai pelästynyt tarhassa ja koittanut hypätä aidan yli. Se on kuitenkin liian painava hypätäkseen niin korkean aidan yli ja se oli rysähtänyt aidan päälle ja se oli pettänyt tamman painon alla... -Herranen aika! Onneksi ei käynyt pahemmin! -Niin... Minä otan vastuun aidan korjaamisesta.., sanoin väsyneesti ja lähdin juomaan kupin kahvia.
|
|
|
Post by Sophie on Apr 11, 2008 12:49:58 GMT 2
Voi harmi Blondin ja sinunkin puolesta Ros! Täytyy katsella, jos joku vahingossa olisikin laittanut ressukan ulos, mutta tuskinpa.
|
|
|
Post by Ros on Apr 13, 2008 12:15:35 GMT 2
Kiitos kismet.
13.4.2008
Blondi oli nyt virunut kolme päivää tallissa ja haavakin alkoi näyttää jo paremmalta säännöliset puhdistuksen ansiosta. Onneksi tamman hermot olivat kestäneet ja se ei ollut repinyt riehumisella haavaansa. Teippasin haavan päälle sideharsotaitoksen ihan vaan varmuuden vuoksi ja heitin tammalle sadeloimen niskaan. Naksautin riimunvarren kiinni ja lähdin taluttamaan Blondia ulos. -Nyt mennään lenkille!
Kiepautin riimunnarun turvan ympärille ihan vaan varmuuden vuoksi. Tänään oli ensimmäinen päivä kun neiti jalottelisi ja varauduin räjähdykseen mutta tamma asteli nätisti vierelläni ja huuteli tarhoille päin. Talutin tamman tarhan ohitse jossa se oli itsensä telonut. Olimme eilen korjanneet aidan Jaakon kanssa yhteisvoimin tai lähinnä minä korjasin ja Jaakko toimi henkilökohtaisena valvojana ;>
Takatarhan kohdalla käännyimme ympäri. Tamma ei näyttänyt aristelevan kylkeään joten olimme kai välttyneet kiusalliselta tulehdukselta. Kiersimme vielä tallin pariin otteeseen ja kävimme haistelemassa Kamun kanssa ja sitten takaisin talliin.
Riisuin loimen ja jätin tamman omiin oloihinsa. Se alkoi pomputtaa eilen tuomaani stressipalloa turvallaan ja pian se jo ravisteli päätään pallo suussa. Naurahdin ja silitin tamman turpaa. -Huomiseen kaunokainen, koita pärjäillä..., kuiskasin tamman korvaan ja lähdin autolle päin.
|
|
|
Post by Ros on Apr 17, 2008 13:32:38 GMT 2
17.4.2008
Astelin tallille iloisin mielin. Ilma oli upea ja lämmin vuodenaikaan nähden. Loikin ovesta sisään ja moikkasin Annelle joka käveli juuri vastaan. Kävelin Jabon karsinan ohi ja Oona suoristi juuri selkänsä. - Moi sinullekin!, huikkasin iloisena. -Moi.., kuului hieman ujohko vastaus. -Eläinlääkäri tulee tänää poistaa Blondin tikit. Haluutsie tulla auttaa ja pitää neitii paikallaa? -Juu voin tulla!, kuului innokas vastaus samaan aikaan kun eläinlääkärin auto kurvasi pihaan.
Otin Blondin ulos karsinasta ja annoin riimunvarren vieressäni seisovalle Oonalle. -Älä välitä jos luimii ja puistelee päätään, tää saattaa vähän kirpasta. Oona otti tukevan otteen vielä tamman riimusta ja silitteli sen päätä rauhoittavasti. Hymyillen menin eläinlääkäriä vastaan. Kultani olisi hyvissä käsissä nyt.
Lääkäri tuli välineidensä kanssa tamman vasemman kupeen luokse ja tarkasteli tikkejä. -Haava on parantunut hyvin eikä merkkejä tulehduksesta näy. Tikit voidaan poistaa nyt. Katselin silmä tarkkana eläinlääkärin puuhastelua ja pidin kättäni tamman sään päällä ja rapsuttelin hiljaa. Kun lääkäri alkoi ottaa tikkejä pois tamma korskahti ja kuopaisi mutta sen jälkeen kesti toimenpiteen hyvin. -Se on vähän aikaa vielä melko rumannäköinen ja karvaton tuo kohta, mutta kyllä se siitä ajallaan. Jos jokin arpi jää niin se menee melko hyvin piiloon.
Pian eläinlääkäri lähti kiitosten saattelemana ja minä talsin laskukädessä hoitajienhuoneeseen jossa sujautin lapun reppuni sivutaskuun. Kun tulin takaisin Oona oli jo vienyt tamman karsinaansa. Kiitin häntä ja päästin hänet paapomaan Jamboa samalla kun itse jäin vielä lellimään Blondia. Annoin sille taskussani olleen porkkanan ja se rouskutteli sitä tyytyväisenä. -Nyt mennään ulos, jookos?
Talutin tamman tarhaan jonne se meni ilomielin. Pienen pukkisarjan jälkeen se tyytyi haistelemaan tarhakavereidensa turpaa. Pian se päästi pitkän haikean hirnunnan. Tiesin heti ketä se etsi. -Ei tyttöseni... Sipe ei tuu enää takasin.., kuiskasin hiljaa ja lähdin raahustamaan talliin päin kyynel silmänurkassa.
|
|
|
Post by Ros on Apr 22, 2008 16:29:16 GMT 2
22.4.2008 - pikaista hoitoa!
Löin auton oven kiinni ja lähdin kohti tallia. Matkalla tuli vastaan Carkki jota tervehdin iloisesti ja jäimme hetkeksi rupattelemaan kevätauringon lämpöön. Päästin kuitenkin pian Carkin jatkamaan matkaansa ja itse hypähtelin talliin. Moikkasin Oonaa ja Wearia ja astelin Blondin karsinan luo. Tamma hörähti innoissaan ja hamusi hihaani. -Joo tyttö, niin mäkin susta.., sanoin hymyillen ja annoin sille leivänkannikan. Lähdin hakemaan harjaboksia satulahuoneesta. Palattuani karsinalle Carkki oli kurkkimassa karsinaan ja silitteli Blondin poskea. -Ei se ainakaan vielä ole tainnut paisua?, hän kysyi ja katseli merkitsevästi tamman vatsaa. -Eeei, ehkä hyvin vähän kun satulavyöstä pitää jo jättää pari reikää kiristämättä. kyllä tuo vielä on ihan heinämahaa.... -Toivotaan että tulee terve varsa!, Carkki huikkasi kävellessään käytävän toiselle puolelle.. -Ja ori..., toivoin hiljaa mielessäni ja silitin mietteliäänä Blondin turpaa. Pian havahduin siihen että käteni oli aivan kuolan peitossa. Blondi ilmaisi siis kauniisti että nyt riitti lääppiminen.
Kun tamma oli harjattu heitin sille riimun päähän ja talutin tarhaan. Tänään se saisi itse liikuttaa itsensä ellei kismet tulisi koska minulla olisi kokeet huomenna.
|
|
|
Post by Ros on May 2, 2008 12:43:04 GMT 2
2.5.2008 - maha kasvaa :>
Kävelin suoraan tamman karsinalle jonne olin pyytänyt Jaakkoa tuomaan sen ennen tuloani. Blondi nosti päänsä heinistään ja hörähti sydämellisesti. -Joo, miekin tykkään sinusta höpsö., naurahdin tammalle ja lähdin hakemaan harjapakkia. Palasin karsinalle ja avasin oven. -Neiti en mene ulos!, tokaisin tammalle ja se työnsi päänsä oven raosta käytävälle muttei mennyt sen pitemmälle. Aloin harjata sitä ja se nautti silminnähden. Se vatsa alkoi jo näyttää suurelta ja suloisen pyöreältä ja kun kättä piti sitä vasten saattoi jo tunte pienten kavioiden vaimeat potkut.
Kun neiti kiilsi puhdistin vielä kaviot ja sen jälkeen vein kamppeet pois. Blondi seurasi jokaista askeltani katseellaan. Heitin satulahuoneessa harjaboksin hyllylleni ja nappasin Blondin suitset naulasta. Satulaa olisi enää turhaa alkaa rempoa tamman selkään.
Palatessani karsinalle Blondi katsoi vähän kummissaan vajaata kuormaani mutta antoi kuitenkin laittaa suitset päähänsä. Nappasin kypäräni karsinan oven vierestä ja talutin tamman ulos. Tänään ei tarvisi edes laittaa hiostavia jalkineita vaan tennarit sopivat hyvin. Punnersin itseni tamman selkään ja etsin hetken sopivaa istumapaikkaa.
Kun istuin tukevasti tamman selässä annoin pohkeita ja se lähti liikkeelle kohti metsää. Annoin sille ohjaa ja se askelsi nätisti ja nuuhkien välillä tuloillaan olevan kesän tuoksuja. Itse annoin auringon lämmittää käärittyjen hihojen paljastamia käsivarsiani. Metsään päästyämme annoin Blondin valita tutun reitin ja annoin sekä itseni että hevosen rentoutua. Blondi oli taas oma vakaa itsensä. Aloin itse miettiä millainen tulevasta varsasta tulisi. Salaa toivoin sen olevan ori, jolla voisin alkaa kisaamaan työhevoskilpailuissa sekö myös muissa lajeissa. -Kumpaa sinö toivoisit?, kysyin Blondilta joka vastasi pärskähtäen. -Juu niin ajattelinkin että ihan sama kumpi kunhan ulos tulee?, naurahdin sille takaisin.
Pian olimme pienen lammen kohdalla ja Blondi heitti sinne kaihoisan katseen. Ylimääräinen paino sai sen tuntemaan olonsa tukalaksi tällaisella kelillä. En kuitenkaan uskaltanut antaa tamman mennä sinne sillä pohja olisi varmasti arvaamaton samoin kuin rantakin. Pian tulimmekin jo metsästä tielle jossa käänsin tamman oikealle. Puut varjostivat tietä mukavasti joten annoin tammalle pohkeita. Se lähti tasaiseen raviin vatsa puolelta toiselle hölskyen. Emme kuitenkaan ravanneet kuin hetken sillä tamma alkoi väsyä. Siirsin sen käyntiin ja annoin tarpoa eteenpäin omaa tahtiaan.
Seppeleen pihatien alussa käänsin tamman kohti kotia ja annoin taas pitkät ohjat. Blondi vaikutti pirteältä mutta kuitenkin aavistuksen verran väsyltä joka toki kuului asiaan. Annoin sen kävellä omaa tahtiaan aina tallin pihalle asti. Moikkasin Oonaa ja Rensua jotka olivat juuri menossa sisälle. Samoin teki myös Blondi. Hyppäsin alas selästä lähes vauhdissa ja jäin hetkeksi rupattelemaan Oonan kanssa. -Komea tapaus tuo sun Rensus!, huokaisin ihastuneena ja katselin orin kiiltävää karvaa ja vahvoja lihaksia. -Eikö olekin! Ja vielä se tästä komistuu kun ikää ja massaa tulee lisää ja kun aletaan kilpailla., Oona selosti ylpeänä. -Blondin vatsa on aivan super suloisen pyöreä!, Oona hihkaisi sitten ja kumartui painamaan kätensä tamman vatsaa vasten., -Oho! Nyt potkaisi! -Niin, iltaisin se vetää siellä melkein rumpukomppeja., sanoin ja silitin samalla Blondin kaulaa. Blondi kurkotti kaulaansa Rensua kohti. -Saako se.., aloitin ja Oonan nyökätessä annoin ohjaa ja hevoset haistelivat toisiaan uteliaina. Blondi jopa vähän hamusi hellästi orin otsatukkaa ja Rensu nuuhkaisi tamman kaulaa harjan alta ja nosti samalla ylähuulensa osoittaakseen että tammahan se siellä haisi. Remahdimme nauramaan Oonan kanssa oriin muikealle irvistykselle ja sitten jatkoimme kohti tallia. Oona lähti viemään Rensua kohti aittaa ja me kopistelimme Blondin kanssa päätallin ovesta sisään.
Huljaisin tamman pesuboksissa ja vein sitten karsinaan. Vaihdoin suitset riimuun ja naruun ja lähdin viemään tammaa ulos raittiiseen ilmaan. Avasin tarhan portin ja laskin neidin vapaaksi. Se teki pari laiskaa laukka-askelta ja jäi sitten etsimään heinänkorsia maasta. Naurahtaen menin takaisin tallii, siivosin neidin boksin ja lähdin kotiinpäin.
|
|
|
Post by Ros on May 5, 2008 16:12:54 GMT 2
5.5.2008 - Virtahepo?
-No heei pallero!, hihkaisin tammalle joka hörisi innokkaasti. -Hetken olet viel tarhas ja sit tuun hakeen sinut pois, sopiiko?, höpötin tammalle joka pudisti päätään ja lähti etsimään heinänkorsia. -Porsas.., tuhahdin ja läksin tallille päin.
Tallin kulmalla olin törmätä Chaoon ja hänen rinnallaan poukkoilevaan Riinaan. -No oleppas nyt! Tällä on taas virtaa enemmän ku laki sallii!, Chao puuskahti minulle. -Huoh... Mullakin on tuo vielä eessä. Mun tuurilla sieltä neidin pötsistä putkahtaa villi ja vahva ori joka jaksaa koetella hermoi..., sanoin irvistäen takaisin. -Mutta myö tästä jatketaan, moikka! -Moooi..
Raahauduin vihdoin kottareitten ja talikon äärelle. Huokaisin syvään ja lähdin kiikuttamaan niitä Blondin karsinalle. Aloin lappaa paskaa kottareille pyllistellen oven raosta. Äkkiä tunsin takamuksessani pukkauksen ja lensin polvilleni. Heti perään kuului hysteeristä hihitystä. Kun ponkaisin ylös näin vatsaansa pitelevän, nauravan Carkin ja Leevin joka höristeli korviaan viettomana. -Sori... E... En saanu sit kiellettyy ajoissa... Olet tyylikäs!, Carkki tyrski vedet silmissä. Katsahdin alas ja repesin itselin nauramaan. Hupparini oli turpeen peitossa ja reisitaskuhousuni oli napanneet myös osansa. Pian oli kuitenkin jatkettava hommia ja aloin taas lappamaan tavaraa kärryihin, tosin nyt varautuen hyökkäykseen.
Kun karsina oli puhdas lähdin marssimaan tarhoille päin. Aidalla huusin Blondia ja se tuli ravaten minua vastaan iso maha hölskyen puolelta toiselle. Silitin turpaa joka hamuili taskuani ja työnsin sitten pään pois. -Et ota itte mitään sieltä..., mutisin tammalle ja lähsin viemään sitä sisälle. Annoin narun roikkua löysänä ja Blondin napsia heinänkorsia pihatien varresta. Carkki oli jo saanut Leevin hoidettua ja ratsasti meitä vastaan. Blondi hörisi tervehdyksen ja Leevi vastasi vingahduksella takaisin. -Se näyttää melkein virtahevolta jo!, Carkki hihkaisi innokaasti. -Tai syöttöporsaalta!, naurahdin takaisin.
Tallissa harjasin tamman puhtaaksi ja hain suitset. Satulaa ei tarvinnut enää edes ajatella. Nakkasin suitset Blondin päähän ja talutin sen ulos napaten samalla kypärän. -Wear!, kiljaisin niin että sain sekä kauempana kävelevän tytön että Blondin loikkamaan. -Hups! Heh.. Tuutko punttaamaan? -Juu toki! Blondihan on pyöree kun virtahepo!, Wear totesi pirullisesti. -Ai sinustakin?, virnistin, -Kiitos paljon! Annoin Blondille pohkeita ja ohjasin sen kohti metsää. Puolen tunnin lenkki tekisi terää. Aurinko enää paistanut joten vedin hupparin hihat alas. Taivas näytti synkältä. Tuuli kahisutti puskaa saadan Blondin höristämään korviaan. -Ssshhh, rauhassa vaan... Blondin käänsi korvansa kuunnellakseen minua. Samassa kuului räsäys ja tunsin kuinka tamma lähti altani. Tömähdin suoraan ojan penkalle ja kun olin ryysännyt itseni ylös näin jo Chaon jolla oli toisessa kädessä Blondi ja toisessa Riina. -Anteeksi! Meidän piti tehdä pieni rauhoittelu lenkki maastakäsin mutta tää tonttu repi meidät molemmat tonne pusikkoon. Enkä sitte ehtin varottaa että me siellä ollaan ennekun Riina astu oksan päälle ja pelästytti Blondin..., Chaon selitti nolona. -Eipä mitään, onneksi sait sen kiinni.. Miä oon vahvaa tekoa!, sanoin ja pullistin vielä hauiksiani sanojeni painoksi ja sain Chaon rentoutumaan ja naurahtamaan.
Kun Chao oli auttanut minut takaisin selkään matka saattoi jatkua. Blondi ei vaikuttanut järkyttyneeltä joten minäkin saatoin rentoutua. Kävelimme lammen luokse ja siinä ympäri ja takaisin. Viimeisellä hiekkapätkällä Blondi alkoi äkkiä kuumua. Vilkuilin ympärilleni. Ei mitään mikä voisi pelottaa mutta sitten näin tamman korvista että se halusi mennä kovempaa. -No jos nyt vähän.., mutusin ja annoin ohjaa. Blondin nosti samantien laukan ja jatkoi sitä nätisti. Tunsin sen jalkojen ja vatsan liikkeet ja vain nautiskelin menosta. Pian tamma siirtyi itse töksähtäen raviin ja siitä käyntiin. -Vielä hetken saat päättää tahdin ja sitten taas minä olen pomo, vai mitä? Blondi vastasi pärskähtämällä.
Kävelytin tammaa kunnes sen hengitys tasaantui ja vein sen sitten talliin. Hoidin sen pikaisesti ja vein sitten tarhaan hamuilemaan ruohoa. Pyysin Jaakkoa ottamaan sen sisälle ja antamaan sille rehut.
|
|
|
Post by Ros on May 23, 2008 9:23:58 GMT 2
23.5.2008
Viime aikoina on kirjoittelu jäänyt vähän vähälle enkä ole muistanut edes noita tunteja tänne lisätä. Olkoon sitten siellä missä ovat.
Tassuttelin suoraan tarhoille ja huusin Blondia. Se viiletti puoliravissa portille ja haisteli hellästi poskeani ja alkoi hamuilla hupparini hihaa. -Olet sinä niin suloinen..., huokaisin ja pujotin riimun tamman päähän. Lähdin taluttamaan tammaa hissukseen kohti tallia antaen sen samalla nyhtää ruohoa sieltä täältä. Näin sen vatsa ei heti olisi sekaisin kun se viikon kuluttua siirtyisi laitumelle kokopäiväisesti. Tamma näytti syötävän suloisesta varsamahansa kanssa. Annoin riimunnarun roikkua löysällä kun astelimme kohti harjauspuomia. Blondi seurasi levollisena perässäni ja pian se tulikin aikan taakseni ja laski päänsä olalleni. Sujautin pienen suukon tamman turvalle ja nojasin poskellani siihen.
Puomilla laitoin narun vetosolmuun ja lähdin hakemaan pakkia. Kun tulin takaisin oli Blondi seisahtunut tuijottamaan tallin suuntaan. Kurtistin kulmiani ja seisahduin kuuntelemaan. Hetkun kuluttua aitan suunnalta kuului vaino varsan hirnahdus ja Blondi vastasi takaisin pehmeällä hörinällä. -Vai äidinvaistot.., sanoin liikuttuneena,-Kohta sullakin on ihan oma varsa ei mee enää kauan!, sanoin ja painoin käteni tamman vatsan päälle tunnustellen pienten kavioiden vaimeita potkuja.
Aloin harjata tammaa pitkin vedoin ja kun sen karva kiilsi ja käteni oli aivan velliä satuin pari askelta taaksepäin ihaillen lopputulosta. No.. Kohta se näyttäisi taas porsaalta joka on rypenyt mudassa koko päivän.. Otin vielä kaviot ja siinä samalla muistin että kengittäjälle pitäisi soittaa. Blondilta lähtisi nyt alkuun kengät kävelemään koska se siirtyisi pian mammailemaan laitumelle Celen ja sen varsan kanssa ja koskaanhan ei voinut olla aivan varma.
Irrotin tamman puomista ja taluttelin sitä puolisen tuntia pitkin seppeleen piha-aluetta ja annoin sen ruohostaa rauhassa siellä missä se halusi jonka jälkeen vein sen takaisin tarhaan nauttimaan auringonpaisteesta. Itse lähdin talliin ja nappasin kottikärryt. Lapoin paskat kottareihin ja kiikutin lantalaan ja hain samalla vähän uutta turvetta kuivikkeeksi.
Pyysin Jaakkoa ruokkimaan tamman jonka jälkeen soitin kengittäjälle, joka tulisi maanantaina.
|
|
|
Post by Ros on May 26, 2008 14:42:19 GMT 2
26.5.2008
Nyt kun tammaa ei liikutella tai muutenkaan hoidella erityisemmin kun se saa rauhassa odottaa synnytyksen käynnistymistä ja laiduntaa tammaseurassa, niin en kovin pitkiä kertomuksia nyt tee.
Tänään kengittäjä kävi nappaamassa tammalta kengät pois ettei sitten käy hullusti siellä tamma+varsalaitumella. Synnytykseen aikaa 2-3päivää.
|
|
|
Post by Ros on May 27, 2008 20:44:34 GMT 2
27.5.2008Olin käynyt nyt kuudesta asti tarkitamassa Blondin karsinan säännöllisesti ja tamma pyöri jatkuvasti ympyrää ja koitti välillä käydä makaamaan. Yhdeksän maissa tallissa hiljeni, kun suurin osa hoitajista lähti kotiin tai istumaan kahvihuoneeseen. Vähän sen jälkeen kurkkasin karsinaan ja tamma oli asettunut makuulle, mutta näytti vieläkin pihtaavan jotain. Jätin sen rauhaan ja tulin puolen tunnin päästä uudestaan, jolloin selvästi synnytys oli käynnistynyt. Lähdin karsinalta rivakasti ja juoksin taloon ja hain Annen talliin, koska hän oli varmasti nähnyt jo monta varsomista. Samalla kun juoksimme tallille soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärille. Varsominen oli jo täydessä vauhdissa kun pääsimme karsinalle ja etuset näkyivät jo. -Annetaan sen ponnistaa rauhassa, jos jotain hämminkiä tulee menen auttamaan., Anne kuiskasi. Katselin itse silmät pyöreänä oman silmäteräni ponnisteluja, hikistä olemusta ja etusia jotka kuopivat maata. Se loi meihin anovia katseita, mutta Anne viittoi minua pysymään paikallani. Pikkuhiljaa uusi hevosen alku tuli sentti sentiltä ulos ja kun se oli kokonaan ulkona Anne meni karsinaan ja puhdistin varsan turvan kalvosta. -Taas orivarsa, hän sanoi ja hymyili minulle. -Ihanaa! Pientä prinssiä tässä jo toivottiinkin., sanoin hiljaa. Kun Blondi oli hetken levännyt se kääntyi varsaansa kohti ja alkoi nuolla sitä uutterasti joka paikasta. Enää pitäisi odottaa jälkeiset ja silloin kaikki olisi kutakuinkin kunnossa. Katselimme karsinan ovelta tätä pientä ihmetta samalla kun eläinlääkäri kaahasi pihaan. Moikkasin häntä ja katselin kun hän meni karsinaan tutkimaan molemmat. -Kaikki näyttää olevan kunnossa, kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi tarkkailla ja ottaa yhteyttä jos jotain hälyttävää ilmenee. Kiitimme kauniisti ja vahdimme vielä tammaa muutaman tunnin. Kahden tunnin kuluttua olivat jälkeiset tulleet jotka me yhteistuumin tarkatimme että kaikki ulkona. Sen jälkeen jätimme tamman ja varsan omaan rauhaan jotta ne saisivat kunnolla tutustua. Päätin kuitenkin että jään yöksi tallille niin Anne saisi nukkua rauhassa. Ennenkuin Anne meni sisälle hän vielä kaivoi minulle viltin ja tyynyn ja toivotti hyvät yöt ja käski minun laittaa herätyksen korkeintaan tunnin välein. Kiitin ja kävin pitkäkseni. Tuli vähän lyhyt mutta olen helkkarin väsynyt..
|
|