|
|
Post by Anne on Nov 9, 2011 14:51:13 GMT 2
Kansi © Meeri - kannen kuvat © Meeri & Anne L
|
|
|
|
Post by Meeri on Nov 20, 2011 11:29:47 GMT 2
Minun & Frankin yhteisen taipaleen alku 20.11.2011 Tallipihassa oli hiljaista Annoin katseeni vaeltaa tutuissa rakennuksissa, joiden katot ja ikkunat olivat yöllä saaneet kauniin huurteisen pinnan. Tallin seinällä oleva lämpömittari näytti -6 astetta ja kirosin mielessäni, että jätin topparatsastushanskani kotiin. Raotin tallin pääovea ja luikahdin sisään. Lämpö ja hevosentuoksu tulvahtivat sieraimiini ja se jos mikä sai minut unohtamaan pikku pakkaset. Astuin oikealla puolellani olleen hepan karsinan eteen. Edi, tämän täytyy olla yksi neljästä uudesta hepasta, mietin. Tallin shettikset olivat edelleen samassa karsinassa, mutta Siiriä hoiteli joku pieni tyttö. - Moi, ootko sä Siirin hoitaja? kysyin. - Terve! Joo oon, tulin just äsken ekalta ratsastukselta tällä. Mun nimi on muute Inkeri, tyttö selitti hymyillen. - Meeri. Mä oon Frankin uus hoitaja, se on se kärpäskimo. Tänään ekaa kertaa sillä ratsastamaan, esittäydyin - Mut mä tästä meenki, myhäilin ja lähdin lampsimaan eteenpäin. Toimiston eteen tullessani tajusin, että en tiennyt missä Frankin karsina oli. Päätin käydä vilkaisemassa lisäosaa, jossa tiesin olleen tyhjä karsina. Ja siellä se oli: Frank. Katselin ruunaa hetken kaltereiden välistä ja se puolestaan silmäili minua lempeillä silmillään. Työnsin karsinan oven auki ja astuin lihaksikkaan kärpäskimon vierelle. Frank nuuhki minua uteliaasti ja ihmetteli kuka olin. - Tämä on meidän yhteisen taipaleemme alku, sanoin ruunalle ja silittelin sen kaulaa. - Olet juuri sellainen mitä odotin, kuiskasin hiljaa ja sain vastaukseksi hörähdyksen. En voinut lakata ihastelemasta tuoretta hoitohevostani, sen koko olemus huokui rauhallisuutta ja lempeyttä. Kun vihdoin sain silmäni irti Frankista kipaisin hakemaan harjapakkia varustehuoneesta. - Taisitkin jo löytää tiesi Frankin luo, kuulin Annen huvittuneen äänen. - Joo, henkäisin. - Mistäs arvasit? - No harjapakista kädessäsi ja kyllä sen nyt naamastakin näkee, nainen naurahti. Väläytin leveän hymyn vastaukseksi. - No, mitäs pidit näin ensisilmäyksellä? Anne jatkoi. - Arvaat varmaan, naurahdin. - Täydellinen. - Tiesinhä minä, hän vastasi ja lähti sitten toimistoon. Minä taas kipitin takasin Frankin luo. Nappasin suan käteeni ja menin karsinaan. Harjasin ruunan tarkasti, sillä halusin ensimmäisen ratsastuksen olevan ikimuistoinen. Täytyihän ratsun olla näyttävä. Frank nautti huomiosta ja se seisoi kiltisti paikallaan korvan lerpsuttaen puolinukuksissa. Laskin käteni ruunan jalkaa pitkin kaviolle ja herrasmiehenä Frank nosti sen itse ylös. Puhdistin kaviot hyvin ja tarkistin, että kengät olivat kunnolla kiinni ja kaikki tallessa. Kun lopetin harjauksen Frank räväytti silmät auki ja katsoi minua kysyvästi. Diivan elkeita, tuhahdin ja rapsutin ruunan säkää. Pyörittelin valkoiset pintelit ketterästi kärpäskimon jalkohin. Nappasin suitset koukusta ja nostin ohjat Frankin kaulalle. Kuolaimet suuhun ja vedin suitset sen päähän. Kiinnitin soljet ja hämmästelin miten helposti kaikki tapahtui. Frank pureskeli kuolaimia hieman levottomasti ja odotti pääsevänsä jo uralle. Asetin satulan sen selkään, kiristin satulavyön ja jätin ruunan hetkeksi karsinaan odottamaan. Painoin kypärän päähäni ja napsautin sen kiinni. Sitten laitoin ruskeat ohkaiset ratsastushanskat käsiini ja nappasin raipan vasempaan käteen. Tartuin Frankin ohjiin ja suuntasimme kohti punaista maneesia. Istuessani ruunan selässä tajusin, että se oli aika korkea verrattuna hevosiin joilla yleensä ratsastin. Mittailin jalustimet ja kiristin satulavyön kunnolla. Frank pureskeli kuolaimia odottaen ohjeitani. Painoin pohkeeni kevyesti ruunan kylkiin ja se nytkähti liikkeelle. Ohjasin sen uralle ja jätin ohjat löysiksi. Ensimmäiset kierrokset istuin selässä yrittäen totutella isoihin liikkeisiin. Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja istuin syvemmälle satulaan. Puolipidäte, pohkeet, ravi. Frankin ravi oli korkeaa ja pitkää, hankalaa ratsastajalle. Taivuttelin ruunaa ravissa, tein voltteja ja erilaisia käännöksiä. Päätin harjoitella avotavutusta. Aloin muistella opettajan ohjeita: Johda hevosen etuosa uran sisäpuolelle johtavalla ohjasotteella ja aseta samalla hevonen niskan ja pään liittymästä. Istu keskellä ja mukana liikkeessä. Frank oli aluksi hieman epäröivä, mutta sitten sain sen mukaan liikkeeseen. Sisäpohje on satulavyön kohdalla ja taivuttaa hevosta rungosta ja pitää hevosen uralla.
Ulkopohje säätelee taivutusta hieman satulavyön takana, estää takaosaa työntymästä ulos ja ajaa ulkotakajalkaa eteen ja alle. Ulko-ohja tukee pohjetta, ohjaa hevosta kulkusuuntaan ja säännöstelee asetusta ja taivutusta.
Työstin Frankia keskittyneesti, pyrkien oikeaoppiseen avotaivutukseen. Ruuna oli taitava kouluratsu ja osasi liikeen, mikä helpotti minua. Kun vihdoin tunsin liikkeen onnistuneen en voinu olla hymyilemättä. - Upeaa Frank, sanoin hevoselle ja vein ruunan etuosan takaisin uralle ja suoristin hevosen. - Yleensä eka ratsastus on semmonen rento, mutta halusin vähän testailla. Nyt olis laukat vuorossa, mutta ei mitään kummempia, puhelun Frankille. Ruunan suupielet olivat valkeassa vaahdossa ja annoin sen vähän tasata hengitystä. Keräsin ohjat taas käsiini ja tein muutaman puolipidätteen käynnissä. Siirsin pohkeitani ja annoin laukka-avut. Frank kuunteli tarkasti ohjeitani. Laukka oli hienoa, rytmikästä, mutta pehmeää. Muutama kierros laukkaa, voltteja ja otin Frankin käyntiin. Suunnanmuutos. Uusi laukannosto oli hieman edellistä kömpelömpi, mutta itse laukka oli hienoa. Istuin syvällä satulassa ja nautin vauhdista ja Frankin upeasta jalkatyöskentelystä. Jatkoin ratsastelua eri askellajeissa ja pian huomasin että tunti oli jo hurahtanut. - Otetaan ulkona loppukäynnit, sanoin Frankille ja ohjasin hikisen ruunan ulos. Hetin tumman viltin sen selkään maneesin tuolilta, sillä ulkona oli pakkasta. Seppeleen pihassa oli tälläkertaa enemmän elämää. Tarhoissa juoksenteli hevosia ja Jaakko työnsi parhaillaan kärryjä lantalaan. Nyökkäsin tervehdykseksi. Ratsastin Frankin kentälle ja annoin sille kunnolla ohjaa. Ulkona oli hieman lämmennyt aamun jälkeen ja olihan toki ratsastuskin lämmittänyt minua. Kun Frankin hengitys oli tasaantunut liu'uin alas selästä ja tömähdin ikävästi kovaan maahan. - Auts! huudahdin ja tajusin, että varpaani olivat jäässä. Urheasti nostin jalustimet, löysäsin hieman satulavyötä ja köpöttelin Frankin kanssa tallin pesupaikalle. Yritin tuloksetta avata suitsien pientä solkea kohmeisilla sormillani. - Voi...! ähisin. - Tarvitko apua? kuulin tytön äänen takaani. - No kelpais kyllä, saatko ton soljen auki, kun mun sormet on nii jäässä? tuhahdin. - Voin koittaa, tummatukka vastasi ja sai soljen helposti auki. - Mikä sun nimi muute on? Mä oon Jolanda, hän kysyi hymyillen. - Meeri, vastasi ja vastasin hymyyn. Frank katseli anovasti Jolandaksi esittäytynyttä tyttöä ja sai rapsutuksia kuten halusikin. Ruuna näyttä tyytyväiseltä itseensä ja hörähti matalasti. Naurahdin sille kääriessäni pinteleitä. - Näkyillään, Jolanda huikkasi ja käveli jo kohti ovea. Vastasin myöntävästi ja pyyhin Frankista enimmät hiet pois. Sitten heitin hakemani hikiloimen ruunan päälle. Nappasin kärpäskimon kavion ja putsasin sen. Tarkistin jalat ja kaikki oli kunnossa. - No mitäs mieltä oot Frank? kysyin takajalkaansa lepuuttavalta ruunalta. Vastaukseksi sain lämpimän puhalluksen kasvoilleni. - Selvä, naurauhdin. Frankin kuivatellessa siinä pesin kuolaimet, vein varusteet paikoilleen, heitin karsinaan vähän heiniä ja palasin sitten talliloimen kera takaisin. Vaihdoin hikiloimen ohueen talliloimeen ja talutin Frankin karsinaan. Tuun käymään vielä myohemmin sun luona, mutta nyt on muuta puuhaa, selittelin kärpäskimolle ja halasin sen lihaksikasta kaulaa. // En oikeestaan tiennyt yhtään millanen Frank on ratsastaa tai sen askellajeista ja tää on nyt tämmönen "täydellinen hoitsuni" tarina  Seuraavista koetan tehä realistisempia. |
|
|
|
Post by Meeri on Nov 22, 2011 20:32:30 GMT 2
Koulun vääntöä ja iltapuuhia 22.11.2011 Frank kiristi selkeästä sisäohjaa ja ravasi pitkin askelein kentän päädyssä. Höllensin otettani ja annoin sille lisää ohjaa. Painon pohkeitani ruunan kylkiin ja maiskautin kuuluvasti, mikä toi vauhtia askellukseen. Ulkona oli viileää ja luultavasti pakkasta. Taisin olla viimmeisiä ratsastajia tallilla, ravatessani kentän valojen loisteessa. En välittänyt kylmästä tuulesta tai autiosta pihasta, sillä keskityin vain ratsastukseen. Ylös, alas, ylös, alas, kertasin mielessäni Frankin ravin tahtiin. Viimmeisillä kierroksilla jalat tuntuivat olevan muussia. Ruuna heitteli päätään kyllästyneenä. Lopetin kevennyksen, mutta siitä huolimatta pompin satulassa kuin jauhosäkki. - Tämä saa kyllä riittää tältä illalta, huokaisin ja annoin ohjien valua pitkiksi. Frank laski päänsä alas ja hidasti askeltaan. Taputtelin sen kaulaa ja heitin viltin satulan taakse. - Kylläpäs sä oot myöhään liikkeellä, Josefiina sanoi yllättyneenä. - Joo kun en kerennyt päivällä niin tulin sitten illalla, vastasin väsyneenä. Frank kopisteli perässäni karsinaan. Avasin satulavyön ja nostin satulan huopineen kärpäskimon selästä. Kiikutin sen heti aivan lähellä olevaan satulahuoneeseen. Nappasin samalla reissulla Frankin harjapakin ja talliloimen. Näpertelin suitsien soljet auki ja vedin ne pois ruunan päästä. Putsasin hyvin ratsuni kaviot ja tarkistin, että kaikki muukin oli OK. Sitten harjasin Frankin rauhallisesti ja hyvin. Koko toimenpiteen ajan kärpäskimo oli vain torkkunut paikallaan muutaman kerran vilkaisten, että mitäs nyt tapahtuu? Heitin talliloimen Frankin selkään ja kiinnitin kaikki nipsut ja napsut. - Onko sulla kiire kotiin vai jelppaatko iltaruokien jaossa? blondi tallinomistaja kysyi. - Eipä täs oo mikään hoppu, autan mielelläni, vastasin ja väänsin kasvoilleni hymyn. Otin käsiini aimo annoksen heiniä ja viskasin ne ensimmäisen nälkäisen hevosen karsinaan. Siinä sitten jakelimme Jossun kanssa iltaruuat ja tarkistin vielä, että kaikkien karsinoiden ovet olivat kiinni. Huomasin siinä kiertäessä myös, että olin unohtanut Frankin harjapakin ja suitset karsinan oven viereen. Hinkkasin kuolaimet puhtaiksi ja vein ne ja pakin satulahuoneeseen. - Yöt! huikkasin töitä jatkavalle Jossulle ja lähdin kotia kohti. Meeri & Frank 2HM |
|
|
|
Post by Meeri on Nov 26, 2011 20:03:41 GMT 2
"Always everything can't be perfect" 26.11.2011 Hyräilin kappaletta, joka oli juuri soinut isosiskoni autossa. Pyörittelin riimunnarua käsissäni ja kävelin kohti takatarhaa, jossa Frank laidunsi. Jäinen maa oli hiekoitettu, joten uskalsin lompsia rennosti jännittämättä koska takapuoleni olisi mustelmia täynnä. - Good afternoon boys and girls! huikkasin maneesin vieressä tarhaileville hevosille. Muutama silmäpari kääntyi tutkailemaan minua. Etsin katsellaani kärpäskimoa ruunaa. Frank jolkotteli minua kohti kahden heppakaverinsa kera. Tunnistin kirjavan herran Reinoksi ja ponikokoisen voikon Ediksi. Yleensä Frank tuli portille kun kutsuin sitä, mutta nyt sillä oli selvästi jotain muuta mielessä. Avasin portin ja astuin ruunan lähellä. Ojensin käteni tarttuakseni Frankin riimuun, jolloin kolme kaverusta toteutti suunnitelmansa: Ne käännähtivät nopeasti kannoillaan ja kirmasivat tarhan kaukaisimpaan nurkkaan. - Jaahas. Tälläistä tänään, tuhahdin ja lähdin kävelemään Frankin luo. Aivan tarpeeksi kauan sai syöksyillä ja juoksennella ympäri tarhaa ennenkuin ilkikurinen ruuna antoi kiinni. Sain pidellä riimunnarusta kiinni rystyset valkoisina, kun kärpäskimo muutti mielensä ja tahtoikin takaisin kaveireden luokse. Voi h*elevetti, kirosin mielessäni, kun ohikulkijat vilkuilivat meitä epäluuloisina. Turvallisuus syistä laitoin Frankin kiinni karsinassa. - Mikä sua oikein vaivas aiemmin? kysyin ruunalta kammatessani sen lyhyitä jouhia. Takuton ja kiiltävä harja teki siitä heti siistimmän näköisen. Vastausta kysymykseeni ei Frankilta liiennyt, sillä hoitohevoseni mielummin sulki silmänsä ja torkahti. Huokaisin syvään, ja tiputin kamman harjapakkiin. Hapuilin lädelläni kumilenksupussia tehdäkseni Frankin harjaan söpöjä pikkulettejä, mutta sitä ei löytynyt. Kaivelin harjapakkia - turhaan. Etsin satulahuoneesta - turhaan. Palasin hoitohevoseni karsinanlle ja työnnsin auki vastustelevan oven. Vilkaisu alas sai silmäni laajenemaan. - Kuule Frank. Sano, että mä näinn vain väärin. Älä vaan sano, että sun karsina on täynnä kumilenksuja, pihisin tyhjin keuhkoin. Meeri, hengitä. Niitä on vain muutama... Sata. - Fuck! ärähdin ruunalle joka katsoi minua viattomasti, pää kallellaan, lenksupussi suussaan. Seuraavat puoli tuntia meni siinä karsinassa kyykkiessä ja kumilenksuja keräillessä. Muutamat ihmettelevät katseet ja kysymyksetkin onnistuin saamaan. Mitä sä teet? Mitä tapahtu? Miks kyykit siellä? Jokaiselle murahdin jotakin tyylin: Frank. Älä kysy. Myöhemmin juoksutin Frankia maneesissa. Meeri & aina ihana Frank 4HM |
|
|
|
Post by Meeri on Nov 27, 2011 14:37:41 GMT 2
Laukan hallintaa 29.11.2011  5HMEn saanut pienennettyä kuvaa:D |
|
|
|
Post by Meeri on Nov 30, 2011 20:21:09 GMT 2
"Kouluvalmennusta" 30.11.2011 Frankin kaviot kopisivat pakkasen kovettamalla maalla. Kentän pinnassa näkyi joissakin kohdissa ohut jääkerros ja yritin välttää niistä ratsastamista. - Käytä enemmän sisäpohjetta ja pidä ympyrä pyöreänä! Anne ohjeisti kuuluvalla äänellä. Frank tuntui tänään kankeammalta kuin aiemmin ja jouduin keskittymään ja ponnistelemaan, että sain ratsuni pysymään kasassa. - Istu syvemmälle satulaan ja pidä jalka oikeassa asennossa! Puolipidäte ja aja Frankia eteenpäin! Sen täytyy polkea enemmän takajaloilla, nyt se on hieman etupainoinen, kuuluivat ohjeet. Hengitin syvään ja ratsastin ohjeiden mukaan. Frank ravasi pääty-ympyrää nyt jo paljon paremmin, kuin aluksi. Täydelliseksi sitä ei voinut sanoa, sen paremmin ruunan kuin minunkaan osaltani. Mutta sitten, yksi virheliike ja Frank valahti allani pitkäksi makarooniksi. - Kokoa sitä uudelleen, ota hyvä ohjastuntuma, pohkeet paikoilleen, kantapäät alas ja takapuoli syvälle satulaan. Poskeni hehkuivat punaisina, vaikka samalla pakkasilma kiristi kasvoja. Kokosin Frankin uudelleen ja tällä kertaa tein sen heti kunnolla. - Hienoa! Ottakaa vielä muutama kierros harjoitusravissa, sitten käynti, Anne kehui. Nyökkäsin vastaukseksi ja ohjasin ratsuni uralle. Frank kulki nyt tasapainossa ja notkeampana. Varmajalkainen ratsuni ei tuntunut välittävän jäisistä kohdista pätkääkään, toisin kuin minä. Näin jo silmissäni kauhukuvia miten ruuna kompastuisi ja kaatuisimme ja... Focus! komensin itseäniä. - Ota kunnon loppukäynnit ja sitten, kun olet hoitanut Frankin voit viedä sen tarhaan, Anne sanoi ja heitti viltin kärpäskimon selkään. - Okei, vastasin hymyillen ja kiitin tunnista. Anne kiiruhti sisälle ja minä jäin Frankin kanssa köpöttelemään uralle. Annoin ruunan venyttää kaulansa lähes maahan asti ja pujautin jalkani pois jalustimista. Ratsastin keskelle kenttää ja taputtelin hikistä ratsuani. Valuin alas satulasti hidastellen, jotten tömähtäisi kovaan maahan vauhdilla. Frank vilkuili minua epäluuloisesti. Nostin jalustimet ja löyhensin satulavyötä. Tartuin kärpäskimon ohjiin ja kiirehdimme tallin lämpöön. Pyörittelin hetken sukaa kädessäni ja nappasin sitten toiseen käteeni juuriharjan. Vuorotellen harjasin molemmilla Frankin pilkullista karvapeitettä. - Oliko kentällä hirveen kylmä ratsastaa? kuulin tutun äänen karsinan viereltä. Käänsin päätäni ja katseeni osui brunetteen, joka omisti tallin ainoan vuonohevosen. - En nyt sanois. Tai ainakaan en huomannu, kun liikkua Frankin puolesta, vastasin Pipsalle. - Jaa olitko vähän laiska? tyttö naurahti katsoen kirkassilmäistä kärpäskimoa. - Karsinassa kyllä jaksaa, mutta sitten kun pitäis oikeesti tehä töitä niin alkaa laiskottaa, hymisin ja rapsutin hoitohevoseni säkää. Minun onneni, että Frank oli kiltti hoitaa, sillä ruunan säkä oli jo 5cm pääni yläpuolella niin entäs jos se heittäisikin suitsia laittaessa pään kattoon? aloin mietiskellä. En edes huomannut miten Pipsa ja Sikke lähtivät tallista. Kaivelin turhautuneena harjapakkia kaviokoukkua etsien. Aina se pieni viheliäinen esine onnistui piiloutumaan kaikkien harjojen joukkuun! Samassa tunsin sen kädessäni ja nousin voitokas ilme kasvoillani. Putsattuani Frankin kaviot, asetin - tai oikea verbi taisi olla heitin - toppaloimen siistityn ja komean mussukkani selkään. Näpertelin sen kiinni vielä hieman kohmeen vuoksi kömpelöillä sormillani. Kiinnitin riimunnarun ruunan riimuun ja lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Tallissa minua odotti vielä karsinan putsaus, kunnes olisin valmis lähtemään kotiin.  6HM//Hups, loimi unohtui! :D |
|
|
|
Post by Meeri on Dec 11, 2011 20:45:18 GMT 2
Tuntimaksu
11.12.2011 Huomasin tallin lähestyessä jännityksen lisääntyvän. Tuttu paikka ja tutut turvat, mutta silti, ensimmäinen maastotuntini. Alma, tämä onkin eka ratsastukseni sillä, ajattelin kävellessäni hymyillen kohti oikeaa karsinaa. Vastassa oli kookas pohjoisruotsalainen lempeineen silmineen. - Terve tyttö, sanoin silittäessäni sen turpaa. Alma vilkuili minua uteliaasti ja aloitin heti ahkeran harjauksen. Paksussa talvikarvassa oli harjattava, eikä aikaakaan ollut yhtään hukattavaksi. Kaikki kymmenen ratsastajaa olivat työn rouhussa. Pujotin suitset näppärästi Alman päähän ja kiinnitin soljet. Satulan laitto onnistui vyön kiristykseen saakka mainiosti. - Ootsä varma, ettei tämä ole paksuna? vitsailin Annelle, joka oli tullut karsinan ovelle. - Talvikarva vähän hämää, nainen naurahti. – Alman kanssa reipas tahti. Vaihtele ulkoapuja, yritä saada sitä kuulolle, vaikka maastossa mennäänkin. Liian usein se on maastossa jatkolaisilla ja osaa kyllä tehdä sellaisen vuorenvarman maastolenkin. Nyt vähän eloa siihen. Nyökkäsin vastaukseksi ja vedin vyön kaikin voimin muutaman reijän tiukemmaksi. - Kuules tammuska. Tehdäänpä nyt silleen, että kiristän tämän sitten selässä kunnolla ja sä yrität vähän laihistaa, selostin Almalle. Turvaliivini oli upouusi ja tämä oli ensimmäinen käyttökerta. Talutin ratsuni tyytyväisenä ulos Mirrin ja Edin perässä. Lumi narskui kavioiden alla, kun marssimme pitkässä letkassa Annen johdolla. Metsäpolku oli kuuran peitossa, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Vaikka Almaa sai ajaa reippaasti eteenpäin, nautimme ratsastuksesta, kuten varmasti kaikki muutkin. Ravissa tamma kulki nätisti korvat höröllä ja huomattavasti vauhdikkaammin. Kevensin tahdissa, ylös ja alas. Muutaman kerran pohjoisruotsalainen ratsuni unohtui tuijottelemaan vierellä kimmeltelevää lammen pintaa. Perinteisellä laukkasuoralla ratsujen kaviot halkoivat ilmaa. Painauduin lähemmäs Alman kaulaa ja annoin sillä ohjaa. Hidastaessa tamma yritti tynniä apujen läpi, mutta siirsin sen epäröimättä raviin. Sitten vielä reippaat ravit ja loppumatka oli rauhallista köpöttelyä. Tunti kului nopeasti ja pian olimme jo tallilla. Kiitos kuuran peittoisesta tunnista
Anne! 7 hm |
|
|
|
Post by Anne on Dec 12, 2011 16:41:32 GMT 2
Kouluvääntöä Spessu Meerille! |
|
|
|
Post by Meeri on Dec 23, 2011 10:59:02 GMT 2
Aamutunnelmia Frankin silmin
23.12.2011 Tallissa oli hilpeä tunnelma, hoitajat hyräilivät ja lauleskelivat joululauluja, karsinoissa oli ties mitä jouluhömpötyksiä. Lepäilin rauhassa karsinassani odotellen Meeriä ja tämän päiväisen joulukalenteriluukun yllätystä. Rakas hoitajattareni/palvelijani oli aivan minua varten väsännyt hienon joulukalenterin. Eikä sellaista löytynyt muilta hevosilta, joten sain olla kerrankin ylpeä Meeristä. Muutaman minuutin odoteltuani kuulin tutun naurun ja pian näin Meerin punottavat kasvot. Hänellä oli kädessään harjapakki ja pieni paketti. Noniin tulejo haluan repiä auki tuon paketin! hörisin malttamattomasti. - Mitäs kultapojulle kuuluu? Taidat haluta tietää mitä tämä pikku paketti sisältää, Meeri kiusoitteli ja sulki minut hetkeksi syliinsä. Nyökkäsin innokkaasti toisin sanoen heitin päätäni lattiasta kattoon muutaman kerran. - Peace man! Kyllä mä ymmärrän, että oot malttamaton. Mä muistan kun halusin viimme jouluna avata lahjani jo 20. päivä, mutta... Meeri purskahti nauraan. Ei hävetys tuota, ajattelin ja pyörittelin silmiäni. Sitten päästiin vihdoin asiaan. Tyttö avasi nätisti paketin ja paljasti minulle sisällön: iso punainen omena. Hamusin tuota kaunista asiaa ja nappasin se hampaisiini. Omenan maku oli täydellinen ja rouskutin sitä nautiskellen. Meeri oli samaan aikaan tarttunut harjaan ja puunasi vaaleaa karvapeitettäni joulukuntoon. Kilttinä poikana seisoin koko ylväästi paikoillani ja siirryin kun oli siirryttävä. Kieltämättä teki mieli vähän kiusata Meeriä, mutta hei c'moon nyt on joulu! Tunsin käden kaviollani ja annoin vahvan hoitajani kiskoa sen omin voimin ilmaan.  8hm |
|
|
|
Post by Meeri on Dec 23, 2011 19:14:48 GMT 2
"Kell kulta sill onni"
24.12.2011 Kellä kulta, sillä onni
Mulla kulta, mulla myöskin onni
Kaiken antoi maailmaan tullessaan
Tuo pieni kullannuppuSuihkutin vettä kärpäskimoni päälle ja hyräilin joululauluja. Tänään oli se kauan odotettu päivä, jouluaatto. Kotona joululahjat oli jo avattu alkuillasta ja mukavia yllätyksiä sieltä paljastui. Sain lähes kaiken toivomani ja vielä muutakin. Tallissa aisti joulufiiliksen ja tunnelma oli katossa. Kaikki selittivät innokkaasti saamistaan lahjoista, hoitohevostensa söpöydestä jne. - Hyvää joulua, Merry Christmas, God Jul! Josefiina kajautti taluttaessaan Toivoa ulos. - Hyvää joulua sullekkin, vastasin hymyillen ja siirsin katseeni takaisin Frankiin. Poika taisi tietää, että tänään on erityinen päivä, sillä sen verran uteliaana se vilkuili ympärilleen. Tartuin vihreään pyyhkeeseen ja aloin kuivata Frankia. Huolellisen kuivauksen jälkeen heitin ruunan selkään kuivatusloimen. Karvapeitteen kuivuessa pesin vielä tummentuneet jouhet. Asettelin pienen tonttulakin Fränkin isoon päähän. Sitten pyörittelin jouluiset - tottakai punaiset - pintelit ruunan jalkoihin ja siirryin häntään. Siihen tuli päälle letti, jonka solmin kiinni arvaatte varmaan minkä värisellä nauhalla. - Voi Fränkki sä oot suloone! naurahdin silmäillessäni kädenjälkeäni kauempaa. - Mutta hei, jotai puuttuu. Nimittäin sun joululahja, sanoin, iskin silmää ja käännyin kannoillani. Nousin portaat yläkertaa kaapilleni. Tartuin ruskeaan pakettiin ja palasin alas talliin. Kellä kulta, sillä onni
Kauan tuntenut oon lauseen sen Talutin Frankin karsinasta pääkäytävälle. - Vähänkö hieno loimi! Mistä toi on ostettu? kuulin tyttöjen äänissä ihastusta. Virnistin ja vastasin: - Tää on mittatilaustyötä, mun enon vaimo on tehnyt tän. Loimi oli punainen, tarkasti ommeltu ja siinä oli hienoja yksityiskohtia, kuten lumihiutaleita. Se oli toppaloimi, mutta hengitti hyvin. Se oli joululahjani Fränkille. Ulkona oli pakkasta ja pimeää, mutta tallialue oli valaistu lyhdyin. Pimeydestä huolimatta kävimme Frankin kanssa pienellä jouluisella maastolenkillä, vain minä ja Frank. On täällä muitakin, mutta ette koskaan saa tietää sitä, naureskeli pieni partasuu lumikumpareen takana.
Ja viimeinkin nyt tiedän
Mitä onni oikein onHYVÄÄ JOULUA KOKO SEPPELEEN VÄELLE TOIVOTTAVAT MEERI & FRANK!9 hm |
|
|
|
Post by Meeri on Feb 4, 2012 23:02:55 GMT 2
Paukkupakkasia ja lumimyräkkää
4.2.2012 Tuuli viskoi lumihiutaleitä sinne tänne ja välillä ne loivat pieniä pyöteitä tallin pihaan. Kävelin viileästä maneesista Frankin edellä kohti lämmintä tallia. Kerrospukeutumisestani huolimatta tuntui kuin pakkanen olisi tunkeutunut jok'ikisen vaatekerroksen läpi suoraan iholleni. Eniten minua kuitenkin huoletti sormieni paleltumisen lisäksi kärpäskimo, jota suojasi vain loimi. - Aikamoinen myräkkä, vai mitä? pellavapäinen Rosie totesi nojaillessaan hoitohevosensa karsinaan. - Kyllä! Ei oo hetkeen ollut tuommosta. Kyllä nää pakkaset sais jo pikkuhiljaa väistyä, että pääsis kunnolla ratsatamaan. Ei huvittais mennä itteensä palelluttamaan, vastasin irvistäen. - Täähän on hyvää aikaa keskittyä henkiseen harjoitteluun, Josefiina sanoi, - Ja ootte hieman käytävän tukkeena, nainen katsoi minuun hymyillen. Pyysin anteeksi ja vein Frankin karsinaan. Ruuna pärskähti huomion kipeästi ja odotti rapsutuksia. - Sorry poju, höpisin ja ihailin kärpäskimon harjaan tarttuneita lumihiutaleita. Vein Frankin loimen satulahuoneeseen ja etsin käsiini sen harjapakin. - Paljonko on pakkasta? kysäisin Robertilta, joka sattui juuri olemaan ikkunalla. - Mmm.. Mittarin mukaan -26 astetta, poika mutisi. - Oukei, vastasin ja talsin hoitohevoseni luo. Tallin lisäsiivessä, missä Frank asusteli, oli usein hiljaisempaa kuin päätallissa ja välillä toivoin ihmisten eksyvän tännekkin päin. Liu'utin karsinan oven auki ja sujahdin suka kädessäni kärpäskimon vierelle. Ruuna oli tänään normaalia vilkkaampi ja hieman rauhaton. Tiesin sen johtuvan vähemmästä liikunnasta, mikä taasen johtui pakkasesta. - Anteeks poju etten oo käynyt täällä hetkeen. Se ei todellakaan johdu susta, oma vikani. Mutta täst edes lupaan tulla useammin kelistä riippumatta, selitin harjatessani pyörivää Fränkkiä. Pyörivin vedoin siistin vuorollaan lavat ja lautaset. Jokaisen tulisi edes kerran elämässään kokea se tunne, kun haistaa hevosen, tuntee sen lämmön, huomaa sen pienetkin eleet ja ilmeet. Wonderful. Frank hamusi taskuani herkkujen toivossa. Tuomani porkkana oli kuitenkin vielä laukussani, joten se saisi odottaa. Asettelin talliloimen tilastoruunan selkään ja kiinnitin sen hyvin. Rapsuttelin sen kaulaa ja ihailin pään kaunista profiilia. Sitten siirryin pois karsinasta, kipusin portaat yläkertaan ja avasin kaappini oven. Kaivelin kulahtaneesta laukusta porkkanan. Suljin kaapin oven ja kipitin takaisin hoitohevoseni luo. Ojensin porkkanan kärpäskimolle ja samalla sekunilla se oli kadonnut parempaan suuhun. 10 hm |
|
|
|
Post by Catrina on Oct 13, 2012 20:43:44 GMT 2
13.10 Funky Frank
Huohotin kiihkeään tahtiin Seppeleen pääkäytävällä. Huohotin sen takia, että olin juossut minun kodistani asti Seppeleen hienolle tallille. Siis täyttä vauhtia. Olin aivan täpinöissäni, sillä olin saanut kärpäskimon Funky Frankin hoitohevosekseni. Sen jälkeen, kun olin lukenut hoitajahaun tulokset, olin kiirehtinyt tallille. Tänään tahtoisin tutustua Frankiin ja katsella hieman tallin tiluksia. Ensimmäisenä päivänä en tahdo rynnätä ratsastamaan, vaan ottaa iisisti. Kävelin jännittynein askelin Frankin karsinalle. Heti kun karsinassa seisova ruuna kuuli lähestyvät askeleet, se meni kuikuilemaan käytävälle. Ihastuin ruunaan päätä pahkaa. Frank oli täydellinen, yksinkertaisesti täydellinen. Avasin varovasti karsinan oven ja ojensin käteni hevosta kohti. Se nuuhkaisi varovaisesti kämmentäni ja antoi minun tulla lähemmäs.
" Moikka, mä on sun uus hoitaja, Catrina. " Kuiskasin ruunalle. Frank puhalsi lämmintä ilmaa naamalleni kuin tervehtien. Hymyilin onnellisena. Tämä ihana ruuna olisi kuin omani pitkän aikaa, todella kauan...
" Tämän päivän ohjelma olisi aika rauhallinen. Tutustumista, harjailua ja muuta hauskaa. Sopiikos hienolle herralle se? " Kysyin Frankilta samalla, kun rapsutin sitä leukaperästä, koska siitä ruuna näytti pitävän. Hevonen venytti nautinnollisesti kaulaansa ja puhalsi taas lämmintä ilmaa suoraan naamaani. Kuulin kolistelua käytävältä ja kun utelias olen, menin kurkkaamaan, kuka siellä on. Käytävällä puuhasteli ruskeahiuksinen tyttö, joka tiputti tallin lattialle harjapussin. Suljin Frankin karsinan oven ja kävelin tekemään tuttavuutta. Ovi kolahti äännekkäästi paikalleen, ja tyttö kääntyi puoleeni.
" Hei! Mun nimi on Catrina. " Tervehdin tyttöä, joka oli varmaan vähän pelästynyt kovaa ääntä.
" Moi! Mun nimi on Pipsa. En huomannukkaan, että olit siellä. " Tyttö sanoi hymyillen."
" Ootko sä muuten Siken omistaja? "
" Joo. Sä taidat olla yks niistä uusista hoitajista ja taidat olla Frankin kaitsija? " Nyökkäsin vastaukseksi.
" Mm... Voisitko sä muuten näyttää vähän paikkoja? " Kysyn Pipsalta. Hän nyökkäsi ja sulki karsinan oven.
Pikaisen esittelyn jälkeen me molemmat uppouduimme omiin puuhiimme. Hain Pipsan näyttämästä kaapista Frankin harjat ja kipaisin takaisin ruunan karsinalle. Frank katsoi minuun, kun astuin karsinan pehmeille turpeille. Ruuna nuuhkaisi harjapussia ja antoi minun sukia sen pölyistä karvaa. Ensin pyörittelin kumisualla koko hevosta ja sitten harjasin pölyharjalla. Sitten muilla harjoilla ja lopuksi puhdistin Frankin kaviot. Frank nautti silminnähden harjauksesta ja huomiosta. Rapsutin hevosta sä'ästä harjauksen lopuksi ja sitten vein harjat paikoilleen. Pipsa oli laittamassa Sikelle kuolaimia suuhun, ja Sikke pisti vähän vastaan mutta Pipsa laittoi päättäväisesti kuolaimet tamman suuhun. Ajattelin mennä katsomaan kaappihuoneeseen ja etsin jonkun vapaan kaapin. Kipitin portaat ylös, ja huone, jonka näin, oli täynnä sinisiä kaappeja. Kaikissa varatuissa kaapeissa oli lukko eli vapaan kaapin löytäminen ei ollut vaikeaa. Vapaita kaappeja oli noin viisi, ja minä valitsin yhden kaapin, joka oli lähellä ikkunaa. Avasin kaapin ja tarkistin, että se oli tyhjä. Kaapissa ei ollut mitään muuta kuin yksi kuva ja se oli sattumoisin Frankista. Tämä taisi olla Frankin entisen hoitajan kaappi. Mikä yhteensattuma! Vilkaisin ulos ikkunasta. Syksy teki tulojaan ja ikkunan ohi lensi kellastunut lehti. Huokaisin ja ajattelin kuinka nopeasti aika menee. Kohta olisi joulu, sitten kevät ja taas kesä. Kesällä viettäisin kaiken vapaa aikani Frankin kanssa. Ikkunasta näin Pipsan ratsastavan Siken kanssa metsään päin. Tömistelin rappuset alas ja menin hoitohevoseni karsinalle. Frank työnsi päänsä karsinan luukusta ja katseli, kun tallustin taas sen karsinaa päin. Ajattelin mennä taluttamaan Frankia tallin pihalla ja ehkä jollakin metsäpolulla. Otin karsinan koukussa riippuvat päitset ja avasin karsinan oven. Ruuna laski päänsä, jotta saisin riimun helpommin sen päähän. Sitten lähtisimme talutusretkelle.
Talutin Frankia reippain askelin oranssien ja keltaisten lehtien peittämää polkua pitkin. Olin laittanut Frakille punaisen loimen, joka oli viikattu nätisti karsinan oveen kiinnitettyyn kaiteeseen. Ruuna nuuhkaisi ja tutki kaikkea, mitä kohtasimme polun varrella. Rapsutin suloista hevosta silloin tällöin. Edestämme lensi kauniin keltainen lehti ja Frank puhalsi sitä eteenpäin. Ruunan puuhat naurattivat minua vähän ja hymyilin huvittuneesti. Noin vartin reippaan taluttelun jälkeen saavuimme ihanalle lehtien peittämälle aukiolle. En voinut vastustaa halua ja talutin Frankin aukiolle ja pidimme tauon. Istuin pehmeälle lehtipedille ja Frank nuuhki vuorotellen lehtiä ja kenkiäni. Rapsutin hellästi ruunan otsaa, ja Frank puhalsi lämmintä ilmaa naamalleni. Lehtiä tippui melkein koko ajan puista; monet olivat jo paljaita. Katsoin ylös taivaalle, ja näytti siltä, että pian alkaisi sataa. Sitten yhtäkkiä nenälleni tippui kylmä vesipisara. Nousin ylös ja ojensin toisen käteni eteenpäin.
" Voih... Nyt alkaa sataa... Tules herraseni, mennään takaisin tallille. " Sanoin Funky Frankille ja aloin taluttamaan ruunaa tallille. Parin sekunnin päästä alkoi kunnon kaatosade, ja se pisti meihin molempiin vauhtia. Satoi niin paljon, että lopuksi ponnistin kiven päältä Frankin selkään ja ruuna alkoi laukata keinumaisesti. Vaikka minulla ei ei ollut satulaa eikä suitsia, Frank laukkasi niin pehmeästi, että selässä pysyminen ei edes ollut vaikeaa. Alkoi tulla aika muhkuraista polkua, ja minun piti hiljentää ruunan vauhtia hyvin reippaaseen raviin. Onneksi pian näin jo Seppeleen tilan ja pysäytin Frankin, että voisin hypätä pois selästä. Talutin Frankin ripeästi loppumatkan lämpimään talliin.
Istuin oleskeluhuoneen pehmeällä sohvalla lämmin kaakaomuki kädessäni. Vedin liilan viltin ylleni ja hörppäsin lämmintä kaakaotani. Juomani lämpö levisi koko vartalooni. Ensin se lämmitti kaulani, mahani ja sitten kohmeiset varpaani. Ovi kolahti auki ja näin Annen hymyilevän suun.
" Mitenkäs meidän riimuratsastajalla menee? " Hän hihkaisi.
" Hyvin menee... Paitsi että mun tukka on ihan läpimärkä... " Vastasin ja join loput kaakaostani. Nousin ylös ja venyttelin.
" Laitoinko Frankille oikean loimen? " Jatkoin venytellessäni.
" Joo, ihan oikee loimi tuli laitettua. Muuten mihin asti sä oikein lähdit? "
" Mä talutin ruunan jollekki aukiolle... En oikein muista, mitä reittiä mä seurasin. "
" Ai sinne... Se on tosi nätti paikka kesällä. " Anne sanoi. Vilkaisin kelloani. Se oli jo kuusi illalla. Olin ollut tallilla jo kolme tuntia.
" Voiii... Mun pitää lähtee kotiin. " Huokaisin onnettomana."
" Mä taidan viellä mennä moikkaamaan Frankia. " Mutisin Annelle ja hän nyökkäsi. Hän laittoi itselleen kahvia. Menin rappuset alas ja suuntasin hoitohevoseni karsinalle. Frank seisoin karsinassaan mutustelemassa iltaruokiaan mutta nosti päänsä kaukalosta kun avasin karsinan oven.
" Mun pitää nyt lähteä... Tuun sitten takaisin jonkun ajan päästä... Tästä päivästä ei tullut ihan sellainen kuin suunnittelin, mutta ei kai pikku ratsastus haittaa? " Kysyin ruunaltaja se hörisi samalla kun rapsutin hevosta leukaperästä. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun tapasin Funky Frankin, hevonen on jo minulle hyvin tärkeä. Olin oikea onnentyttö että minut valittiin tämän täydellisen ruunan hoitajaksi.
ღ: mellä Catrina ja Funky Frank
|
|
|
|
Post by Catrina on Oct 15, 2012 19:06:36 GMT 2
14.10 Uusia ihmisiä... Istuin äitini hopean värisessä BMW:ssä matkalla Seppeleeseen. En voinnut vastustaa haluani kipaista tallilla katsomassa Frankia. Vaikka ulkona satoi kaatamalla, minun oli pakko mennä. Tahtoisin taas tuntea ruunan pehmeän karvan sormieni alla ja tuntea sen lämpimän puhalluksen kasvoillani. Sade rummutti automme kattoa ja kohotin katseeni harmaalle taivaalle. Yksi pilvi näytti aivan hevoselta! Luultavasti... " Äiti kato! Toi pilvi näyttää ihan hevoselta! " Sanoin äidilleni. Hän vilkaisi nopeasti osoittamaani pilveä ja tokaisi: " Se näyttää aivan koiralta joka käyttää peruukkia... " " Ei se mikään koira ole! Se on hevonen! " Tuhahdin. " Voi noita hevoshulluja... Näkevät hevosia joka paikassa. " Äiti sanoi huvittuneesti ja pysäytti auton. Olimme jo Seppeleessä. Nappasin tallilaukkuni ja hyvästelin äitini. " Sinun pitää olla kotona kello kuudelta. Kello on nyt kaksi eli sinulla on neljä tuntia aikaa paasata Funkya. " Hän tuhahti. " Frank. Hevosen lempinimi on Frank. Muistan kyllä... " Mutisin lopuksi ja paiskasin auton oven kiinni. Kipitin nopeasti talliin sillä en tahtonut kastua läpimäräksi niinkuin eilen... Nojasin karsinan oveen katsellen Frankia. Voih, kun ruuna oli komea. Olin harjannut sen karvan kiiltäväksi, selvittänyt sen harjan ja hännän. Olin myös letittänyt Frankin hännän. Ruuna seisoi päätään riiputtaen karsinan nurkassa. Frankin olemus nauratti minua, sillä näytti että ruuna ajattelisi näin: " Mähän näytän ihan tammalta! Et todellakaan vie mua ulos tai muuten harakatkin nauraa! ". Menin Frankin luokse rapsuttelemaan sitä. " Tänään on kyllä sellainen sää että en viitsi mennä ulos ratsastamaan. Mä ajattelin jos mentäisiin maneesiin. Väännetään vähän koulukiekuroita. " Lepertelin Frankille samalla kun rapsutin sitä leukaperästä. Nyt kuitenkin aion pitää pikku tauon. Aion mennä oleskeluhuoneeseen. Suljin karsinan oven, nappasin tallilaukkuni jonka olin jättänyt karsinan viereen ja marssin portaat ylös kaappihuoneelle. Menin kaapilleni ja kaivoin ostamani lukon. Avasin kaapin oven ja laitoin eilen hankkimani päiväkirjan sisälle, heitin myös laukkuni sinne ja sitten lukitsin kaappini uudella lukolla. Oleskeluhuoneessa oli monia uusia kasvoja. Jotkut istuvat pehmeällä sovhalla ja jotkut istuivat pöydän ääressä. Moikkasin kaikkia ja koska olen uusi hoitaja, kysyin jos voisimme pitää pienen nimikierroksen. " Moi, mä oon Mappe ja mä hoidan Patronia. " Tyttö esittäytyi. Hänen jälkeensä tuli Linnea joka hoitaa Senttiä. Muistaakseni hän oli samassa hoitajahaussa kuin minä. Anthon joka hoitaa yksityistä Taigaa. Britta jonka hoitohevosen nimi on Riina. Dreamer jonka hoitohevonen on Blade. " Mä oon Catrina ja mun hoitsu on Frank. " Tokaisin hymysuin. Nimikierroksen jälkeen muut alkoivat puhua jostakin palkintoleiristä. " Öhh... Mistä palkintoleiristä te oikein puhutte? " Kysyin ihmeissäni. " Anne on laatinut sellaisen palkintoleirin hoitajille ja omistajille, koska me ollaan kaikki hoidettu omia ja hoitohevosiamme aktiivisesti. Ohjelmana on esimerkiksi leikkiä ja yöratsastusta. " Britta kertoi tohkeissaan. Kiinnostukseni heräsi heti ja kuuntelin kiinnostuneena muiden puheita. Siinä samassa päätin osallistua leirille. Frankin kanssa. Kiristin varovaisesti Frankin satulavyötä. Ruuna pullisteli jonkin verran ja kiristin vyötä niin paljon kuin pystyin. Tarkistin hevosen suitset. Kaksi sormea, kämmen... Hyvä, suitset olivat tarpean kireällä. Avasin karsinan oven kokonaan auki ja talutin ruunan ulos. Ulkona satoi vielläkin joten talutin Frankin nopeasti sisälle maneesiin. Ennenkuin avasin maneesin oven vihelsin, että mahdolliset ratsukot kuulisivat tuloni. Talutin Frankin sisälle ja onnekseni maneesissa ei ollut ketään. Pysäytin hevosen ja mittasin jalustimet.Tarkistin myös satulavyön ja kiristin sitä kaksi reikää. Ponnistin itseni selkään ja aloitin lämmittelyn. Sade rummutti maneesin kattoa joka sai Frankin vähän jännittyneeksi. Korvat pystyssä ruuna kuunteli rummutusta, mutta totuttuaan ääneen se antoi sateen olla. " Se on pelkkä sade, ei sitä tartte pelätä herranen... " Rauhoittelin ruuna enemmän. Maiskutin ja annoin ruunalle pohkeita jotta se siirtyisi raviin. Frank lähti löntystämään laiskassa ravissa joten annoin uudelleen pohkeitä että hevonen siirtyisi reippaaseen raviin. Aloin ratsastaa pieniä voltteja maneesin lyhyillä sivuilla. Frank oli ihana ratsastettava. Totteli apuja täydellisesti. Annoin ruunalle pohkeita ja ratsastin ravissa noin yhden kierroksen ja harjoittelin temponlisäyksiä. Nyt tahdoin kokeilla millaista on Frankin laukka. Vaikka olenkin jo kokeillut sitä riimunnarun varassa, tahdon nyt kokeilla millaista se on kunnon varusteet tukenani. Kannustin Frankin laukkaan. Minä vain keinuin rennosti Frankin selässä kun se nosti laukan. Ruunan laukka oli mahtipontinen. Isot, mutta pehmeät askeleet saivat laukan tuntuvan keinumiselta. Laukkasimme melkein kolme kierrosta kunnes pysäytin Frankin. " Voi että kun olet ihana! Olet täydellinen! " Riemuitsin ja halasin ruunan leveää kaulaa. Kannoin Frankin painavaa satulaa takaisin satulahuoneeseen. Meidän pieni treenaus oli mennyt oikein mukavasti. Onnekseni sade oli jo laantunut sillä minun pitäisiä pian mennä kotiin. Olallani keikkuvat suitset pitäisi pestä ja tahtoisin myös puhdistaa Frankin varusteet. Vein satula pois ja menin pesemään kuolaimet. Satulahuoneessa oli lavuaari joten pesin kuolaimet siellä. Otin lavuaarin vieressä olevan pesusienen ja hinkkasin liat pois. Sitten ripustin suitset ja hain satulasaippuan. Pyyhkäisin punaisen pesusienen saippuan päältä ja puhdistin suitset remmi remmiltä. Laitoin suitset yhteen koukkuun jonka yläpuolella luki " Frank " ja etsin satulan käsiini. Tein saman toimenpiteen satulalle käyttäen vähemmän saippuaa kuin hoitajakurssillani. Nyt sitten Frakin varusteet säihkyivät puhtaina. Vein tavarat paikoilleen ja hain rehulasta pienen porkkanan palan palkkioksi ruunalle. Kipitin takaisin Frankin karsinalle samalla kun tunkesin porkkana palaa pieneen taskuuni. Avasin karsinan oven ja Frank tuli tutkimaan minut. Hevonen haisteli ensinj kenkiäni ja eteni ylös päin. Taskujeni kohdalla ruuna kuitenkin pysäytti haistelemisen ja hörähti, kuin sanoen. " Hahaa! Löysinpäs! " Hymyilin ja silitin sormellani Frankin poskea. Otin porkkanan pois piilostaan ja ojensin sen hevoselle. Varovaisesti ruuna nappasi herkun kämmeneltäni ja rouskutti sen tyytyväisenä. Taputin ruunaa kaulalle ja hätkähdin avautuvaa ovea. Kurkkasin karsinan ovesta kuka tuli talliin. Tallin ovelta tuli tyttö taluttaen kaunista tammaa. " Hei! " Hihkaisin karsinan ovelta. Tyttö käänsi katseensa minuun. " Moi! " Tyttö vastasi " Mun nimi on Catrina. " Esittelin itseni. " Mä oon Salma. Oon Bonnien sponsoriratsastaja. " " Kiva! Mä hoidan Frankia. Olitko sä ratsastamassa? " Salma nyökkäsi ja talutti Bonnien viereiseen karsinaan. " Ootko ollu kauan hoitajana. " Salma kysyi riisuttuan kypäränsä. " No, en oikeastaan. Pääsin hoitajaksi joskus kahdeksantenä päivänä. " " Nii mäki! Muuten tahtoisitko mennä ratsastamaan joskus? " Salma kysyi. " Joo, voidaanhan me mennä mutta mun pitää nyt lähteä kotiin... " Vastasin ja vilkaisin kelloani. " Tai oikeastaan mun pitää mennä NYT. Äiti kiehahtaa kun myöhästyn mun pikkubroidin synttäreiltä. " Sanoin. " Äidit. " Salma sanoi ja naurahti. Hyvästelin heidät, hain tallilaukkuni ja kiirehdin kotiin. T: Catrina ja Frank Ps. Tarina tarkoitettiin eiliselle : ) |
|
|
|
Post by Catrina on Oct 17, 2012 18:39:05 GMT 2
 Eli Frank tarhaili tässä kuvassa tarhassaan, mutta ruuna alkoi pian tuijottaa metsikköä päin. ( Metsikkö on tuo ainoa puu... ) Noi pallerot on sitten punaisia, keltaisia ja ruskeita lehtiä jotka ovat tippuneet puista. Syksy 1 -merkki ansaittu syksyisestä suorituksesta! =)
 ~Anne
|
|
|
|
Post by Catrina on Oct 21, 2012 19:32:46 GMT 2
21.10 In my head Shawtys like a melody in my head
That i can't keep out
Got me singin like
Na na na na everyday
It's like my IPod stuck on replay
replay-ay-ay-ay... Kuuntelin Iyazin mahtavaa Replay kappaletta, samalla kun tein inhottaviani läksyjäni. Musiikki auttoi ajattelemaan, ainakin minun mielestäni. Huokaisin väsyneenä ja näytin kieltä vuoren kokoiselle läksypinolleni. Avasin äidinkielenvihkoni jonka etusivulle olin taiteillut Frankin kauniin pään. Pystyin melkein tuntemaan ruunan lämpimän hengityksen päin kasvojani. Hymyilin itsekseni ja mietin että pian olisi syysloma. Syyslomalla viettäisin kaiken aikani Seppeleessä, ihanan Frankin kanssa. Lomalla olisi myös palkintoleiri. Tällä viikolla en ole rupatellut kaverilleni Camillalle muusta kuin leiristä. Olenhan minä puhunut Frankistakin, tietysti. Sen jälkeen kun olen selvinnyt näistä läksyistä, menisin tallille. Enää puuttui noin tuhat läksyä... Eihän siinä kauan kestäisi? Sora rapisi kenkieni alla kun juoksin suoraa päätä tallille. Oli sitten alkanut sataa keskellä tallimatkaani, taas. Nyt se sitten oli varmaa, syksy oli saapunut. Kesän vihreät lehdet olivat kadonneet. Ruskeat, oranssit ja keltaiset lehdet oli paikanneet ne. Puolet metsän puista olivat jo paljaita. Metsästä voisi ehkä löytää marjoja ja sieniä. Huomasin että jotain puuttui. Sade. Ojensin hämmentyneenä käteni. Kämmenelleni ei tippunut kylmiä pisaroita. Vedin huppuni pääni päältä ja aloin kävellä nopeammin. Toivottavasti ei alkaisi satamaan uudelleen... Pian edessäni näkyi jo tutuksi tullut Seppeleen tila. Huokaisin helpottuneesti ja juoksin lämpimään talliin sisälle. " Sut tais sitten yllättää sadekuuro, vai? " Britta kysyi huvittunut hymy huulillaan. Huomasin hänen harjaavan ruunikonkimoa hevosta, joka töllötti minua mustilla silmillään. " No en! Mä pulahdin Liekkijärveen pienelle uimisreissulle. " Mutisin hänelle pieni hymy huulillani ja tiputin painavan tallilaukkuni lattialle. " Kukas tämä herranen on? " Kysyin tytöltä. " Tämä tässä on Seben uusin hepo, Hyperion. Ruuna muutti talliin koska Riinan sai nivelreuman ja tamman piti lähteä. " Britta selitti. " Okei. Hyperion on kyllä tosi hieno! " Ihailin ruunaa. Menin varovaisesti lähemmäksi ruunaa ja ojensin käteni kohti sen kiiltelevää kaulaa. Ruuna säikähti hieman ja otti pari askelta taaksepäin. " Hype on vähän arka... " Britta sanoi. " Ei kyllä mikään ihme kun kaikki on ihan uutta ja outoa. " Vastasin hymyillen ja nostin tallilaukkuni. " Mun pitää kyl nyt mennä, kun pitää hakea Frankkeli kohta tarhasta. Ennen sitä, tahon kuitenkin syödä jotain. " Lisäsin ja kipitin portaat ylös oleskelu huoneeseen. Huoneessa ei ollut ketään. Avasin tallilaukkuni ja pistin poskeeni tekemäni leivän. Frankin kaviot kopisit tallin lattiaa vasten kun talutin sitä karsinaansa. Ruuna hidasti omaa vauhtiaan ja nuuhki kiinnostuneena niskaani. " Hömppä! " Naurahdin hoidokkini nuuhkimiselle. Rapsutin hevosta leukaperästä ja napsautin riimunnarun pois karsinassa. Kävin hakemassa ruunan harjat kaapista. Kuulin mutinaa käytävältä matkallani takaisin Frankin luokse. Käytävällä tallustelivat Britta, Mappe ja Anthon. Kuullosti siltä että he puhuivat Britan uudesta hoitohevosesta, Hyperionista. " Ruuna on siis sikasöpö! " Britta puheli tohkeissaan. " Hei, tahtoisitteko mennä maastoon? " Kysyin heiltä. " Joo! " Mappe ja Britta vastasivat innokkaasti. " Mut eiks ulkona oo aika sateista? " Anthon kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi. " Kyllähän siellä tuulee pikkasen ja sadettakin tulee, mutta eihän me sokerista olla? " Hymyilin. " Mä en oo sokerista, mutta oon tosi makee! " Mappe naurahti ja repesimme kaikki nauramaan. " Okei, eli varustetaan hepat ja nähään sitten ulkona. " Sanoin ja hajaannuimme puunaamaan hoitohevosiamme. Satula natisi ja kaviot kopisivat metsäpolkua vasten, kun minä, Britta, Mappe ja Anthon olimme maastoreissullamme. Ulkona ei tällä hetkellä satanut, mutta taivaalla oli tummia pilviä. Toivottavasti nopean maastolenkkimme aikana ei alkaisi sataa. Minä olin ensimmäinen ja minun takanani ratsasti Britta Hyperionin selässä. Anthon oli kolmannes ja Mappe oli viimeinen Patronin selässä. Metsä oli jo värikkäiden lehtien peittämä ja monet koivut olivat menettäneet lehtensä. Me ratsastimme jollakin pienellä metsäpolulla joka varmaan vie varmaan Seppeleen naapuritallille, Appelsiiniin jos sitä pitkin ratsasti tarpeeksi kauan. Frank asteli rennoin askelin pitkin lehtien peittämää polkua pitkin. Taputin ruunaa kaulalle hymyillen. Yhtäkkiä kuulin metsästä rasahduksen. Pysäytin Frankin hämmentyneenä ja niin tekivät muutkin. " Mikä toi oli? " Anthon kysyi katselle metsää päin. " En mä tiiä... " Mappe mutisi. Huomasin liikettä paljaiden koivujen takaa. Se oli jotain ruskeaa. Kesti hetki kunnes eroitin ruskean karvapeitteen keltaisten lehtien seasta. " Kauris... " Kuiskasin hiljaa muille. " Whut? " Britta kysyi kovaa. Kauris säpsähti ja tuijotti pelokkaana meitä. " Kauris. " Toistin lujempaa. Ehkä liian lujaa. Kauris pelästyi pahemman kerran ja juoksi edestämme. Hyperion pelästyi ohi syöksyvää kaurista ja tahtoi laukata karkuun. Britta piti ruunan hyvin aisoissa, mutta minun rauhallinen Frankini hermostui ja meni sikksakkia. " Sooo! Ei tartte pelätä... " Mutisin rauhoittelevasti ja vedin napakasti ohjista. Ruuna pysähtyi ja palasi tavalliseen rauhalliseen itseensä. " Bambi pillastutti hepot. " Naurahdin ja muitakin alkoi naurattaa. " Onneksi Bambista ei sen isompaa kaaosta tullut. " Britta sanoi ja taputti Hypeä raihoittavasti kaulalle. Pienestä välikohtauksesta piittaamatta, jatkoimme matkaamme jonkin verran. " Mua kyllä mietityttää, kukahan on nopein meidän hoitsuista... " Mappe sanoi hymyillen, kun saavuimme laukkasuoralle. " No otetaanko selvää? " Kysyin kilpailijoilta. Kuulin myöntäviä vastauksia. " Yy, kaa, koo! " " Hyvä tallipäikkyni, tänään oli aivan mahtava talli päivä! Olin maastossa Britan, Anthonin ja Mappen kanssa. Maastossa tapasimme Bambin  Kruunasimme hienon maastoretken laukkakisoilla.Voittajaa ei julistettu, koska hevoset laukkasivat maaliin samaan aikaan! Aloitin sitten kanssa tähän kirjaan kirjoittamisen.En kyllä malta odottaa tulevaa palkintoleiriä! Joka kerta kun luon leirin ohjelman, mahaani kutittaa jännityksestä. Eniten odotan yömaastoa... Aika kyllä kuluu tosi nopeasti! Kohta on jo joulu! Ajatella! Jouluksi aion ostaa Frankkelille jonkun lahjan. Ei kai tässä sitten muuta, kirjoittelen taas seuraavalla kerralla kun vierailen Frankin luona. Eli hyvin pian
~ Catrina
Kirjoitettu: 21.10.12 " Suljin tallipäiväkirjani ja lukitsin sen kultaisella lukolla. Laitoin kirjan kaappiini ja laitoin sinisen kaappini lukkoon. Nostin tallilaukkuni ja tallustin pois Seppeleen tilalta. 4HM |
|
Apr 30, 2022 23:14:52 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2