|
|
Post by Anne on May 21, 2012 14:33:11 GMT 2
Lue lisää leiriesitteestämme!Ilmoittautuminen tähän topikkiin.Mukaan otetaan 12 sebeläistä ja 6 hoitsutonta =) Huom! Hoitsuton voi ilmoitautua vain joko yleis- tai ajoleirille. |
|
|
|
Post by Anne on Jul 14, 2012 10:13:38 GMT 2
Kehystarinat ja leirihoitsut voi varata! Tehtäviä pukerran valmiiksi sitä mukaa kun ehdin.
|
|
|
|
Post by Britta on Jul 14, 2012 10:36:55 GMT 2
Leirihoitsuksi ottaisin mielelläni Edin, ja kehystarinoista mielenkiintoisimmalta kuulostaa A. :)
edit - Tarkoitetaanko tuolla ajo-opetuksella ohjasajoa vai ihan kärryjen kanssa?
|
|
Samppa
Uusi ihmettelijä
?AnneL.
Posts: 14
|
Post by Samppa on Jul 15, 2012 18:08:27 GMT 2
Leirihoitsuksi mielessä kävi Pella ja Laila. (; Mutta Lailan nappaan.
Ja kehystarina... Oisko se E sitten otettava. :'D
edit - Kai mut nyt viimestää persukselle potkimalla saadaan sinne kellarin, vaikka oonki tytsykkä :D Ja nimen puolesta myös.
edit - Ja esittelyä:
Samppa on luonteeltaan leppoisa, melko äänekäs, paljon kiroileva 16-vuotias ärräpäiden päästelijä, joka suorittaa (yleensä) mutisematta määrätyt asiat. Valjastus ravureille on ollut jo monta vuotta kondiksessa, mutta valjakkoajosta ei tiedä yhtikäs mitään, kuten ei kouluratsastuksestakaan. Ystävällinen, arkailematon perusluonteeltaan. Keksii myös vähänkin tylsistyneenä (ja ei niin tylsistyneenä) kaiken maailman pieniä viattomia kepposia muille.
Ulkonäöltään Samppa on hieman erikoinen, ei niinkään kamalan kauniin vaikutelman saava, sillä etuhammas on lohjennut, palovammaa löytyy kaulasta, käsivarresta, kyljestä ja niskasta. Hän myös omaa venytetyt korvareiät, useita lävistyksiä (kieli on lävistettynä viidestä kohtaa, yksi renkaalla, toiset muilla koruilla, kulmalävistys, silmien väli, alahuuli tökitty niin täyteen kuin pystyy renkailla, niskalävistys, sekä poskilävistykset) ja mustat - tosin haalistuneet - hiukset sivukaljuilla Skrillex-tyyliin. Vaatteina toimivat tallilla hoitaessa yleensä tennarit/skeittarit, mustat hieman risaiset farkut, joita hän lököttää, joskus miltei reiden puolivälissä/työhousut, toppi tai T-paita tähän vuodenaikaan ja lökäpipo, oli sitten vaikka kolmisen kymmentä astetta lämpöä. Ratsastaessa hiukset menevät matalalle ponnarille (jolloin näkyy sivukaljut molemmilta puolilta) ja pipo vaihtuu kypärään, housut muuttuvat ratsastushousuiksi.
Ilmeenä yleensä jonkinlainen ilkikuriseenpäin kallistuva virne...
Punastelee ja ihastuu aika megasuperhyper-helposti.
edit - Ja tarkoitetaankos tuolla peliluolalla (jonka löysin klikkailusta) sitä kahvion kellaria?
|
|
|
|
Post by justus on Jul 18, 2012 23:14:54 GMT 2
Kehystarina-aihetta varailisin; B kuulostaa mulle sopivalta.  edit - Humun voisin napata jos osallistuu tälle leirille :---3 edit - 15 -vuotias Justus on oikea taiteilijaluonne. Hänen kiinnostukensa hevosiin syttyi piirtämisharrastuksen myötä. Justus saattaa vaikuttaa hieman oudolta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä, mutta hänelle on tärkeää tulla huomioiduksi ja hän onkin paljon äänessä. Pojalla on vahvat mielipiteet ja näkemykset eikä hän pelkää tuoda niitä esille. Hän on varma persoona, luottaa erinomaisesti itseensä ja läheisiinsä. Tämä nuorukainen on kotoisin maalta, joten ei hän likaantumistakaan pelkää. Justus hallitsee hevosten kanssa vasta perusasiat ja valjastuksen alkeet. Sitten ulkonäöstä : Justuksella on ohuet ruskeat hiukset ja hyvin vaalea iho. Hän omaa myös siniset silmät. Pituutta pojalta löytyy vain 150 cm, sillä hän on fyysisesti hieman kasvussa jäljessä. Innolla hän kasvupyrähdystään odotteleekin. Yleensä hänellä on päällään ruskeaa, harmaata, mustaa taikka valkoista. Ainoat värikkäät vaatteet Justuksen kaapissa ovat raidalliset paidat, joita hän pitää ns. tallipaitoinaan, ei niin väliä vaikka sotkeutuisivat. Sadesäällä hänellä on päällään musta tuulitakki. Ratsastushousut pojalla on tumman ruskeat. Laitetaanko kehystarinaa tulemaan milloin? |
|
|
|
Post by Anne on Jul 23, 2012 21:56:40 GMT 2
Artsin ravitallilla yöpyminen tapahtuu kahvion kahviossa ja kahvion kellarissa. Tytöt ylhäällä, pojat alhaalla. (Onko Samppa poika?)
|
|
|
|
Post by Anne on Jul 24, 2012 10:29:00 GMT 2
Joo, tosiaan kuvausta voipi laittaa itsestään. Yritän piirtää kaikista spessut, koska osallistujia on niin vähän, joten luulisi onnistuvan. =)
Ja ajo-opetus on kärryjen kanssa.
|
|
|
|
Post by Anne on Jul 24, 2012 17:24:25 GMT 2
|
|
|
|
Post by justus on Jul 24, 2012 17:43:24 GMT 2
Tiistain kehystarina - Kylmää kyytiä
Aamun lajintuntemusosuus oltiin juuri saattamassa päätökseensä. Jo eilen oli valjastusta opeteltu, mutta eipä tuo ihan kaikilta tuntunut vielä sujuvan. Kun muutaman ajo-opetushevosen ylle vaihdeltiin erilaisia valjaita vuorollaan, ilmoille kaikui useaan otteeseen ärräpäitä, myös itseni suusta. Kokeneemmilla oli naurussa pidettelemistä, enkä yhtään ihmettele; saatoimme sen verran untamoilta näyttääkin, molemmissa käsissä remminpätkät, muttei minkäännäköistä käsitystä minne ne kuuluisivat.
Anne katsahti kelloa ja ilmoitti kuuluvasti lounastauosta. Kaikki alkoivat keräillä tavaroitaan synnyttäen kamalan hälinän, jonka saattelemana jok'ikinen leiriläinen hävisi ruokailutilan suuntaan karjalanpaistin tuoksun houkuttelemana.
- En varmaan ikään opi noiden remmien järjestystä, tokaisin tytöille hymyn kera istuutuessa heidän seuraansa.
- Niimpä, kaikki niistä näyttää samalta, kuului myöntävänoloinen vastaus pöydän toiselta laidalta. Katsahdin siihen suuntaan, mutten saanut selvää kenen suusta vastaus tuli. Tyydyin siis hymyilemään jälleen , en kenellekään ja samalla kaikille. Tytöt jatkoivat innostunutta keskusteluaan iltapäivän estetunnista, mutten jaksanut sanoa juuta enkä jaata yhteenkään kommenttiin, vaikka se oltaisi osoitettu juuri minulle. Keskityin syömiseen, ja yritin toistaa mielessäni valjaiden osien nimiä ja järjestystä.
Kuului kovaa kilinää, joku hakkasi haarukalla lasiaan. Kaikkien päät kääntyivät salin päädyssä seisovan Annen suuntaan kysyvästi. Sitten kuului tirskumista leiriläisten joukosta, esiintymistapa oli niin virallisen oloinen.
- Saisikos jokaisen kuulolle hetkeksi? Muistaahan kaikki, että ruokailun jälkeen vuorossa on valjastuskoe, tulkaa siis tallin eteen vartin päästä ja olkaa valmiita. Älkääkä nyt liikaa jännittäkö, ei se niin vakavaa ole, hän lisäsi nähdessään muutaman minuakin nuoremman tytön kiristyneet ilmeet.
Anne hiljeni ja aterimien kilinä sekottui taas puheen sorinaan. Ruokailutila alkoi tyhjetä tiuhaan tahtiin, kun leiriläiset yksi kerrallaan hyppelivät kiittäen jännityksen sekaisesta innosta kynnyksen yli ulos. Lompsin viimeisten joukossa pihalle, ja marssin suoraan tyttöjen keskuuteen tallin etualaan. Siellä melkoisen räväkän oloinen tyttö jo jakoi omia kokemuksiaan ravureista, ja muut kuuntelivat kiinnostuneina. Olin minäkin kiinnostunut, ei siinä, jäin vaan lähinnä tuijottamaan tytön varmaa olemusta ja erikoista tyyliä. Pidin siitä mitä näin. Väkisinkin vertasin häntä muihin tyttöihin ympärillä. Muut olivat jotenkin niin...normaaleja. Ja tuo tyttö, Samppa, oli kaikkea muuta kuin normaali.
Anne saapui Josefiinan kanssa rymisten paikalle ja hihkaisivat, että vapaaehtoiset voisivat lähteä hakemaan valjastettavat hevoset tallista. Eipä siinä kauan mennyt kun hummat seisoivat pihassa, ja meidät oli jaettu ryhmiin. Yksi kerrallaan valjastimme hevoset, toiset epävarmemmin kuin toiset, mutta vähintään kohtalaisen hyvin me kaikki siitä suoriuduimme.
Me, jotka emme hakeneet hevosia, lähdimme viemään niitä tarhoihin. Muut ilmeisesti veivät valjaat paikoilleen, sillä kun pääsimme takaisin pihaan, kaikki olivat poissa.
Jokainen käytti hyödykseen pienen vapaa-aikansa ennen estetuntia. Jotkut keskittyivät juoruamaan tallin tapahtumista, jotkut saattoivat torkahtaakin.
Kun Anne vihdoin huusi huoneiden suuntaan, että hevosia voisi tulla jo laittamaan kuntoon, alkoi hirveä hälinä taas. Kaikki vetivät ratsastuskamojaan ylleen ja poistuivat pihalle intoa puhkuen. Moni taisi pitää esteistä paljonkin; kaiken maailman vauhtipäitä täältäkin löytyy, ajattelin. Ennen hevosten hakua Anne ohjeisti jokaiselle vielä henkilökohtaisesti, mitä suojia millekin hevoselle laitettaisiin.
Tunti oli rankka, ainakin varmasti rankempi mitä kukaan meistä kuvitteli. Kaiken kukkuraksi oli kuuma, ja jokainen vannoi juovansa vähintään litran vettä, jos vaan selviäisi nestehukatta tunnin verran.
Hevosten selästä laskeutuminen ei ollut kaikkien osalta aivan hallittua, jalat tuntuivat olevan aivan spagettia, ja pettäisivät alta hetkenä minä hyvänsä. Haparoiden käveltiin talliin, laitettiin hevoset kuntoon ja karsinoihinsa. Nekin tarvitsivat vettä, siinä missä mekin. Suuta kuivasi ja nälkä alkoi taas painaa ylle. Päivällisen aika läheni jo uhkaavasti, ja taasen poistuttiin ruokailutiloihin yhteisesti pohdiskellen, millaista iltaohjelmaa järjestettäisiin.
Leirihuoneisiin päästyä jokaisen olo oli jo vahvempi, kiitos keittiön hyvän ruuan. Juteltiin mukavia huoneiden pihaportailla, jokaisen kiinnostuksen kohteista inhokkeihin. Tuntui, että lähennyin jokaisen kanssa vähän edes, tai niinhän me kaikki. Opimme toisistamme jotain uutta, ei ehkä mitään maata mullistavaa tietoa, mutta jotain mistä olisi hyvä jatkaa eteenpäin. Olihan meillä lähes kokonainen viikko aikaa yhdessä.
Tuli hiljaista, pitkä hiljainen hetki. Juuri sellainen hiljaisuus, joka on ahdistavaa tälläiselle rupattelijalle.
- Miks sä tuota lasia mukanas kannat? kysyin sitten samalta tytöltä, joka esitteli vahvoja mielipiteitään tallinedustalla aiemmin päivällä.
Vastausta ei kuulunut, sain takaisin ainoastaan virnistyksen ja kas vain, lasissa olleet vedet olivat naamallani. Muut nauroivat minkä kerkesivät, kun minä vain katsoin tyhmänä tyttöä. Jumalauta minkä teki, ajattelin.
- Voi anteeks, eikai sun meikit levinneet, nuori naisenalku jatkoi virnistellen.
Mieleni teki nauraa, kovaa ääneen. Mutta sain hallittua itseni, ja halasinkin tiukasti vieressä istuvaa tyttöä, Brittaa.
- Mitä sä teet! Nyt mäkin olen ihan märkä, hän kiljui.
Se saattoi olla väärä liike, nyt kaikki innostuivat ja juoksivat sisälle täyttämään vedellä mukana olleita pullojaan ja pussejaan. Juoksimme toisiamme karkuun pihalla, ja yritimme olla kastumatta. Minun kohdallani sillä ei enää ollut pahemmin väliä, olin saanut jo vedet naamalleni.
Etsin katseellaani sivukaljuista tyttöä, muttei häntä näkynyt missään. Tuskin kukaan huomaisi, jos lähtisin häntä etsimään. Ja niinpä tein, lähdin vähin äänin tallin suuntaan, ja pesupaikan kohdalla minut yllätettiin. Siinä hän seisoi kaikessa erikoisuudessaan, vesiletku kädessään varoittava ilme naamallaan.
- Älä hemmetissä avaa sitä....
Mutta eikö tämä jääräpää kääntänyt vettä kylmemmälle ja suihkuttanut vaatteeni märäksi. En voinut kuin huutaa ja nauraa samaan aikaan, vesi oli järkyttävän kylmää. Siinä samassa kun juoksin kohti tyttöä sammuttamaan hanaa, Anne pyyhälsi paikalle, ja osuin sopivasti letkuun niin, että vesi suihkusi suoraan kohti häntä.
Annen ilmeestä näki, että hänenkin teki mieli huutaa, muttei kyennyt siihen. Liikkeeni eivät varmaan ikinä ole olleet yhtä nopeat, kuin tällä kerralla. Sain hanan suljetuksi, ja tökkäsin tyttöä kipeästi kylkeen, jotta hän keksisi selittää jotain. Suun hän sai auki, muttei yhtäkään sanaa virrannut ulos.
- Samppa ja Justus, mitä ihmettä? Anne huudahti huvittuneena selitystä vailla.
Katsoimme Annea, sitten toisiamme ja vaatteitamme. Repesimme nauramaan, kaikki tämä alkoi pienestä viattomasta keskustelunaloituksesta. Räväkkä tyttö siis, en ihan väärässäkään ollut.
Lähdimme kolmistaan takaisin päin, kohti huoneita. Siellä kaikki olivat vielä ihan vauhdissa, kukin suhteellisen märkiä. Jaakkokin oli eksynyt paikalle ja piti nyt kahta tyttöä erillään toisistaan, Britta toisessa ja Pipsa toisessa kainalossaan. Yht'äkkiä Anne katosi takaisin talliin, ja juoksi pian täyden ämpärin kanssa sieltä niin, että vesi läikkyi yli. Juoksimme Sampan kanssa hänen perässään, emme tienneet mitä hän oikein aikoi. Hän hidasti vauhtiaan lähestyessään Jaakon selkää ja kippasi täyden sangollisen jääkylmää vettä hänen niskaansa nauraen räkäisesti. En ole koskaan kuullut Annen nauravan sillä tavoin. Jaakko pyörähti säikähtäneenä ympäri, ja nähtyään Annen hänen suunsa jäi auki.
- Mitä...hänen teki selvästi mieli kirota. - HEMMETIN KYLMÄÄ, ANNE!
Aikansa otettuaan rauhoituimme, ja lähdimme jokainen huoneisiimme vaihtamaan jotain puhdasta ja kuivaa päälle. Ennenkaikkea jotain lämmintä. Kello oli jo reilusti yli kymmenen, ja joitain leiriläisiä alkoi väsyttää. Pipsa ja Britta kävivät lattialle istuakseen ja jutellakseen päivästä. Jompikumpi otti puheeksi Jaakon ilmeen kun hän sai vedet niskaansa, ja alkoi suuri naurun remakka, joka aivan varmasti herättäisi viereisessä huoneessa jo nukahtaneet.
Katsahdin nopeasti Samppaan päin. Hän nauroi mukana, vaikkei tiennyt asiasta sen enempää kuin minäkään. Kumpikaan meistä ei ollut tilanteessa ennen Jaakon kastumista, vaan tallin puolella pesupaikalla. Emmekä Jaakon ilmettäkään nähneet, selkäpuolella kun seisoimme.
Kun sain tavotettua Sampan katseen iskin hälle silmää ja nostin hupparin pediltäni. Astelin ulos huoneesta ja suljin oven perässäni jääden odottamaan ymmärsikö tyttö vihjeeni. Häntä ei näkynyt eikä kuulunut, ja aioin jo luovuttaa. Hän ei voi olla niin tali ettei tajuaisi, ajattelin. Samassa ovi aukesi paljastaen Sampan vaaleat kasvot siroine piirteineen ja lävistyksineen. Hymyilin, ja heilautin päätäni merkiksi, että jatkaisimme matkaa.
Ulkona alkoi jo hämärtää, heinäkuun loppuahan tässä jo elettiin. Samaa varmaan ajatteli Samppa, kun otti puheeksi minun hoitajahakemukseni Popparista. Hän toivotti onnea, ja kyllähän Poppari hieno poni onkin; nyt kun parin päivän aikana siihen olen päässyt jo ajoharjoituksissa tutustumaan. Puhuimme kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä. Samppa on syvällinen, ajattelin ja hymyilin hymyä joka tuli suoraan sydämestä.
Sinä iltana sain lempinimenkin Sampalta, toivottavasti se ei kuitenkaan jokaisen korviin kantaudu.
- Sä oot kyl ihan rinsessa, runoiletkin ja kaikkee, Samppa tirskui vieressä.
Äänähdin, se oli jotain puuskahtamisen ja naurahduksen välimaastossa. Katsoin Samppaa pitkään, kun tyttö vain asteli päättäväisesti eteenpäin.
- No, mihin ollaan menossa? Samppa kysyi jaaritellen.
- En tosiaan tiedä, tokaisin hymyillen ja vetäisten tytön vähän lähemmäksi itseäni. Käteni vaelsi hänen olallaan, muttei mikään muu muuttunut. Juttelimme, nauroimme ja katselimme toisiamme. Hassua, en ollut tuntenut koko tyttöä kuin parin päivän ajan, ja nyt hän tuntui jo hyvin läheiseltä. Muutkin olivat kivoja, ja tulin heidän kanssaan toimeen. Mutta en lähellekään näin hyvin.
Aikamme vaelleltiin Seppeleen maastossa, enpä tiedä oliko tuo edes ihan luvallista leirillä enää tähän aikaan, ja palailimme sitten takaisin huoneelle. Jäimme oven taakse seisomaan ja kuulostelemaan joko Pipsa ja Britta nukkuisivat. Ääniä ei kuulunut. Olin toivottamassa ovella Sampalle hyvät yöt, mutta tämä kerkesikin ensin.
- Hyvää yötä, rinsessa.
- Mun pitäis sanoo tuo sulle, ei toisinpäin, naurahdin ja vetäisin tytön aivan lähelle.
Siirsin tytön mustaa otsatukkaa huulieni tieltä, ja annoin hänelle hellän ystävällisen suukon. - Öitä.
// Meni vähän ristiin nyt; tarinassa on hellepäivä, Liekkijärven säässä sadepäivä. Hmm :---D
|
|
|
|
Post by Pipsa on Jul 25, 2012 12:05:01 GMT 2
Ravien tulokset ei olleet vielä tulleet, joten arvoin voittajan tarinaan (:
Ravihuumaa - rahat likoon!
“Herätys tytöt!”, kuului Annen ääni kaukaa. Väsyneenä raotin silmiäni.
“Vielä pari minuuttia…”, Britta mumisi vierestäni.
“Mitäs valvoitte niin myöhään”, nainen totesi julmasti, mutta hymy kuulsi hänen äänestään läpi. “Tartteette kunnon aamupalan että jaksatte sitten raveissa koko päivän”
“Ainiin, ravit”, Mirella haukotteli. “Pakko kai se on sitten herätä”
Reippaasti puimme päällemme, meidän siirtyessä pöydän ääreen. Anne oli jo kasannut näkyville aamiaisemme tarpeet; leikkeleitä ja juustoa leivän päälle, muroja, sämpylöitä, puuroa ja eri juomisia.
“Ottaaks kukaan kahvia?”, kahvinkeittimen luokse kuin tyhjästä ilmestynyt Justus kysyi ruskeita hiuksiaan pöyhien.
“Miulle!”, Samppa hihkaisi ottaen tyytyväisenä vastaan kahvikupin.
Syötyämme ja siistiydyttyämme kiiruhdimme Annen johdolla ulos, jossa näkyikin jo tuttua porukkaa - Artsi oli hevosineen jo saapunut paikalle.
“Artsillakin tais nuo kesäjuhlat mennä vähän liian pitkälle…”, Britta hihitti vieressäni. Mies ei tosiaankaan näyttänyt olevan parhaassa kunnossa, vaan poltteli tupakkaansa ladellen ohjeita Tapille ja Rosille.
“Ai terve”, leiriporukkamme huomannut Tappi huikkasi. “Teillähän oli tänään ohjelmassa jotain raveihin liittyvää?”
“Jep, ravureiden hoito raveissa”, Anne nyökkäsi.
“Joo no Artsi ei taia nyt olla ihan parhaassa vedossa, joten mie voin selittää jottain”, mies totesi. “Meiän hevosista kisaa täällä tänään viidennessä lähössä Simo, Harma ja Minsa. Myöhemmin sitten kilpailee vielä Rölli, Myrsky, Pimu, Rambo ja Kopse”
“Meillä on siis kahdeksan hevosta nyt näissä kisoissa ja ne pitäs nyt majottaa tänne jotenkin ja purkaa traikuista”, nuori mies jatkoi. “Eli siis valmiiksi tänne oltiin tuotu jo eilen Minsa, Simo, Rambo, Harma ja Myrsky, jotka on kaikki muut parakeissa paitsi Rambo”
Tässä vaiheessa aloin jo olla aivan pihalla, kuten selvästi myös vieressäni seisova Justuskin.
“Eli Rölli, Pimu ja Kopse on noissa trailereissa. Ne pitäs kuljettaa vierastalleihin, tosin Kopse on sen verran raisu että mie vien sen. Mutta siis työ voisitte jotkut napata Pimun ja Röllin”
Purettuamme hevoset, kuunneltuamme pitkät selitykset niiden hoidosta ja puunattuamme ne kiiltäviksi lähtöjä odottamaan kiiruhdimme katsomoon. Kolmas lähtö oli jo alkanut. Reippaasti sullouduimme katsomoon.
Aurinko lämmitti ihanasti katsomoon, vaikkakin aurinkolasit painoivat inhottavasti nenääni.
“Onks tälläsissä raveissa jotain vedonlyöntiä?”, Justus kysyi vilkuillen ympärilleen.
“Äh, ei niitä tälläsissä pikkukisoissa oo”, totesin huitaisten ilmaa. “Kai”
“Hei tuolla on!”, Britta henkäisi osoittaen pientä pöytää, johon oli teipattu “vedonlyönti”-paperi.
“Mie tiesin”, Justus irvisti minulle.
“Lieköhän laillinen…”, Samppa nauroi. “Paljonkohan se maksaa?”
“Sen verran paljon haluu rahaa laittaa”, Britta tiesi kertoa. “Ja sitten saa takasin sen kertoimen mukaan voittoa”
“Nonii tytöt , eiköhän mennä lyömään vetoa!”, Justus totesi pompaten seisaalleen. “Ties vaikka napattas jotkut miljoonavoitot”
“Kun voittais kymppiäkään…”, mumisin painellen muiden perään.
“Mie laittasin vitosen vitoslähössä Charmanderin puolesta”, poika totesi ojentaen rypistyneen setelin vedonlyöntiä vetävälle miehelle, joka mitä todennäköisimmin oli joku Artsin tuttavista.
“Ja mie vitosen Spidermanin puolesta”, Britta taas hihkaisi.
“Ja miulta A.C Mercedekselle vitonen”, Samppa hymyili.
“Kai sitten miekin”, totesin päätäni pudistellen. “Vitonen Fire's Minutelle”
Jännittyneinä palasimme katsomoon. Väkeä oli raveja tullut katsomaan yllättävän paljon porukkaa, joiden joukosta bongasin pari Seppeleen vakioporukkaankin kuuluvaa. Pian lämminveriset asettuivat lähtöauton taakse yksitellen. Kun kaikki hevoset olivat päässeet paikalleen, alkoi viimein kisa. Hevoset säntäsivät entistä kovempaan raviin, niiden jalkojen pyöriessä hirmuista vauhtia. Britta puristi rystyset valkoisena ravien käsiohjelmaa, Samppa katsoi hevosia silmät suurina ja Justus mutisi itsekseen jotain.
”No, vaiha nyt sitä kaistaa…”, Samppa hymisi.
”Voi ei, nyt on kuolemanpaikka”, Britta totesi.
”Ei se nyt noin vakavaa oo”, hymähdin tytölle.
”Äh, Pipsa!”, Britta katsoi minua päätään pudistellen. ”Kuolemanpaikassa hevonen juoksee sen ensimmäisen hevosen rinnalla ulkopuolella, eli se joutuu juoksemaan pidemmän matkan”
”Just”, puuskahdin keskittäen taas katseeni. ”Toivottavasti toi Minsa on hyvä kirimään”
Loppukaarteeseen hevoset suorastaan liisivät, niiden juostessa melko tasaisesti.
“Kiri kiri nyt”, mumisin hiljaa kannustaen vedonlyöntihevostani, joka oli koko juoksun juossut hännillä. Nyt se kuitenkin oli jo letkaa vetävän Spidermanin rinnalla, painellen menemään hirmuista vauhtia.
Rinnakkain kulkeva kaksikko otti matkaa muista, maalin häämöttäessä jo aivan lähellä. Viime hetkellä Fire's Minute kuitenkin syöksyi eteenpäin, ylittäen maaliviivan ensimmäisenä.
”Juhuuu!”, hihkaisin riemusta. ”Miulla on selvästi synnynnäinen ravisilmä”
”Joo, niin varmaan..”, Britta puuskahti muiden revetessä nauruun.
|
|
Samppa
Uusi ihmettelijä
?AnneL.
Posts: 14
|
Post by Samppa on Jul 25, 2012 22:03:38 GMT 2
Loputon väittely: ratsu vai ravuri
Hitto, kirosin mielessäni heti herätessäni. Niskat olivat aivan jumissa kylmällä lattialla nukkumisen jälkeen. Nousin istumaan vähin äänin, kiroten mielessäni. Vilkaisin kelloa - vasta puoli neljä. Hemmetti. Raahauduin kankeana kellarihuonekaverini viereen patjalle. Poika näytti nukkuvan vielä sikeästi. Vaihdoin asennon selälleni, mutta katsoin sivulle Justukseen päin. En tiedä miten pitkään töllötin nukkuvia silmiä. Uni alkoi jälleen tulla, ja painoin silmät kiinni. Kuitenkaan en saanut nukutuksi.
Lähdin vaeltamaan kellarihuoneessa ympyrää. En nähnyt juuri mitään, oli sen verran pimeää. Päätin kömpiä viattomasti nukkuvan pätkän viereen.
Oin juuri saamassa unta, kun poika vierähti päälleni.
- Saatana! ärjäisin. Samassa huomasinkin, että mitäs nyt huudan, se oli vain huonekaveri. Poika ei ollut herännyt edes karjaisuun, huokaisin. Hinasin itseni puristuksista seinän viereen. Menin lavuaarin luo, ja täytin lasin kylmää vettä täyteen. Hipsin viattomana Justuksen luo. Juuri kun olin aikeissani kaataa, lyhyt leiritoverini nappasi kädestäni kiinni. Säikähdin, pomppasin ilmaan. Justus kysäisi, että mitäs vedellä tällä kertaa aion suunnitella, mutta pysyin vaiti. Jonkin ajan päästä hän laski kädestäni irti, ja kävin kippaamassa vedet lasista lavuaariin ääneti.
Päädyin makoilemaan Justuksen viereen, katse harhaillen katossa ja pojan kasvoilla.
Taisinpa nukahtaakin, sillä joku tökkäsi ikävästi kylkeen. Se joku oli Britta. Mitä hem... mielessäni pyöri, mutta käännyin vain mahalleni väsyneenä, mutisten ärräpäitä tyynyyn. Ympäriltäni kuului supinaa, ilmeisesti Pipsa ja Britta supattelivat jotain. En jaksanut edes koittaa kuunnella, mitä he supisivat.
- Hei unikeko, mitäs se tiistainen oli pätkän kanssa? Pipsa lopulta kysyi kiusoitellen.
- Perkl... Koitan tässä nukkuu... mutisin.
Pipsa ja Britta alkoivat kiusoittelemaan kaiken maailman kysymyksillä, jotka liittyivät Justukseen. En jaksanut vaivautua sanomaan mitään, mutisin vain.
- Noni nyt huonekamu ylös sieltä, kuului Justuksen ääni hieman kauempaa. - Tai tuun hakemaa sut.
- Itu... mutisin ja haukottelin oikein pitkää, venyttelin hartaasti ja niksautin niskani, hidastetusti, että jokainen tajuaisi mielen osoitus-yritykseni. En kuitenkaan tainnut olla tarpeeksi nopea, sillä rinsessakin tuli kiusoittelemaan. Pian Pipsa ja Britta alkoivat kiusoittelemaan Justusta, ja livahdin nopeasti paikalta pois, juoksin piiloon parakkiboksi ykköseen, ja menin piiloon lattialle. Oleilin jonkin aikaa parakissa, kunnes kyllästyin.
Ovesta ulos astuessa, odotti Justus halauksen kanssa. Säikähdin jonkin verran, mutta vastasin halaukseen, tosin hieman tönkösti. Juuri kun sain itseni maan tasalle säikähdyksestä, Pipsa ja Britta jo juorusivat minkä kerkesivät. Mielessä kävi monet ärräpäät, mutten viitsinyt aukaista suutani edes puolta milliä.
Vihdoin oli valjastelun aika. Meille oli tuotu Rölli ja Harma, joita saimme alkaa valjastamaan pienen luennon jälkeen, missä Anne kertoi hieman enemmän ajamisesta, kärryjen laitosta ja muusta hyvin nopeasti, että ei itsekään pysynyt aivan kärryillä, mitä hän selittää.
Sain valjastettavaksi Harman Justuksen kanssa. Valjastus sujui ihan mukavaa tahtia, mitä nyt välillä jännitin, olihan melko uusi hyvännäköinen tuttavuus toisella puolella Harmaa.
- Tälliä tältä heposelta löytyy kyllä, enemmän kuin omalta, sanoin rinsessalle, joka oli juuri muutama remminpätkä kädessä pähkäilemässä, minne nekin tulisi laittaa, mutta löysi niillekin oikeat paikat pienen pähkäilyn jälkeen.
Koppakärryt hevosten perässä lähdettiin metsälenkille päin, kypärät päässä tietty, Artsin ja Annen ohjaamina. Harma vaikutti mukavalle, mutta kuulemma oli vauhtiin päästyään melkoinen haaste jarutteluun. Rölli kulki takanamme ilman huolen häivää tilannetta arvioivana.
Harma köpötti Artsin ja Lotan perässä. Pian Anne kuulutti, että lähdettäisiin ravaamaan pieni matka, jonka jälkeen vaihdettaisiin ohjastaja. Justus maiskautti Harman hieman epävarmana liikkeelle. Harma lähti jolkottamaan Lotan perässä, eikä edes koittanut rynniä. Oria sai hieman hoputtaa, laiska päivä taisi olla. Vaihdoimme paikat Justuksen kanssa Annen käskiessä, ja pääsin ajamaan hienoa oria. Se kulki ihan nätisti, ehkä jopa hitusen laiskasti.
Kärryiltyämme tarpeeksi olimme hoitaneet Harman ja Röllin pois. Harma ei ollut meitä rieputtanut narun perässä, joten kaikki oli ihan hyvin.
Lähdimme koko konkkaronkka kahviolle. Juttelimme rennosti pihalla, söimme ruokaa ja Pipsa kävi keittämässä kahvia. Hörpimme kahvimme rauhassa, toiset nopeammin kuin toiset. Kävin hakemassa toisen ja kolmannenkin kupillisen. Kukaan muu ei ottanut, ja nuoremmat katsoivat silmät pyöreinä.
- No mitä? kysyin kun kaikki olivat hiljaa ja katsoivat kittaustani.
- Mitämitä? Justus kysyi. Katsoin kysyvästi melkein tyhjää kahvikuppia, sen jälkeen muita leiriläisiä. Kummasti alkoi puheensorina käydä. Kulautin loput kahvit kurkusta alas ja lähdin paikalta kävelemään raviradalle päin.
Jonkin aikaa kävelin ilman päämäärää, kunnes päätin mennä leirihuoneeseen levolle ennen kouluratsastus-tuntia. Kirosin matkalla, että en osaa mitään ja kaikki menee pieleen. Päästyäni kellahtamaan patjalle Anne kailotti, että varustamaan ja hop hop.
Noh, ei muu auta, kuin varustaa, ajattelin. Lompsin melko ripeästi muiden mukaan. Laila oli helppo hoitaa, samoin varustaa. Ratsastuskin sujui hyvin, ja sain edes jotenkin pysyttyä möröissä. Kyllä mielessä oli paljon ärräpäitäkin, unohtamatta että Anne sai koko ajan korjata jotain asennostani.
Koulutunnin loputtua olin aivan puhki, ja päässäni seilasi koko ajan mitä piti muistaa. Laila oli nätisti hoitamisen ajan, ja kiitin, että puoliverinen oli näin mukava, eikä riitapukari jonka kanssa saisi koko ajan tapella.
Kaikki kokoontuivat taas kahvion eteen raviradan suunnalle. Loikimme kaikki katsomon penkeillä, ja kiusoittelin Justusta muutamaan otteeseen. Ruuan aikakin koitti, ja mahat saatiin täyteen. Päivän kohokohdat näytti olevan lopussa, kunnes Pipsa ja muut alkoivat kyselemään ravureista ja ratsuista meiltä kaikilta hyvin pitkään tivaten, ja jotkin vastaukset olivat hyvin negatiivisiä ravureita kohtaan. Koitin käyttää mahdollisimman ystävällistä kieltä, mutta pinnan loppuessa pääsikin ei-niin-kaunista kuultavaa. Lähdin oitis pois koko porukasta, ja kävelin melko ripeästi keittämään kupin kahvia, vaikkakaan se ei ollut kovin fiksua tähän aikaan illasta ja tiesin sen varsin hyvin.
Kärsimättömänä odotellessa kahvin tippumista joudun jälleen yllätetyksi.
- Sori en huomannu sua ku oot nii pieni ja huomaamaton, sanoin säikähtäneenä, mutta virnistin kuitenkin. Olin vähän suutahtanut kaikille, mutten pahasti. En juurikaan välittänyt puhua, toljotin vain kahvinkeitintä ja tippuvaa kahvia. Lopulta sain ryhdistäydyttyä ja käännyin poikaan päin. Roikotin päätäni jonkin aikaa, kunnes laitoin kädet tueksi leuan alle. Töllötin suoraan en mihinkään ja samalla joka puolelle. Poika taisi ihmetellä töllötys-juttuani kummissaan ja oli vaivautunut, kun ei suusta virrannut minkään laista sanottavaa. Mielessäni pyöri monia ajatusten rippeitä, joista oli hankala saada mitään selvää. Teki vain mieli painautua pojan kainaloon, mutta joku pidätteli. Päätin ottaa kahvikupillisen.
- Älä jaksa olla enää möksmöks, rinsessa sanoi ja laittoi kätensä olalleni. Meinasin purskahtaa nauramaan, mutta sain hallittua itseni, sillä kahvit olisivat olleet joka puolella. Nielaisin kahvit alas äänekkäästi, lähes pamautin mukin pöydälle ja katsahdin pokerface-ilmeellä pätkää. Molemmat koitimme pidättää naurua, vähän tirskahtelua kuului, ja suupielet nousivat väkisinkin edes pienesti, mutta silmät nousivat hyvin korkealle, eikä ollut eipälystäkään naurattaako. Lopulta en kyennyt enää kuin sukottamaan poikaa pienesti.
Lompsimme käsi kädessä muiden joukkoon, ja koitimme olla muina miehinä, mutta jatkuva toisiin vilkuilu ilmeisesti vaikutti epäilyttävältä. En juuri keskittynyt muiden juttusiin, kunnes Britta möläytti:
- Noh, pussatkaa meiäki nähde!
- Hemmetti! sanoin ja läpsäisin itseäni naamaan. - Iha pakko?
- Joojoo, nyt ja vauhtia, ei oo koko yötä aikaa istuu tässä, Pipsa hoputti pieni virne naamalla. - Vauhtii...
- Oottakees ny vähä, sanoin punastuen. Ilta-aurinko ei ollut enää voimakas, ja sain pienet vilunväreet.
- Nyt se aikoo jänistää, pelkää poikapöpöjä, Mirella kiusasi.
- Mitää poikapöpöjä pelkää, Justus sanoi virnistäen. Pian poika käänsikin kasvoni itseään kohti ja painoi huulensa omilleni. Olin täysin sanaton, kerrankin. En tiedä miten pitkään sitä kesti.
Painoin pääni käsien väliin hieman nolona, ja pysyin hiljaa. Kukaan ei nähnyt ilmettäni. Pian syöksähdin kutittamaan Pipsaa kyljistä, ja Pipsa nauroi minkä kerkesi. Justus alkoi kutittamaan minua, ja nauroin itsekin kippurassa kädet Pipsan kyljissä kiinni. Britta ja muut nauroivat kutitusletkalle. Käännähdin nopeasti Justukseen päin ja kutitin poikaa niin paljon kuin sielu sieti Pipsan rauhoittuessa nauramisestaan.
Lähdimme kaikki iltapuuhiin tirskahdellen ja mukavia jutellen. Justus käveli vieressäni käsi olallani liikuskellen, minun käteni hän olallaan. Koko porukan tunnelma oli sopivan rento, vaikkakin edelleen oli pientä varovaisuutta ilmassa. Kaikki kuitenkin juttelivat.
Iltapuuhat saatuamme loppuun lähdin rinsessan kanssa rinsessaluolaamme, jossa vierähdin pätkän viereen patjalle suukon kanssa.
-----------
Ei nyt mikään kamalan pitkä ole, mutta eiköhän mene. ;D
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!