|
|
Post by Anne on Jan 29, 2013 13:07:55 GMT 2
Arselan löpinät vuodelle 2013
|
|
|
|
Post by Anne on Feb 3, 2013 22:56:00 GMT 2
by Artsi:
3.2.2013 Repeämä
Jotenkin nautin vierastallin moderniudesta. Vanhassa navettarakennuksessa oli tultu hyörittyä jo tarpeeksi, samoin entisiin viljavarastoihin kyhäyissä ulkobokseissa.
Isse oli sidottu käytävälle ja nautti selvästi, kun harjasin sen kauniin ruskeaa karvaa.
- Siinä ehkä luonteeltaan ihanin hevonen evör, sanoi blondi ovelta.
- Siinä ehkä ihanin blondi evör, murjaisin takaisin.
- Artsi, vanha kääpä, rajoita jo, Lynn hymähti ja katseli aikuismaisesti ympärilleen. Kyllä, tyttö oli naisistunut, muuttunut siihen sopusuhtaisempaan, pehmeämpään muotoon, johon naiset teini-iän jälkeen yleensä muokkautuivat. Toiset jossain vaiheessa yli, toiset taas jääden siihen miehille mieluisampaan muottiin. Tai mistä sitä tietää, kai joku tykkää leveämmästikin.
- Artsi!! Kuuluuko?! Lynn karjaisi niin, että supersäyseä Issekin heitti päätään ilmaan.
- Mitä?
- Prkll.... Onko sulla tietoa, milloin Simo palailee?
- Tarkoitat kai, että milloin Tappi palailee?
- Älä nyt jaksa..
- Lähtivät puoli tuntia sitten. Kestävyystreeniä nääs, tunnin lenkki tiedossa. Sitä Simo nyt kaipaa. Ja Tappikin luultavasti, vinkkasin härskisti silmää.
- OMG, mitä läppää... En voi kuvitellakaan sun tyslyyttä täällä takapajulassa, Lynn puuskaisi. - Eli ehdin hiitata Svanten ennen Simon hoitoa.
- Hiittaa vaan, vastasin, vaikkakin mielestäni sana hiitti ja poni (tai siihen viittaavat subjektit ja objektit) eivät sopineet samaan lauseeseen. Eivät edes samaan kappaleeseen.
- With plesö, Lynn sanoi ja poistui harmaaseen talvisäähän jättäen minut taas Isseä valmistelemaan.
Samassa ovi aukesikin ja siellä oli ajovarsuteinen, punaposkinen Ros taluttaen Taraa.
- Hevosen vaihto, nainen määräsi.
- Ääähh, ei mulla ole Isse valmiina.
- Hopi hopi, Tara pitää loimittaa.
Argh, hevosenhoitajan osa ei sopinut minulle ollenkaan. Mutta minkäs teit: vatsalihasrepeämä kielsi ajon seuraavan kuukauden ajan ja Ros sai toimia Tapin lisäksi päävalmentajanamme.
Pistin vipinää kinttuihin ja heitin valjakset Issen selkään. Teimme hevosenvaihdon lennossa ja otin märän Taran käytävälle. Riisuin siltä valjaat, katsoin jalat ja hetin kuivatusloimet niskaan. Seuraavaksi aloinkin valmistelemaan Rallia, kohta Ms Päävalmentaja olisi taas ovella, vaatimassa ja pätemässä.
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 5, 2013 15:54:09 GMT 2
by Artsi:
5.4.2013
Viereisessä hiekkatarhassa Tara hörisi epätoivoisesti. Ehkä se vaistosi, että sen emä oli tänään lähtenyt pois viimeiselle matkalleen. Heitin viimeisen lapiollisen likaista purua kottikärryyn. Lotan karsina oli nyt tyhjä ja puhdas.
Fiia istui Svanten selässä ja ratsasti jukuripäistä ponia raviradalta kohti tallia. Tytön ilme oli apea.
- Piristikö? kysyin.
Tyttö pudisti vaitonaisena päätään ja laskeutui hiirakon selästä. Eipä ollut oma olokaan kummoinen; Lotta oli ollut tallissa varsasta asti. Hädin tuskin muistin elämää tilalla ilman ruunikon tamman hörähdyksiä.
Annoin Fiian viedä Santun talliin rauhassa. Samassa radan suuntaan jolkotteli Ros tallin uusimman asukkaan, Monnin, ohjaksissa. Monni oli pieni ja lupaava, erittäin hyväsukuinen hevonen. Ros oli naljaillut jotain liinaharjaisesta, läsipäisestä rautiaasta orista, sen ulkonäön omaperäisyydestä. Ihmettelin, pitikö minun omalle eukollekin väänätää rautalangasta, että kopukoissa ulkonäkö ei markannut minulle mitään. Vaan se, miten ne juoksee. Hevosköörin monipuolinen ulkonäkö oli todellinen sivuseikka, lähinnä ämmämäistä papatusta moiset...
Monni pääsisi pian opetus- ja sitten koelähtöön. Pieni suomenhevonen tömäköine runkoineen olisi oiva lyhyiden matkojen juoksiija.
Nyökkäsin vielä Rosille ja jatkoin kohti raviradan lantalaa. Kevät paistoi jo maata kuraiseksi ja ratakin oli muuttunut viikossa valkeasta ruskeaksi. Minsan viereinen tallipaikka oli nyt vapaa. Oikeastaan sula ihme, että niin vähillä hevosvaihdoilla olimme viime vuodet selvinneet. Täytyi kai olla kiitollinen siitä.
|
|
|
|
Post by Ros on Apr 5, 2013 19:25:54 GMT 2
05.04.2013
Kirosin montélähtöjen vähyyden alimpaan helvettiin. Pimu oli nyt seissyt tallissa tyhjän panttina jo tovin, mutta seuraavassa lähdössä olisi sen aika näyttää ja avata kassa! Hörppäsin tömäkän kahvin huiviini ja marssin takaisin talliin.
Lotan karsina näytti hassulta, kun sieltä ei enää kurkannutkaan sen tuttu pää. Sen sijaan tallissa möllötti kummallinen, romuluinen suokin rutjake. Ihan hyvin näytti tosin juoksevan. Ainakin aamuisen suhteen tulisi olemaan vielä kova menijä!
Viime aikoina oli kyllä ollut Kopseen ja Harman kanssa poikkeuksellisen rahakas kausi.. Ja kaipa Artsikin alkoi viimein olla tyytyväinen suorituksiini, sillä en ollut kuullut ainakaan kuukauteen vittuilua ohjastajan taidoistani!
Astuin Harman karsinaan. Useamman vuoden olimme tehneet jo orin kanssa yhteistyötä. Pian tulisi menemään 60 000 euron tili rikki. Se olisi varmasti vain ajan kysymys. Ja vaikka alkuun olin pitänyt Harmaa lähinnä kömpelönä kolhona, jonka kai Artsikin oli minulle antanut piruillakseen ja testatakseen pärjäänkö täysperävaunuyhdistelmän ketteryydellä varustetun valjakon kanssa. Ja kappas! Nyt saatiin näyttää pitkää nenää.
- Oot kyllä hieno... Noooin.. Ota siitä...., lässytin orille ja tarjosin sille porkkanan.
- Nää ei oo mitään helvetin poneja, joille lässytetään..., kuului Artsin tuhahdus takaani.
- Hah! No kai mä nyt saan mun kisatykkiä vähän helliä!, sanoin muka loukkaantuen.
- No.. Ehkä se sille suotakoon.. Pakko kyllä sanoo, että oot tehny sen kanssa hyvää työtä..
Herahdin kehuista punaiseksi ja tökin lantakikkaretta kengän kärjelläni. Toivottavasti meillä olisi Harman kanssa vielä kisavuosia edessä.. Sen puolisisko oli jo tänään laukannut vihreille niityille..
|
|
|
|
Post by Ros on Apr 20, 2013 12:47:11 GMT 2
20.04.2013
Rojahdin puolikuolleena tuvan sohvalle. Kuuden hevosen ja yhden ponin ajaminen yhtenä päivänä kuulostaa hirmuisen helpolta ja yleensä se onkin sitä. Mutta kun sen tekee neljätuntia putkeen niin alkaa kunto loppua kesken..
Harma oli tänään erittäin tahmea liikkeissään. Treenin puolessa välissä keskeytimme ja huomattiin, että taas saap lotrata linimentillä seuraavavat pari päivää. Koivet oli turvoksissa ja kuumat kuin helvetti jo pienen spurtin jälkeen.. Pari päivää seisotusta tallissa ja juoksevaa viileää vettä koipiin niin herra olisi taas kunnossa.. Kai...
Rambo taas oli harman vastakohta. Se oli vienyt minua pitkin rataa kuin tuulispää ja olin saanut pidätellä sitä kuin viimeistä päivää. Etenkin viimeinen spurtti oli venynyt triplaten vain siksi, että ori oli päättänyt kaahata omiaan..
Monnista oli näemmä tullut myös treenattavani. Orista ei oikein osannut vielä olla mitään mieltä, niin tuore kun oli. Se oli kuitenkin mennyt ihan mukiin menevästi. Ei kellottanut suuria tunteita herättävää aikaa, mutta pysyi hanskassa ja ravasi hyvin ilman laukkoja..
Myrsky oli taas oma itsensä. Ylivirkeä ori oli katkonut jatkuvasti laukalle, eikä olisi millään halunnut vauhtiin päästyään luopua kivasta uudesta askellajistaan.. Muuten ori oli ollut kuin enkeli, mutta kevään tullen siitä oli tullut kärryjen edessä oikea hurviö...
Pimu oli mennyt hyvin, mutta noiden neljän edellisen jälkeen en ollut itse meinannut enää pysyä satulassa ja viimeisen spurtin jälkeen koipeni olivat niin kipeät, että olisi tehnyt mieli itkeä...
Kirsikkana kakun päällä oli viimeiseksi tullut vielä Raili. Tamma kertoi mielipiteensä minusta jo karsinassa iskemällä hampaansa niin persuksiin kuin reisiin ja käsiin. Radalla tamma oli kirmannut kuin heikkopäinen ja saanut minut suorastaan raivon partaalle. Kuitenkin kellotimme viimein hyvän ajan Arsen mittariin ja saatoin luovuttaa hirviötamman isäntänsä hellään huomaan.
Viimeisenä otin Börjen kanssa piiiitkän ja rentouttavan maastolenkin, joka tällä kertaa kuittasi koko aamun kaameuden!
Että oikein ihanaa lauantaita vaan kaikille!!
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 30, 2013 19:06:01 GMT 2
by Artsi:
30.4.2013
Klara vappen! Selvää vappua tosiaan. No, ei kai nyt sentään. Kymmenisen oluttölkkiä ja tyhjä voittoskumppapullo loijuivat saunan ympäristössä. Istuttiin Tapin kanssa viileällä hirsipenkillä pelkät pyyhkeet päällä ja katseltiin osittain jäässä olevaa lampea. Lammen vesi oli niin hyistä, että siinä pysyivät jäät viimeiseen asti, vaikka muualta oli lumet jo sulaneet.
Olimme saunalla oudolla kokoonpanolla; minä, Tappi, Ros ja Tapin pissisvalloitus kaupungilta. Uusin. Juu, niitä oli ollut tässä viikon-parin sisällä useampikin, Thö Keskustelun jälkeen. Tapille oli tullut selväksi missä mentiin hoitsublondin osalta ja niimpä komistus oli valloitellut kyliä viimeiset viikot. Kaikenmoista oli nähty (ja kuultu). Tämä pissis oli vielä ihan ok-kamaa, vaikkakin tosi nuori, ainakin yli kymmenen vuotta miua nuotempi. Lisäksi jengissä oli mukana Kasper, Tapin serkku toiselta puolelta. Tällä hetkellä liehuletti oli hakemassa lisäviinaksia kahviolta.
Saunan ovelta kävi kolina ja hapannaamainen Ros pyyhälsi kanssamme vilvoittelemaan.
- Tappi, pliis. Mä en kestä, toi likka.. Et sitten yhtään aivottomampaa saunaseuraa mulle vapuksi keksinyt? Ros murisi matalalla äänellä.
- Ämmä pliis, oisitko sä mielummin meidän äijien kanssa keskenään ryypiskelemässä? Tappi kysyi viattomasti.
- Joooooo, Ros pyöritteli silmiään.
Samassa brunetti hetukka astui saunasta ulos:
- Iiiks, miten kylmää!
Korvia vihlova sointu läpäisi jopa hyvän nousuhumalan aikaansaaman äänikalvon.
- Tappi tee jotain, mukkasin serkkua kyynärpäällä kylkiluiden väliin, niin että olutta tippui Tapin pyyhkeelle.
Tappi nousi seisoomaan ja ehdotti neidolleen, että jos he siirtyisivät talon lämpöön. Olin tyytyväinen.
- Vitsi tätä jengiä, Ros valitti. - Toi tyttö ja se Kasper, missä kaikki järkevät?
- Luikkineet kauan sitten karkuun, hymähdin ja taputin penkkiä Rosille merkiksi istua.
Nainen istui alas ja pian kuuluikin mukava pullojen kilinä, kun pisamapäinen poika raahasi lisää juominkia saunalle. Jos saataisiin pissis sammumaan ja Kasperille tarpeeksi terävää verenkiertoon, niin eiköhän näistäkin yhdet ikimuistamattomat jamit syntyisi.
|
|
|
|
Post by Anne on May 31, 2013 21:12:25 GMT 2
by Artsi:
31.5.2013 Kesä kolkuttaa
Männä vuosina kesän tulo oli sykähdyttänyt tämän herran sekä sydäntä että toista elintä, joka sijaitsi viisi kämmenenmittaa ensimmäistä alempana. Mutta tänä vuonna; sykähdyttävää oli lähinnä ravilähtöjen tiuhuus. Kalenteri pullotti erinäisiä kisoja eri puolilla Suomea, olivathan kesän lämpimänkosteat illat ravien huippusesonkia.
Nykyinen miehitystilanteemme oli surkea. Kolmeen pekkaan hoidimme 17:n hevosen päivittäisen huollon ja 14:n kaakin ajot. Päivät olivat ympäripyöreitä, hevosenhajuisia putkia. En siis tajunnut, miten repeäisin ohjastamaan 60:ssä lähdössä seuraavan kolmen kuukauden aikana, kun vielä pitäisi kuskata konit kisapaikoille ja huoltaa kotona olevat.
- Ahneus, sitä se teettää, oli armas avopuolisoni lohkaissut. Noh, nauttihan piikkipää saavutetuista eduista täysin siemauksin. Kotipizzan poika surrutti skootterillaan tilapahasellemme lähes joka päivä. Koffi oli vaihtunut Coronaan ja limeen, ainakin saunailtaisin. Hienosteleva akka, prkl!
Täytyi kuitenkin myöntää, että hevosia oli kertynyt liikaa tälle populalle hoidettavaksi. Potentiaalisen Kopseen jaloissa oli jotain häikkää, joten herra saisi levätä kesän. Rahasammot olivat tänä vuonna lämppäreitä sekä suokeista koostuvat asututsmaksut toisivat oman lisänsä kokonaistulokseen. Mutta mistään hevosesta en ollut vielä valmis luopumaan. Kaikilla olisi tehtävänsä.
Kalenterin tiheys ahdisti. Olinhan tottunut viettämään suurimman osan kesästä jalkoja lammessa lillutellen ja tölkki kättä viilentämässä. Muutamat ravit siellä täällä eivät olleet aiemmin haitanneet. Liikkuihan varikolla nykkyään hyvälihaista kimulia enemmän kuin laki sallii, piristystä elämään olivat kisamatkat lähinnä olleet. Mutta nyt olin varattu ja tiukan syynin alla. Katse ei saattanut harhailla eikä kisatiheydestä johtuen olisi asiaa ravikuskien reippaille jatkokekkereillekään.
Rahaa tuli, mutta missä se elämä luurasi?
|
|
|
|
Post by Ros on Jun 5, 2013 22:00:59 GMT 2
05.06.2013
Ilma oli kuuma ja kostea, kuin sademetsässä. Jopa lyhyet mikroshortsit ja toppi tuntuivat olevan liikaa, kypärä sai hiukset liiskaantumaan päänahkaa vasten ja kengissä jalat tuntuivat suorastaan kelluvan. Löyhyttelin toppini vatsaosaa taluttaessani hiestä märkää Ramboa tallin pihalle.
- Ei saatana tässä kelissä voi hiitata. Kuolee vielä eläinparka tonne. Heitettiin pari rentoa kierrosta ja yks spurtti ja tää on jo ihan hiessä.., manasin Artsille tallin pihalla.
Harmaa ei siis ainakaan uskaltaisi edes ajatella vievänsä minnekään radalle hillumaan. Onneksi Rambo oli ollut viimeinen ajettava tälle päivälle. Kello läheni kahta ja jalkani ja käteni olivat sulaa makaroonia ja aivot varmasti hyytelöityneet pehmeiksi. Lisäapua kaivattaisiin kipeästi! Tänään oltiin tehty sulava jako hevosten suhteen. Artsille Kopse, Humma, Isse ja Minsa. Tapille Simo, Myrsky, Rölli ja Isse. Meikäläinen oli saanut ajaa Monnin, Taran, Rallin ja Börjen, ratsastaa Pimun ja nyt olisi vielä Harman iltalenkki, koska herra tuntui olevan helteillä ihan piipussa muutenkin.
- Eiks tänne voi hommata jotaan kesälikkaa tai -poikaa? Auttas helvetisti jos vois ees pari konia laittaa jonku muun ajettavaks, tai sitte josse rahkeet riitä ajamiseen ni ees letkuttais ja valjastais sitä mukaa ku myä ajetaan?, kysyin Artsilta.
- Hmmm.. Voishan sitä harkita jos nyt löytyy joku semmonen, joka tässä tahdissa pärjää, osaa olla avuks kisapaikalla ja hoitaa vaikeimmatkin konit...
- No onhan sulla noitten vaikeitten kanssa minut!, sanoin ja pullistin muhkeaksi paisunutta hauistani.
Artsi naurahti ja tönäisi minua leikkisästi. Suikkasin suukon miehen hikiselle poskelle ja painelin riisumaan ja huuhtomaan Ramboa.
Illan viiletessä lähdimme luottokopukkani kanssa maastoon lenkille. Hyttyset surrasivat korvan juuressa. Suuri ja jyhkeä takamus keikkui nokkani edessä. Ori päästi pärskäyksen ja lennätti kuolaa säärilleni asti. Miten voikaan ihminen kiintyä näin kovin johonkin noin kolkkoon ja muhkuraiseen elikkoon? No. Olihan meillä vuosia takana. Pääduin Artsilaan ensin Börjen kanssa, sitten aloin hankkia lisätienestiä ajamalla Harmaa ja myöhemmin tallityöntekijän kautta talon emännäksi. Ei pöllömpi ylennys! Otimme rauhallisessa ravissa muutamia pätkiä ja puolen tunnin kuluttua horisonttiin kerääntyi tummia pilviä ja ukkonen alkoi jyrähdellä vaimeasti. Oli aika palata tallille, ennenkuin myrsky tulisi ihan päälle. Yöllä ei taas saisi nukuttua luonnon oman diskon vuoksi, mutta ehkä aamulla saisi taas luunsa korjattua aamuruokintaan mennessä...
|
|
Linnea
Perustallilainen
Posts: 137
Koulutaso: VaA
Estetaso: 140cm
|
Post by Linnea on Jun 19, 2013 13:00:26 GMT 2
19.6.2013
Kaarran autoni rennosti tallin pihaan ja astun ulos lämpimään kesäilmaan. Aurinko syleili kasvojani pilvien lomasta pääskysten viserrellessä sointujaan. Kesä oli mahtavaa aikaa. Tosin ehkä hieman lyhyttä sellaista. Sipaisen hiussortuvan kasvoiltani korvani taakse tutkiskellen samalla pihapiiriä. Paikka oli itselleni aivan vieras, mutta toivonmukaan oppisin nopeasti, jos minua ei heitettäisi heti pihalle.
Kohautan hartioitani ja kävelen rakennukseen, jonka mielin talliksi. Sisällä oli hommissa minulle täysin tuntemattomia henkilöitä : nainen ja pari miestä. Vanhemman näköinen mies oli varmaan itse paikan pääjehu. The boss, eli Artsi, jonka kanssa oli pikaisesti juteltu puhelimen välityksellä. Ketään ei puhunut mitään, vaan kaikki lappoivat kottikärryihin sontaa. Lukuunottamatta tosin tummatukkaista naista, joka valjasti urheasti kaunista sabinorautiasta suomenhevosta.
"Mitäs asiaa neidillä on tänne?" vanhempi mies murahtaa painottaen neiti-sanaa. Tällöin sain myös varmistuksen että henkilö oli kuin olikin itse Artsi kaikessa komeudessaan äänestä päätellen.
"Oon Linnea" hymyilen vaisusti. "Se teidän uus kesälikka."
Myös toiset vilkaisevat minua pikaisesti sivusilmällä, kyllähän uusi tallityöntekijä tai oikeastaan talliapulainen kiinnosti varmasti aina. Ties miten huono sitä sattuisi pestin saamaan. Tosin mun ei ollut ainakaan tarkoitus olla huono apulainen, vaan hyvä semmoinen. Ainakin yrityksestä saisin täyden kympin. Okei...Ei pitänyt sanoa reippaudesta mitään ennen niitä töitä, kuten sanonta kuuluu : helpommin sanottu kuin tehty. Toki kuitenkin olin hevosten kanssa puuhaillut aina, joten jospa sujuisi kaikesta huolimatta hyvin.
"Oolrait" Artsi hymähtää ja länttää talikon kädestään käteeni. "Sä voit aloittaa karsinoiden putsaamisella. Katotaan nyt aluks mistä suhun on."
Nyökkään ja astun miehen ohitse tyhjään karsinaan, jonka siivoaminen oltiin jo aloitettu. Artsi häviää jonnekin, mutta sen enempää miettimättä alan lappaamaan itsekin lantoja karsinasta kärryihin.
Saatuani karsinan valmiiksi huokaisen nojaten hetkeksi talikkoon. Kesähelteellä oli niin kertakaikkisen ih-a-naa tehdä töitä. Oli se sitten tallin siivousta tai muuta fyysistä puuhaa. Ratsastuskin oli välillä yhtä tuskaa auringon porottaessa taivaalla ja mittarin näyttäessä lähes kolmeakymmentä.
"Et kai Sä nyt jo väsähtänyt?" nuorempi mies kysäisee naurahtaen. "Vielä ois muutama karsina jäljellä.."
Hymyilen ja pyöritän päätäni.
"Ehen, mutta kai pikku levähdykset ovat sallittuja tällä ilmalla nyt ainakin?" nostan kulmakarvojani ylöspäin naurahtaen itsekin.
"Hyvä. Voit nimittäin mielelläni tehdä minunkin osani näistä hommista" , tummatukkainen lausahtaa pirteästi.
"Valitettavasti mä olen vain teidän talliAPULAINEN, eli mä vain jesaan teitä tekemällä osan hommista. En tekemällä kaikkia hommia" hymyilen ja työnnän kottikärryt seuraavan karsinan luokse.
Saan siivottua loputkin karsinat aika reippaassa vauhdissa juuri parahiksi Artsin saapuessa takaisin talliin.
"Onko muuta hommaa?" kysäisen mieheltä reippaalla minävointehdäkaiken -äänelläni.
Artsi katsahtaa minuun epäluuloisena. Hän kävelee ja katsoo kaikki siivoamani karsinat läpi aivan ihmeissään. Kaiketi hän luuli minun olevan jotenkin hidas tai jotain sen tapaista.
"Sä oot tainnut tehdä tätä ennenkin" hän toteaa hämmästyneenä. "Mä kun luulin että oot joku pullaponien rapsuttelija-sorttia"
"Ja olisit sellasenkin ottanut tänne hommiin?" kysäisen tällä kertaa minun ollessa hämilläni.
"En"
"Mut mähän kerroin olleeni hevosten kanssa tekemisissä ihan pienestä asti. Jo reilu kuustoistavuotta. Kai siitäkin voi jotain päätellä?" naurahdan kevyesti ja huitaisen pörräävän kärpäsen tiehensä.
Artsi murahtaa jotain vastaukseksi.
"Ootko ikinä ajanut oikealla ravurilla?" mies kysäisee mietteliäänä.
Nyökkään. Olin ennenkin ollut apulaisena ravitallilla, mutta se oli ollut vain väliaikaista hevosenliikutushommaa jossa sain samalla perehdyttää itseäni ravimaailmaan.
"Okei, voit huomenna sitten auttaa muutamien konien liikutuksessa. Tänään ei enää tarvitse. Ros menee just vikalla liikutettavalla."
Artsin päätettyä ettei muuta äksöniä tulisi tälle päivälle niin kävelen hitaasti kohti autoani. Eka päivä meni ihan kiitettävästi. Ehkä kun hommaa ei ollut niin paljoa, mutta huomenna saakin kuulemma duunailla sitten ihan reilusti. No jaa, mä en karsastanut työtä ja varsinkaan hevosten parissa tehtävää työtä.
|
|
Linnea
Perustallilainen
Posts: 137
Koulutaso: VaA
Estetaso: 140cm
|
Post by Linnea on Jul 19, 2013 11:30:06 GMT 2
19.7.2013
Mä en tiennyt yhtään kauan mä olin ollut jo Artsilassa tänään. Sen mä tiesin kuitenkin että joskus yhden jälkeen olin tänne tullut...Okei, en tiennyt siis tarkkaa aikaa, vain paikan, vaikka en ihmettelisi yhtään sitäkään että heräisin sängystäni aivan kohta. Ehkä mä en ollutkaan tullut tallille vaan mä olinkin jossain ihan muualla. Pian kuitenkin tunnen painon hartioillani ja hypähdän säikähtäneenä sivulle.
"Geez, Linnea" Tappi naurahtaa minulle. "Mikä sulla on?"
"Sun oli sit aivan pakko tehdä noin?"mumisen jotain painottaen 'aivan'-sanaa.
"Kunhan kokei..."
"Älä tee enää noin. Ainakaan tänään."
Poika nojaa talikkoon katsoen minua kulmiensa alta.
"Sä oot kuule ihan ku World War Z:sta sellanen zombi. Luuletko neiti hyvä että Artsikaan katsoo sitä hyvällä jos sen työntekijä työskentelee täällä puolkuolleena."
Haron hieman pörrössä olevia hiuksiani ja jatkan tumman hevosen valjastamista tuntien kuitenkin The Bossin serkkupojan katseen niskassani.
"Hitto Tappi." katsahdan hänen suuntaansa. "Oon vaan väsynyt, mutta osaan hommani, vaikka unissani ettei mitään hätää. Ketään ei kuole tänään siihen että valjastaisin huonosti, koska teen sen hyvin...En huonosti."
Mies pyörittää päätään ja palaa siivoilemaan karsinoita. Pian Ros palaa Rambon kanssa takaisin ja teemme vaihtokaupat hevosten kanssa.
Koko päivä jatkui valjastaessa hevosia Rosille ja Artsille. He liikuttivat -mä hoidin hummat siihen kuntoon että niitä pystyi liikuttamaan kärryiltä käsin. Vaikka aika tuntui ikuisuudelta univajeeni takia,mä toisaalta pidin tästä. Ihan oikeasti pidin -sitä en sitten tiennyt josko sekin johtui väsymyksestäni, mutta silloin tuntui että voisin tehdä tätä aina, joka päivä, sen ikuisuuden, För evör.
Kuten sanonta : 'Kaikki hyvä loppuu aikanaan', niin tämäkin hyvä loppui pian ja jäin lakaisemaan tallikäytävää tyytyväisen oloisena. Ajan myötä en tuntenut oloanikaan enää Zombittareksi, ja sekin oli pörfekto-asia. Artsi nimittäin ei varmasti olisi katsonut mua hyvällä -ei tosiaankaan. Se olis nirhannut mut siihen paikkaan sen hengen uhkaamisesta. Ties mitä olis tapahtunut jos kiinnitykset valjaista olis irronnut raviradalla. Siinäkin kyllä pitäis olla taitava et sais ne niin huonosti -ehkä mä en siihen pystyis, vaikka vaivais paha krapula. Pitäis varmaan olla tarkotuksellista että se onnistuisi...ja vähän viisas, jota mä en ollut -tai ainakaan tuntenut olevani.
Ainoastaan Hämähäkkimies oli jäänyt liikuttamatta, koska Tappi halusi ehdottomasti jättää sen Lynnin hoidettavaksi. Toisaalta mä olin ilonen siitä ettei mun tarvinnut valjastella sitä omistajansa -tai kenenkään käyttöön. En tiedä olisiko reaktiokykyni ollut tänään tarpeeksi plussan puolella, jotta olisin pystynyt välttämään Simon purukaluston kohtaamisen. No ainakaan minun ei tarvinnut ottaa asiasta selvää kun Blondi kävelee jo suloisen 'hämähäkkinsä' luo. Kyllä, tämä hämppis oli tosiaan suloinen, varsinkin jos vertasi niihin pieniin kahdeksanjalkaisiin ja silmäisiin örmymörkkeihin...oikeisiin hämähäkkeihin.
Ilta saapuu pian mukanaan ihanaakin ihanampi viileys, jota olin odottanut koko päivän. Mittarissa oli aiemmin ollut jopa 25 astetta lämmintä, vaikka aurinko esitteli kultaisia säteitään vain harvakseltaan. Eli oikea kosteanlämmin -ilma taas. Yees. Autan Rosia iltatallin teossa ja heittelen heiniä karsinoihin tarkistaen samalla että jokainen karvamopedi sai vettäkin. Välillä juttelen naisen kanssa uusimmista juoruista Liekkijärven alueella ja välillä jään ihastelemaan uljaita ravihevosia mutustelemassa iltasapuskoitaan.
Kun duunit oltiin tältä päivin hoidettu niin muut läksivät saunomaan. Minuakin pyydettiin, mutta olin todennut vain että jo seisominen ulkona kävi saunasta lämpötilan takia. Myös Kasper oli Seppeleestä seilannut mukaan rattoisaan sauna-iltaan ja vain minä taisin olla ainut ketä kaipasi kotiin vällyjen alle -ja sinne minä nyt suuntasinkin.
|
|
|
|
Post by Anne on Jul 26, 2013 14:46:29 GMT 2
by Artsi:
26.7.2013 Who Wants To Be A Millionaire?
- Miljonääri. Miljöynäääär, lausuin ylpeänä.
- Ou tsiisys sun nimipäätä, Ros peitti ruskettuneen otsansa kämmenellään.
- Noomen est oomen, vai miten se nyt meni, myhäilin.
Sukkajalkainen varsa ei lotkauttanut nimelle korvaansa. Emänsä Minsan kanssa oripoika käyskenteli rennosti ylätarhassa, tilan rauhallisimmassa kolkassa, johon varsan saattoi päästää laiduntamaan. Ruunikon varsapojan nenänpiitä koristi salamanmuotoinen valkoinen merkki.
Käännyimme kohti vanhaa navettarakennusta. Lynn ja Linnea kävelivät tarmokkain askelin meitä vastaan. Tappi oli luultavasti laulanut Miken olinpaikan tytöille kuin puheripulinen satakieli. Serkulla ei tällä hetkellä ollut misua (ainakaan tilalla hengaamassa). Tuksukin oli käytety loppuun. Joten miellyttämisenhalua toppiasuisille kimuleille Tapanilta löytyi.
- Se jää kuulemma talliin, Lynn kysyi innoissaan.
- Jeps. Nyt kun Merri lähti, niin tallissa on tilaakin, vastasin ja sytytin samalla röökin.
- Ainakin se on vielä seuraavan vuoden helppo, Linnea totesi ja kurkotteli jo kirahvin lailla ylätarhalle.
Tytöt jatkoivat matkaansa ja minä vaimokkeeni kanssa tallille. Illalla olisi taas ravit. Harman ja Rambon kanssa lähtisimme noin sadan kilometrin päässä sijaitsevalle radalle. Saataisiin laatuaikaa eukon kanssa. Lähinnä siis autossa istuessa. Yöllä voitaisiinkin palata puolikuolleina taas kotiin. Ros vaikutti yhtä innottomalta kuin minäkin.
Tarvittaisiin todellakin vähän äksöniä arkea murtamaan. Olihan kesää vielä jäljellä.
|
|
|
|
Post by Ros on Oct 24, 2013 21:40:48 GMT 2
24.10.2013
Tänään oli ollut suorastaan raivotuttavan rankka päivä. Ralli oli viskannut minut selästään radalla ja muistona siitä oli vieläkin jomottava lonkka. Pimu oli taas puksuttanut eteenpäin kuin jarruvikainen juna. Eli siis kerran jopa stopannut keskelle rataa ja käynyt peruuttamaan... Monni taas oli kiukustunut sateesta ja pistellyt menemään pitkin rataa niin, että olin saanut haukkoa kaarteissa henkeä kärrien mennessä yhdessä pyörällä perässä.. Onneksi edes Isse oli ollut kohtuu reipas ja Rambokin oli luottopollen tavoin puuskuttanut reippaasti läpi tuulen, tuiskun ja tihkusateen. Nyt viimeisenä oli ollut Börjen vuoro ja olimme Artsin kanssa kellottaneet sille ihan mukiinmenevän ajan hiitillä.
Taluttaessani hikistä Börjea talliin tunsin, kuinka kumisaappaassani oleva reikä sai sukkani kastumaan märäksi rotaksi yhä enemmän ja enemmän. Saisin siitä varmaan loppuillasta huovutetun taideteoksen. Poni oli kuitenkin hiitannut tänään suorastaan uskomattoman hyvin, joten edes siihen saattoi olla tyytyväinen. Tihkusade yltyi jälleen kaatosateeksi kun astelimme sisälle talliin. Talutin pienen, hienon mieheni karsinaansa ja tarkastin kuumenneen orin jalat ja sen jälkeen riisuin siltä varusteet. Poni ei jaksanut edes irvistellä. Kehuin sitä vuolaasti ja kuivasin sen nopsasti hikiviilalla ja heitin lämpimän loimen sen päälle. Börje upotti takin saatuaan turpansa samantien heiniinsä ja alkoi rouskuttaa äänekkäästi.
Neljä vuotta.. Neljä piiitkää ja ihanaa vuotta olimme tuon poninkuvatuksen kanssa kiertäneet ratoja. Voittosumma oli kertynyt viidentonnin luokkaan ja ennätys oli oikein passeli. Pienestä kolmivuotiaasta rimpulasta oli kehittynyt hieno ja lihaksikas ori, joka teki työntä uskomattomalla tarmolla. Toivottavasti sillä olisi vielä muutama hyvä kisavuosi edessään ennen jalostukseen siirtymistä.
Herkistelyjen jälkeen tassutin kaatosateessa tuvalle iltapäiväkahvien keittoon. Oikeastaan glögi olisi maistunut paremmin, mutta sitä saisi loppuvuodesta juoda vielä kyllästymiseen asti.. Potkaisin vuotavat saappaat jalastani ja kiikutin vettä valuvat sukkani kylpyhuoneen patterille.
Tuvassa Artsi jo hörppi viimeisiä pisaroita mukistaan. Kahvin tuoksu oli huumaava. Kaadoin viimeiset lirut mukiini ja asetuin mieheni luo nauttimaan päivän kolmannen kofeiiniannoksen.
- Miten meni?, kysyin hörpätessäni mustaa myrkkyä, jossa lusikkakin pysyi pystyssä. Irvistin..
- Ihan ok. Simo vei Tappia ihan 6-0 ja Kopse oli perusvarma lönkyttäjä. Tää keli ei kai oo noitten hienohelmojen mieleen. Harma meni hyvin kuitenkin.., Artsi mumisi lehteään selaten.
- No se nyt ei oo ihme, että Harma menee hyvin!, sanoin rintaani röyhistäen.
Vastineeksi sain märän tiskirätin vasten kasvojani.
- Pyh! Miten se vanha kompurajalka voi olla sun mielestä jotain niiiiin upeaa?!!, Artsi kysyin tavoitellen loppuun tyttömäistä kiljuntaani.
- Ensinnäkin A: Se on mun eka kisattava täältä, B: Se rakastaa juoksemista ja on aina rehti, rehellinen ja varma ja C: Katoppa sen voittokassaa niiin eipä ole mikään turha kompurajalka, ainakaan kun miä oon puikoissa!, paasasin käsiäni huitoen niin, että kahvia lensi pitkin pöytää. Eipä ollut turhaan saatu tiskirättiä päin pläsiä.
Artsi huokaisi syvään ja pörrötti vettyneitä hiuksiani.
- Mä otan nyt kyllä tunnin tirsat ennen seuraavaa urakkaa... Kelpaako neidille viehkeän herrasmiehen seura?, Artsi heitti vihjaavasti.
Tartuin ojennettuun käteen ja juoksin kikattaen makuuhuoneeseen Artsin kutittaessa kylkiäni. Kyllä elämä oli syksystä huolimatta ihanaa!
|
|
|
|
Post by Ros on Dec 24, 2013 14:06:12 GMT 2
Hyvää ja rauhallista Joulua koko Artsilan väelle! <3 Toivottelee: Ros ja pieru-poni |
|
Apr 30, 2022 23:14:52 GMT 2
Apr 30, 2022 23:14:52 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2