Post by Sini on Mar 16, 2009 19:14:16 GMT 2
Eli, 26. päivä torstaina pidän tunnin, jonka aiheena olisi lähinnä kaikenlaiset tasapainoa kehittävät temput sekä hauskanpitoa porukassa. Saatte ehdottaa eri ideoita ja tehtäviä tunnille, ja toiveheppojakin saa tietysti laitella. =)
Tunnille otetaan maksimissaan 5 osallistujaa.
OSALLISTUJAT
Ellady - Pikku $ (huom, iltatalleilla ei voi maksaa)
Henni - Sentti $
Cäpä - Humu $
Eija - Tiia
Sanni - Bert $
TÄYNNÄ!
$ = Maksanut
TARINA
TEMPPUILUA JA TASAPAINOILUA 26.3.09.
- Onkos kaikki sitten paikalla? Oliko teitä vaan neljä, kyllä mä mun mielestä otin tähän tunnille vähän enemmän porukkaa…? Sanoin ratsastajille, jotka seisoivat keskellä kenttää hevostensa kanssa.
- Eikös jonkun pitänyt tulla Humulla? Sanni muisti.
- Ainiin, Cäpähän sillä menikin, sanoin tytöille. Ja kuin tilauksesta, maneesin ovi paukahti auki ja sieltä astui esiin hengästynyt Cäpä, Humun ohjat kädessään ja kypärä väärinpäin päässä. Hän taisi itsekin huomata sen, kun huomasi Eijan kysyvän ja hieman huvittuneen katseen ja käänsi kypäränsä oikein päin.
- Nyt voidaan varmaan aloittaa, kun mattimyöhäsetkin on saapuneet paikalle, sanoin ja ratsastajat hyppäsivät hevosten selkään. Aloitimme ensin menemällä käyntiä pidemmillä ohjilla. Aloin kasata kentän keskelle riviin tynnyreitä, sekä kaivoin taskustani muutaman lusikan.
- Voi ei, me ollaan sitä kananmuna juttua! Henni huudahti ja minä virnistin ratsastajille.
- Älkää pelätkö, ne on keitettyjä ihan vaan teidän iloksenne, sanoin ja komensin kaikille tiukemmat ohjat.
- Ottakaa kaikki jalustimet kaulalle ja nostatte sen jälkeen ravin. Ellady laittaa Pikkuun vähän enemmän vauhtia, mutta kuitenkin niin, ettei se kaahota sun alta pois. Sentin kanssa oikein hyvä, Henni, koeta vielä pistää selkää suoremmaksi ja varpaat osoittaa menosuuntaan, vaikka mennäänkin ilman jalustimia. Cäpä ja Humu voisivat vähän hiljentää, nyt on oikein hyvä. Muista katsoa koko ajan menosuuntaan, Cäpä!
Tiialla menee Eija tosi hyvin! Voisit vähän koettaa taivuttaa sitä enemmän kulmissa ja yritä nostaa leukaa vähän ylemmäs, niin että katsot suoraan eteenpäin, etkä sinne Tiian jalkoihin. Nyt on parempi! Ja sitten Sanni pistää Bertiin paljon enemmän vauhtia, toi ei edes ole ravia. Hyvä, pohjetta vaan, mutta älä käytä liikaa ääniapuja. Jos pohkeet ei riitä, onhan sulla raippa jota voit käyttää lisäapuna.
Katselin tyytyväisenä ratsastajia, jotka puuskuttivat kuin viimeistä päivää. Ajattelin, että nyt olisi oikein hyvä ottaa vähän laukkaansiirtymiä, jotta hevoset vertyisivät.
- Nostellaas sitten vähän laukkaa yksitellen pitkillä sivuilla, huusin maneesin keskeltä. Henni ja Sentti aloittavat! Nosta sitten laukka heti kulman päätyttyä ja hiljennä ennen kulman alkua. Tee tämä tehtävä kummillakin pitkillä sivuilla, ja muut siirtyvät uran sisäpuolelle, jotta Hennillä on tilaa.
Henni nosti Sentillä laukan kulman lopussa, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Sentin laukka oli mukavan pyörivää ja Hennillä oli hyvä istunta. Seuraavana olivat Ellady ja Pikku. Pikku nosti laukan, ja teki pienen pukin pitkän sivun keskellä, mutta Ellady pysyi hienosti selässä. Toinen sivu meni jo paremmin ja Pikun laukka näytti oikein hienolta. Vuoroon tulivat Eija ja Tiia, jotka suoriutuivat tehtävästä myös vallan mainiosti. Vaikka menimmekin tehtävän ilman jalustimia, Eija muisti hyvin pitää jalat oikeassa asennossa. Ja nyt katse oli oikein hienosti eteenpäin.
Sanni ja Bert nostivat kulmassa laukan, joka oli melko laiskahkoa, mutta Sanni sai hevoseen heti vauhtia. Raippaa ei kuitenkaan tarvittu, vaan Sanni käytti napakkoja pohjeapuja, joten Bertkin saatiin laukkaamaan vauhdikkaasti. Viimeisenä vuorossa olivat Cäpä ja Humu, jotka saivat laukan hyvin nostettua, mutta ylläpitäminen ei riittänyt ihan sivun loppuun saakka. Toisella sivulla tehtävä onnistui paremmin, ja Humu saatiin laukkaamaan koko sivun verran.
- Käyntiin sitten kaikki, sanoin. Otetaan nyt pujottelua, mutta voitte kyllä laittaa jalustimet jalkaan. Tavoitteena olisi mennä rata niin nopeasti kuin vain voitte, mutta jos kananmuna putoaa, niin teidän täytyy käydä itse nostamassa se. Otan tässä aikaa, ja voittaja on sitten nopein ratsukko. Ottakaa kaikki tästä yksi lusikka, ja mä annan siihen sitten kohta jokaiselle yhden munan. Kukas voisi aloittaa...
- Me voidaan tulla ekana, jooko? Sanni hihkaisi Bertin selästä. Annoin hänen lusikkaansa yhden kananmunan.
- Miten tätä pitäis kuljettaa? Sanni kysyi.
- Tyyli on vapaa, mutta kädessä ei saa pitää, vastasin. Mietittyään hetken, Sanni pisti lusikan toisen pään suuhunsa ja lähti lähtöviivalle.
- Yksi, kaksi, kolme, NYT! Huusin ja Bert pinkaisi ravilla eteenpäin. Sannin kananmuna huojui lusikassa, mutta se pysyi kuin ihmeen kaupalla lusikan kyydissä. Sanni hiljensi ennen ensimmäistä tynnyriä, ja pujotteli radan loppuun saakka. Viimeisessä käännöksessä muna kuitenkin putosi lusikasta, ja Sanni kapusi nostamaan sen ja nousi nopeasti takaisin satulaan. Hän nosti laukan ja pääsi maalilinjalle saakka ilman, että muna olisi pudonnut toisen kerran.
- Oho, aika kova aika! Hihkaisin ja kutsuin seuraavaksi Eijan ja Tiian lähtöviivalle. Eija päätti pitää lusikkaa kainalossaan, joka onnistuikin menestyksellisesti. Eija oli päättänyt ottaa varman päälle, ja mennä radan rauhallisessa ravissa. Kananmuna ei pudonnut kertaakaan, ja Eija ja Tiia saivatkin tähän mennessä parhaan ajan.
- Nyt voisi olla Cäpän ja Humun aika, huudahdin ja Cäpä ohjasi Humun lähtöviivalle. Cäpä päätti ottaa mallia edellisestä ratsukosta ja pisti lusikan myöskin kainaloonsa. Lähtömerkin saatuaan, Cäpä antoi Humulle laukkapohkeet ja niin he pinkaisivat matkaan. Cäpä hallitsi Humun kuitenkin hyvin, joten he selviytyivät pujottelusta ilman suurempia ongelmia. Viimeinen käännös aiheutti kuitenkin myös heille ongelmia, joten kananmuna lensi komeassa kaaressa halki maneesin, suoraan Elladyn kypärään.
- Iik, mikä se oli?! Ellady kiljaisi ja pelästyi kananmunaa päässään. Kaikki alkoivat nauraa, ja Cäpä ja Humu suorittivat radan tyylillä loppuun saatuaan uuden kananmunan. Kuitenkin tämän kömmähdyksen takia heille tuli tähän mennessä huonoin aika, mutta Cäpä ei siitä välittänyt – leikkiähän tämä vain on!
- No, jos nyt selvittäisiin ilman välikohtauksia, kun on Hennin ja Sentin vuoro. Henni oli tehnyt päätöksensä, ja laittoi lusikan toisen pään suuhunsa, kuten Sannikin. Lähtömerkin kuultuaan Henni antoi Sentille napakat avut raviin, ja Sentti teki työtä käskettyä. He pujottelivat radan hyvin, ja selvisivät viimeisestäkin kurvista hienosti. Juuri kun Sentti oli astunut maaliviivan ylitse, Henni pudotti kananmunan, mutta onnekkaasti se tippui vasta maalilinjan toiselle puolelle.
- Upeasta suorituksesta tuli nyt kyllä paras aika tähän mennessä, katsotaan voittaako Ellady ja Pikku teidät. Niin Pikku ja Ellady asettuivat lähtölinjalle. Ellady oli miettinyt, miten saisi kananmunan pysymään lusikassa, ja olikin keksinyt oikein hyvän keinon – hän pisti sen osan lusikasta, missä oli kananmuna, suuhunsa. Nyt se ei ainakaan voisi pudota! He suorittivat radan alkuosan käynnissä, ja päästyään viimeisen vaikean kurvin ohitse, Ellady nosti Pikulla laukan ja niin he ylittivät vauhdikkaasti maalilinjan. Elladyn upea taktiikka ei kuitenkaan tuonut heille voittoa, vaan Henni ja Sentti hallitsivat edelleen nopeinta aikaa.
- Jes! Hyvä Sentti, Henni taputti hevostaan ja kaikki muut hurrasivat heille.
- Sitten nostakaa vielä vähän ravia tähän loppuun, ja kun ootte pari kierrosta kevennellyt, niin voitte ottaa omatoimisesti käyntiin, sanoin ratsastajille. Käveltyään vielä loppukäynnit löysillä ohjilla, komensin ratsukot keskelle kaartoon.
- Isot taputukset hevosille ja kiitokset tunnista, voitte taputtaa vähän itseännekin päähän, olitte jokainen tänään tosi hienoja. Tunti meni oikein hyvin! Sanoin väsyneen näköisille tytöille.
- Niin ja Ellady, muista putsata kypäräsi! Sanni naurahti Bertin selästä, ja kaikki muutkin yhtyivät nauruun.
Maksuja kehiin =)
Tunnille otetaan maksimissaan 5 osallistujaa.
OSALLISTUJAT
Ellady - Pikku $ (huom, iltatalleilla ei voi maksaa)
Henni - Sentti $
Cäpä - Humu $
Eija - Tiia
Sanni - Bert $
TÄYNNÄ!
$ = Maksanut
TARINA
TEMPPUILUA JA TASAPAINOILUA 26.3.09.
- Onkos kaikki sitten paikalla? Oliko teitä vaan neljä, kyllä mä mun mielestä otin tähän tunnille vähän enemmän porukkaa…? Sanoin ratsastajille, jotka seisoivat keskellä kenttää hevostensa kanssa.
- Eikös jonkun pitänyt tulla Humulla? Sanni muisti.
- Ainiin, Cäpähän sillä menikin, sanoin tytöille. Ja kuin tilauksesta, maneesin ovi paukahti auki ja sieltä astui esiin hengästynyt Cäpä, Humun ohjat kädessään ja kypärä väärinpäin päässä. Hän taisi itsekin huomata sen, kun huomasi Eijan kysyvän ja hieman huvittuneen katseen ja käänsi kypäränsä oikein päin.
- Nyt voidaan varmaan aloittaa, kun mattimyöhäsetkin on saapuneet paikalle, sanoin ja ratsastajat hyppäsivät hevosten selkään. Aloitimme ensin menemällä käyntiä pidemmillä ohjilla. Aloin kasata kentän keskelle riviin tynnyreitä, sekä kaivoin taskustani muutaman lusikan.
- Voi ei, me ollaan sitä kananmuna juttua! Henni huudahti ja minä virnistin ratsastajille.
- Älkää pelätkö, ne on keitettyjä ihan vaan teidän iloksenne, sanoin ja komensin kaikille tiukemmat ohjat.
- Ottakaa kaikki jalustimet kaulalle ja nostatte sen jälkeen ravin. Ellady laittaa Pikkuun vähän enemmän vauhtia, mutta kuitenkin niin, ettei se kaahota sun alta pois. Sentin kanssa oikein hyvä, Henni, koeta vielä pistää selkää suoremmaksi ja varpaat osoittaa menosuuntaan, vaikka mennäänkin ilman jalustimia. Cäpä ja Humu voisivat vähän hiljentää, nyt on oikein hyvä. Muista katsoa koko ajan menosuuntaan, Cäpä!
Tiialla menee Eija tosi hyvin! Voisit vähän koettaa taivuttaa sitä enemmän kulmissa ja yritä nostaa leukaa vähän ylemmäs, niin että katsot suoraan eteenpäin, etkä sinne Tiian jalkoihin. Nyt on parempi! Ja sitten Sanni pistää Bertiin paljon enemmän vauhtia, toi ei edes ole ravia. Hyvä, pohjetta vaan, mutta älä käytä liikaa ääniapuja. Jos pohkeet ei riitä, onhan sulla raippa jota voit käyttää lisäapuna.
Katselin tyytyväisenä ratsastajia, jotka puuskuttivat kuin viimeistä päivää. Ajattelin, että nyt olisi oikein hyvä ottaa vähän laukkaansiirtymiä, jotta hevoset vertyisivät.
- Nostellaas sitten vähän laukkaa yksitellen pitkillä sivuilla, huusin maneesin keskeltä. Henni ja Sentti aloittavat! Nosta sitten laukka heti kulman päätyttyä ja hiljennä ennen kulman alkua. Tee tämä tehtävä kummillakin pitkillä sivuilla, ja muut siirtyvät uran sisäpuolelle, jotta Hennillä on tilaa.
Henni nosti Sentillä laukan kulman lopussa, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Sentin laukka oli mukavan pyörivää ja Hennillä oli hyvä istunta. Seuraavana olivat Ellady ja Pikku. Pikku nosti laukan, ja teki pienen pukin pitkän sivun keskellä, mutta Ellady pysyi hienosti selässä. Toinen sivu meni jo paremmin ja Pikun laukka näytti oikein hienolta. Vuoroon tulivat Eija ja Tiia, jotka suoriutuivat tehtävästä myös vallan mainiosti. Vaikka menimmekin tehtävän ilman jalustimia, Eija muisti hyvin pitää jalat oikeassa asennossa. Ja nyt katse oli oikein hienosti eteenpäin.
Sanni ja Bert nostivat kulmassa laukan, joka oli melko laiskahkoa, mutta Sanni sai hevoseen heti vauhtia. Raippaa ei kuitenkaan tarvittu, vaan Sanni käytti napakkoja pohjeapuja, joten Bertkin saatiin laukkaamaan vauhdikkaasti. Viimeisenä vuorossa olivat Cäpä ja Humu, jotka saivat laukan hyvin nostettua, mutta ylläpitäminen ei riittänyt ihan sivun loppuun saakka. Toisella sivulla tehtävä onnistui paremmin, ja Humu saatiin laukkaamaan koko sivun verran.
- Käyntiin sitten kaikki, sanoin. Otetaan nyt pujottelua, mutta voitte kyllä laittaa jalustimet jalkaan. Tavoitteena olisi mennä rata niin nopeasti kuin vain voitte, mutta jos kananmuna putoaa, niin teidän täytyy käydä itse nostamassa se. Otan tässä aikaa, ja voittaja on sitten nopein ratsukko. Ottakaa kaikki tästä yksi lusikka, ja mä annan siihen sitten kohta jokaiselle yhden munan. Kukas voisi aloittaa...
- Me voidaan tulla ekana, jooko? Sanni hihkaisi Bertin selästä. Annoin hänen lusikkaansa yhden kananmunan.
- Miten tätä pitäis kuljettaa? Sanni kysyi.
- Tyyli on vapaa, mutta kädessä ei saa pitää, vastasin. Mietittyään hetken, Sanni pisti lusikan toisen pään suuhunsa ja lähti lähtöviivalle.
- Yksi, kaksi, kolme, NYT! Huusin ja Bert pinkaisi ravilla eteenpäin. Sannin kananmuna huojui lusikassa, mutta se pysyi kuin ihmeen kaupalla lusikan kyydissä. Sanni hiljensi ennen ensimmäistä tynnyriä, ja pujotteli radan loppuun saakka. Viimeisessä käännöksessä muna kuitenkin putosi lusikasta, ja Sanni kapusi nostamaan sen ja nousi nopeasti takaisin satulaan. Hän nosti laukan ja pääsi maalilinjalle saakka ilman, että muna olisi pudonnut toisen kerran.
- Oho, aika kova aika! Hihkaisin ja kutsuin seuraavaksi Eijan ja Tiian lähtöviivalle. Eija päätti pitää lusikkaa kainalossaan, joka onnistuikin menestyksellisesti. Eija oli päättänyt ottaa varman päälle, ja mennä radan rauhallisessa ravissa. Kananmuna ei pudonnut kertaakaan, ja Eija ja Tiia saivatkin tähän mennessä parhaan ajan.
- Nyt voisi olla Cäpän ja Humun aika, huudahdin ja Cäpä ohjasi Humun lähtöviivalle. Cäpä päätti ottaa mallia edellisestä ratsukosta ja pisti lusikan myöskin kainaloonsa. Lähtömerkin saatuaan, Cäpä antoi Humulle laukkapohkeet ja niin he pinkaisivat matkaan. Cäpä hallitsi Humun kuitenkin hyvin, joten he selviytyivät pujottelusta ilman suurempia ongelmia. Viimeinen käännös aiheutti kuitenkin myös heille ongelmia, joten kananmuna lensi komeassa kaaressa halki maneesin, suoraan Elladyn kypärään.
- Iik, mikä se oli?! Ellady kiljaisi ja pelästyi kananmunaa päässään. Kaikki alkoivat nauraa, ja Cäpä ja Humu suorittivat radan tyylillä loppuun saatuaan uuden kananmunan. Kuitenkin tämän kömmähdyksen takia heille tuli tähän mennessä huonoin aika, mutta Cäpä ei siitä välittänyt – leikkiähän tämä vain on!
- No, jos nyt selvittäisiin ilman välikohtauksia, kun on Hennin ja Sentin vuoro. Henni oli tehnyt päätöksensä, ja laittoi lusikan toisen pään suuhunsa, kuten Sannikin. Lähtömerkin kuultuaan Henni antoi Sentille napakat avut raviin, ja Sentti teki työtä käskettyä. He pujottelivat radan hyvin, ja selvisivät viimeisestäkin kurvista hienosti. Juuri kun Sentti oli astunut maaliviivan ylitse, Henni pudotti kananmunan, mutta onnekkaasti se tippui vasta maalilinjan toiselle puolelle.
- Upeasta suorituksesta tuli nyt kyllä paras aika tähän mennessä, katsotaan voittaako Ellady ja Pikku teidät. Niin Pikku ja Ellady asettuivat lähtölinjalle. Ellady oli miettinyt, miten saisi kananmunan pysymään lusikassa, ja olikin keksinyt oikein hyvän keinon – hän pisti sen osan lusikasta, missä oli kananmuna, suuhunsa. Nyt se ei ainakaan voisi pudota! He suorittivat radan alkuosan käynnissä, ja päästyään viimeisen vaikean kurvin ohitse, Ellady nosti Pikulla laukan ja niin he ylittivät vauhdikkaasti maalilinjan. Elladyn upea taktiikka ei kuitenkaan tuonut heille voittoa, vaan Henni ja Sentti hallitsivat edelleen nopeinta aikaa.
- Jes! Hyvä Sentti, Henni taputti hevostaan ja kaikki muut hurrasivat heille.
- Sitten nostakaa vielä vähän ravia tähän loppuun, ja kun ootte pari kierrosta kevennellyt, niin voitte ottaa omatoimisesti käyntiin, sanoin ratsastajille. Käveltyään vielä loppukäynnit löysillä ohjilla, komensin ratsukot keskelle kaartoon.
- Isot taputukset hevosille ja kiitokset tunnista, voitte taputtaa vähän itseännekin päähän, olitte jokainen tänään tosi hienoja. Tunti meni oikein hyvin! Sanoin väsyneen näköisille tytöille.
- Niin ja Ellady, muista putsata kypäräsi! Sanni naurahti Bertin selästä, ja kaikki muutkin yhtyivät nauruun.
Maksuja kehiin =)